Mikronesian lähetystyöntekijät

VAIKKA valtavat välimatkat rannattomalta näyttävällä Tyynellämerellä erottavatkin Mikronesian lähetystyöntekijät toisistaan, he onnistuvat silti kokoontumaan joka vuosi ”perhejuhlaan”. Missä nämä kaukaisten saarten evankelistat sitten tapaavat toisensa? Se tapahtuu sopivasti paikassa, jolle sikäläinen hallitus on antanut nimeksi Jehovan katu. Tällä kadulla on Guamin haaratoimisto, jonka alaisuudessa nämä lähetystyöntekijät palvelevat.

Kesäkuussa 1992 haaratoimistoon kokoontui 56 lähetystyöntekijää osallistuakseen ”Valon kantajien” piirikonventtiin. Nauru ja hilpeä puheensorina täytti ilman, kun he verestivät pitkäaikaisia ystävyyssuhteitaan ja solmivat uusia. Tavalliseen tapaansa he järjestäytyivät valtakunnansalin portaille ryhmäkuvaa varten, minkä jälkeen he istuutuivat kolmen pitkän juhlapöydän ääreen nauttimaan ateriaa, jolle lähetystyöntekijät kutsutaan vuosittain. Tilaisuuden huipensi tänä vuonna hallintoelimen jäsenen, veli Albert Schroederin, vierailu.

Tämä jokavuotinen Guamissa järjestettävä yhteenkokoontuminen suo monille lähetystyöntekijöille ainoan tilaisuuden lähteä pienistä trooppisista kodeistaan. Ja kyllä ne tosiaan ovatkin pieniä. Ebeye, joka on osa Marshallinsaarista, on pinta-alaltaan vain 32 hehtaaria. Marshallinsaariin kuuluvan Majuron ja Gilbertsaariin kuuluvan Kiribatin lähetyskodit sijaitsevat molemmat pitkillä, kapeilla atolleilla, jotka ovat vajaat 800 metriä leveitä. Lähetystyöntekijät tekevätkin parhaansa nauttiakseen jännittävästä Guamin-matkastaan.

Vaikka ajatus jollakin kaukaisella trooppisella saarella saarnaamisesta kuulostaa romanttiselta, se on todellisuudessa haaste, johon vain harvat pystyvät vastaamaan. On kiinnostavaa, että noista 56 lähetystyöntekijästä vain seitsemän on käynyt Vartiotornin raamattukoulun Gileadin. Suurin osa heistä on Havaijista tai Filippiineiltä kotoisin olevia tienraivaajia, jotka olivat jo tottuneet elämään tropiikissa, ja he lähtivät lähetyskentälleen suoraan kotimaastaan.

Koska Mikronesian saaret sijaitsevat hyvin lähellä päiväntasaajaa, lähetystyöntekijöiden on ponnisteltava läkähdyttävässä helteessä ja kosteudessa viedäkseen hyvää uutista saarten asukkaille. Ajatustenvaihto on ehkä tätäkin suurempi haaste. Jokaisella saarella tai saariryhmällä puhutaan omaa kieltä, joista jotkin ovat niin tuntemattomia, ettei niitä mainita edes hakusanakirjassa, ja saattaa kestää vuosia ennen kuin uusi tulokas osaa puhua paikallista kieltä sujuvasti. Auttaakseen näitä kulttuuriltaan erilaisten saarten asukkaita ymmärtämään Raamattua Guamin haaratoimisto painaa kirjallisuutta 11 kielellä, joista yhdeksää puhutaan pelkästään Mikronesiassa.

Joillekin syrjäisille saarille pääsee ainoastaan veneellä. Tolin lähetyskoti Chuukissa (Truk) sijaitsee tällaisella saarella, ja jotta saaren lähetystyöntekijät saisivat sähköä edes muutaman tunnin päivässä, he turvautuvat aurinkopaneeleihin.

Eri puolilla Mikronesiaa, joka on suunnilleen Yhdysvaltojen mannerosan kokoinen, on kaikkiaan 14 lähetyskotia. Alueen yli 400 000 asukkaan joukossa on 1 000 hyvän uutisen julistajaa, ja heidät on järjestetty 20 seurakunnaksi ja kolmeksi erillään olevaksi ryhmäksi.

Siitä huolimatta, että mikronesialaiset ovat yleensä hyvin ystävällisiä, sikäläiset uskonnolliset tavat ja perheen painostus estävät monia ottamasta vastaan Jumalan valtakunnan totuutta. Vaikka saarnaamistyö kaiken kaikkiaan kukoistaa (nuo 1 000 Valtakunnan julistajaa johtavat yli 2 000:ta raamatuntutkistelua), jotkin seurakunnat ja ryhmät ovat edelleen pieniä. Esimerkiksi Tiniansaaressa on ainoastaan viisi julistajaa, Naurusaaressa vain seitsemän ja Japin, Kosraen sekä Rotan seurakunnissa on kussakin alle 40 julistajaa. Jotkut lähetystyöntekijät ovat kuitenkin olleet määräalueillaan yli 20 vuotta. On huomattavaa, että kaikki Belaun kuusi lähetystyöntekijää ovat olleet tuolla saarella vähintään 12 vuotta.

Kestävyys on hyvin palkitsevaa. Se suo päivittäin tilaisuuksia ihailla Jehovan luomakunnan kauneutta. Rehevät Mikronesian saaret ovat Tyynenmeren sinistä taustaa vasten kuin pieniä vihreitä, sinne tänne ripoteltuja jalokiviä. Kilometreittäin jatkuvat aukeat rannat ja koralliriutat, jotka kuhisevat värikkäitä kaloja, houkuttelevat sukeltajia snorkkeleineen tai sukelluslaitteineen tutkimaan näitä maailman parhaimpiin kuuluvia sukelluskohteita. Päivän painuessa iltaan merellä näkyy aina henkeäsalpaava auringonlasku.

Suurin palkka on kuitenkin etu palvella Jehovaa kertomalla toisille hänen suurenmoisista tulevaisuuden lupauksistaan. Koska Mikronesian lähetystyöntekijät tavoittelevat jatkuvasti tätä palkkaa, he täyttävät Jesajan 42:12:n sanat: ”Antakoot Herralle [”Jehovalle”, UM] kunnian ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa.”

[Kartta/Kuva s. 31]

(Ks. painettu julkaisu)

Barrigada, Guam

Santa Rita, Guam

Koror, Belau

Chuuk (Truk)

Tarawa, Kiribati

Kosrae

Ebeye

Marshallinsaaret

Majuro

Kolonia, Pohnpei

Songsong, Rota

Saipan

Jap

MIKRONESIA

MELANESIA

KAROLIINIT

TYYNIMERI

FILIPPIINIT

UUSI-GUINEA

PÄIVÄNTASAAJA

[Kuva]

Lähetystyöntekijät koolla Guamissa kesäkuussa 1992