Tupakka ja papit

YLI 115 vuotta sitten lääkäri John Cowan kirjoitti kirjan ”Tupakan käyttö puhtautta, siveyttä ja hyvää terveyttä vastaan” (The Use of Tobacco vs. Purity, Chastity and Sound Health). Kun otetaan huomioon se, mitä viime vuosina on saatu tietää tupakan haittavaikutuksista, hänen havaintonsa pappien tupakan käytöstä olivat kaukonäköisiä ja ovat edelleen merkityksellisiä kaikille Jumalan etsijöille. Käsitellessään tupakan moraalisia vaikutuksia tri Cowan mainitsee kirjansa 4. luvussa:

”Jos tupakan käyttö on fyysisesti väärin – kuten on selvästi osoitettu – sen on pakostakin oltava myös moraalisesti väärin, sillä fysiologian lakien mukaan ’kaikki, mikä turmelee ja ärsyttää ruumista, turmelee samalla hermostoa ja sitä kautta aivoja ja siten myös mieltä’. Se miten ihminen käyttää tai väärinkäyttää fyysistä minäänsä, vaikuttaa hänen mieleensä – hänen ajatuksiinsa, puheeseensa ja tekoihinsa. Tupakka on jo pelkän nimensä ja synnyttämiensä mielleyhtymien vuoksi saastaista, ja vaikka ei otettaisi lukuun sen aiheuttamaa vahinkoa, niin miten sellainen mieli voi synnyttää puhtaita, viattomia, oikeudenmukaisia ja siveellisiä tunteita ja tekoja? Kuvitelkaamme myös – jos sellaista edes voi kuvitella – että Kristus esimerkillisen maanpäällisen elämänsä aikana, jolloin hän opetti ja saarnasi puhtautta, siveyttä, armeliaisuutta ja lähimmäisenrakkautta, olisi polttanut, nuuskinut tai pureksinut tupakkaa. Eikö pelkkä ajatuskin kuulosta pyhäinhäväistykseltä? Ja kuitenkin sananpalvelijat, jotka seuraavat Hänen lakejaan ja opetuksiaan, sekä saarnaavat ja tulkitsevat niitä, saastuttavat oman ruumiinsa ja tahraavat oman sielunsa tällä epäpuhtaalla, myrkyllisellä kasvilla. Voivatko sellaiset miehet tai heidän seuraajansa Kristuksen tavoin elää korkeatasoista ja siveellistä elämää? Minun mielestäni eivät voi.

”Yritä, jos vain voit, yhdistää mielessäsi syömäri, juomari tai tupakoitsija ja sydämen pyhyys. Näiden liittämisessä yhteen on jotakin luonnotonta, vastenmielistä ja inhottavaa. Samalla kun ruokahalu heikkenee ja aistit turmeltuvat, sisäinen ihminen, moraalinen minä tulee siivottomaksi. Puhdas henki ei asu eikä voi asua epäpuhtaassa asunnossa. Ruumiillisten ja henkisten asioiden välillä on luonnollinen vastaavuus, niin että ne ilmentävät toistensa ominaisuuksia. Uskonnon professori, joka on tupakan orja . . . Hän saattaa suoraan ja täysin vilpittömästi myöntää tupakan käytön olevan terveydelle vaarallinen tapa ja moraalisesti väärin, mutta hän saattaa havaita sisällään voiman, jäsenissään olevan omatekoisen lain, joka herättää kyltymätöntä himoa jatkaa tuota tapaa, ja tämä omatekoinen laki saattaa olla voimakkaampi kuin hänen terve järkensä ja omatuntonsa yhdessä. Eikö tupakan käyttö ole ilmiselvästi rikkomus yhtä Jumalan ihmiselimistöön istuttamaa lakia vastaan? Eikö minkä tahansa Jumalan lain rikkominen ole syntiä? Jos ihminen elämässään tavan takaa rikkoo jotakin Jumalan lakia, niin eikö hän ala herkästi rikkoa muitakin lakeja? Ja lopuksi, miten ketään sellaista voidaan pitää moraalin opettajana, joka omalla käytöksellään suosittelee lähimmäisilleen jatkuvaa oman olemuksensa lakien rikkomista elämässään?”