”Arvostuksen kyyneleet”
”ARVOSTUKSEN kyyneleet silmissäni olen juuri saanut luetuksi loppuun kirjoituksen ’Miten auttaa masentuneita saamaan ilonsa takaisin’.” (Vartiotorni 15. maaliskuuta 1990 s. 26–30) Näin alkoi yksi niistä monista kiitoskirjeistä, joita Seura sai niiden masennusta käsittelevien kirjoitusten johdosta, jotka ilmestyivät 1. ja 15. maaliskuuta päivätyissä numeroissamme. Tämä nimenomainen kiitos tuli kuitenkin eräältä japanilaiselta sisarelta, jonka nuori poika oli äskettäin sairastunut skitsofreniaan. Hän selittää:
”Lohdutan ja rohkaisen yhtä masentunutta sielua päivittäin ja toisinaan tunnen itseni liian uupuneeksi jatkaakseni. Kun tulee pimeä, poikani valtaa pelko ja levottomuus. Annan silloin hänelle unilääkkeet ja istun hänen vuoteensa vierellä hieroen hänen käsiään ja pitäen kättäni hänen otsallaan kunnes hän nukahtaa. On kuin panisi vauvan vuoteeseen, ja suunnilleen tunnin kuluttua hän vihdoin nukahtaa raskaaseen uneen. Tuolloin tunnen huojentuvani, mutta samaan aikaan kerron itselleni, että huomenaamu tuo taas uuden päivän, josta on selviydyttävä.
”Poikani sanoo: ’Minusta ei ole mihinkään. Minulla ei ole toivoa.’ Joka päivä hän kysyy surullisesti: ’Paranenko sairaudestani? Milloin minun ei enää tarvitse käyttää lääkkeitä? Miten pitkään tällainen elämä jatkuu?’ Silloin käytän kysymyksiä muuttaakseni hänen ajatteluaan, kuten lehdet ehdottivat, ja se auttaa häntä kohentamaan mieltään jossain määrin. Mutta me käymme läpi samat asiat päivästä toiseen.
”Joskus poikani myös soittaa [paikallisen seurakunnan] vanhimmille keskellä yötä, kun hän tuntee olevansa äärimmäisen levoton, ja pyytää heitä rukoilemaan puolestaan. Se näyttää lohduttavan häntä suuresti ja antaa hänen mielelleen rauhan. – – Usein poikani tila huononee, kun aviomieheni (ei-uskova) on poissa liikematkoilla. Kun pyydän puhelimitse apua, monet veljet tulevat kiireesti kotiimme.
”Kiitän teitä, veljet, sydämeni pohjasta siitä, että julkaisette aika ajoin tällaisia kirjoituksia ja osoitatte huolehtivanne heikkojen tarpeista.”
[Allekirjoitus] H. H.