Viisas ratkaisu ennen onnettomuutta
NYT kun Maryn lapset olivat aikuisia, hänellä oli vapaata aikaa, ja niinpä hän päätti hankkia osa-aikaista ansiotyötä. Kertoessaan tästä miehelleen Enosille tämä kuitenkin selitti, ettei hänellä ollut mitään syytä hankkia ansiotyötä. ”Jos kerran pystyin elättämään sinut ja lapset, pystyn varmasti elättämään nyt meidät kaksi”, Enos sanoi. Sen sijaan että hän olisi halunnut vaimonsa hankkivan ansiotyötä hän ehdotti, että tämä harkitsisi rukoillen ryhtymistä tienraivaajaksi, kokoaikaiseksi Valtakunnan julistajaksi.
Vaikka Mary nauttikin Valtakunnan sanoman kertomisesta lähimmäisilleen, hän oli ujo ja häneltä puuttui varmuutta. Siitä huolimatta hän halusi noudattaa miehensä neuvoa. Niinpä hän sekavin tuntein ilmoittautui osa-aikaiseksi tienraivaajaksi huhtikuussa 1981.
Mary alkoi pian pitää Valtakunnan saarnaamistyöstä enemmän kuin koskaan. Kohta hän johti kiinnostuneille neljää raamatuntutkistelua. Vuoden kuluessa hänestä oli tullut vakituinen tienraivaaja, joka johti kymmentä raamatuntutkistelua. Christine, joka oli Jehovan todistaja ja kahden koulua käyvän lapsen äiti, ryhtyi innokkaasti Maryn tienraivaustoveriksi. Vastakiinnostuneet alkoivat käydä kokouksissa paikallisessa valtakunnansalissa, jossa kasvoi erinomainen tienraivaushenki. Mary koki suurimman ilonsa, kun hänen oma poikansa Christopher päätti noudattaa hänen esimerkkiään ja aloitti myös tienraivauksen.
Sitten yhtäkkiä vuonna 1985 tapahtui onnettomuus. Mary heikkeni äkisti. Hänen päässään ollut valtimonpullistuma johti vakavaan aivoverenvuotoon, ja kolmen päivän kuluttua 45-vuotias Mary kuoli.
Noiden neljän tienraivausvuoden aikana Mary oli kuitenkin hankkinut erinomaisen maineen paikkakunnallaan. Hänen hautajaisiinsa tuli yli 300 henkeä, mukaan luettuna monia naapureita. Yksi läsnä olleista oli ollut hänen koulutoverinsa, johon Maryn usko oli tehnyt suuren vaikutuksen, ja niinpä hän halusi saada siitä lisää tietoa ja pyysi raamatuntutkistelua. Maryn palvelus kantoi yhä hedelmää.
”Olen nyt itse osa-aikainen tienraivaaja”, sanoo Enos, ”mutta kunpa vain olisin ryhtynyt tienraivaajaksi Maryn kanssa. Hän kertoi aina kokemuksistaan ja oli aina niin onnellinen. Itse asiassa nuo muutamat vuodet olivat yhteisen elämämme onnellisimmat, mutta vasta nyt ymmärrän miksi.”
Kukaan ei voi ennustaa, milloin ”aika ja aavistamattomat tapahtumat” kohtaavat kutakin, niin kuin kävi odottamatta Marylle. Siitä huolimatta ne, jotka pysyvät uskollisina Valtakunnan julistajina, varmistavat itselleen sekä Jumalan että ihmisten suosion jopa onnettomuuden sattuessa. – Saarnaaja 9:11, UM; 11:1, 2.
[Kuvat s. 31]
Palvelukseen osallistumalla aika käytetään hyvin