Onko kilpailu menestyksen avain?
”VOITTO ei ole kaikki, millä on merkitystä; se on ainoa, millä on merkitystä.” Nämä sanat yhdistetään usein amerikkalaiseen jalkapallovalmentajaan Vince Lombardiin, ja nykyään monet elävät tuon sanonnan mukaan. Entiset kommunistimaat ovat nyt liittyneet kilpailuperiaatteen ylistäjien joukkoon. Sanotaan, että niiden markkinoiden avaaminen kilpailulle on tie hyvinvointiin. Idässä monet vanhemmat yllyttävät lapsensa toisia lapsia vastaan ja lähettävät heidät vähäksi aikaa tiivistahtisiin yksityiskouluihin, joissa he oppivat tarvittavat niksit läpäistäkseen sisäänpääsytutkinnot. Vanhemmat, joille tästä asiasta on tullut suorastaan pakkomielle, ovat varmoja siitä, että johonkin maineikkaaseen kouluun pääseminen on tulevan vaurauden avain.
Monet uskovat vakaasti kilpailun olevan menestyksen avain. Heidän käsityksensä mukaan kehitys on mennyt eteenpäin siten, että ihmiset ovat kilpailleet toistensa kanssa. ”Ylenemiskilpa on japanilaisyritysten elinvoimaisuuden lähde”, sanoi 65,9 prosenttia suurten yritysten johtajista Japanin talousjärjestöjen liiton tutkimuksessa. Japanilaiset yhtiöt ovatkin näyttäneet menestyvän jo jonkin aikaa. Mutta onko kilpailu todella menestyksen avain?
Todella palkitsevaako?
Ihmiset, jotka kilpailevat toisten kanssa, ilmaisevat itsekästä minä ensin -asennetta. He iloitsevat, kun toisten käy huonosti, koska he kuvittelevat sen vuorostaan nostavan heidän omia osakkeitaan. Oman itsekkään hyödyn vuoksi he saattavat toimia toisia vahingoittavalla tavalla. Mihin tällainen kilpailu menestyksen saavuttamiseksi johtaa? Yasuo, joka uppoutui korkean aseman tavoittelemiseen yhtiössään, sanoo muistellessaan entistä elämäntapaansa: ”Kilpailuhenkeä ja uraputkiajattelua uhkuen vertailin itseäni toisiin ja tunsin olevani parempi kuin he. Jos toiset pääsivät kohoamaan yläpuolelleni, valitin joka päivä yhtiön henkilöstöhallintoa. Minulla ei ollut ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä.”
Kilpailuhenki voi johtaa myös ennenaikaiseen kuolemaan. Miten? Japanissa ilmestyvässä sanomalehdessä Mainichi Daily News yhdistetään karoshi eli liiasta työstä johtuva kuolema A-tyypin käytökseen. A-tyypin käyttäytymismallissa stressistä pyritään selviytymään tehokkaan ajankäyttösuunnitelman, kilpailun ja vihamielisyyden avulla. Amerikkalaisten sydäntautilääkäreiden Friedmanin ja Rosenmanin mukaan A-tyypin käytös liittyy sepelvaltimotautiin. Kilpailuhenki voi siis olla tuhoisaa.
Työpaikalla käytävä kilpailu voi johtaa muihinkin fyysisiin ja henkisiin häiriötiloihin. Näin kävi esimerkiksi Keinosukelle, joka oli erään suuren japanilaisen autokaupan huippumyyjä. Hän teki ennätyksen myymällä kaiken kaikkiaan 1 250 autoa. Hänen kuvansa roikkui kehystettynä johtokunnan huoneen seinällä yhtiön pääkonttorissa. Vaikkei hän olisikaan halunnut polkea työtovereidensa varpaille saadakseen ylennyksiä, yhtiö painosti häntä kilpailemaan. Tästä oli seurauksena se, että vuoden aikana hän sairastui sekä maha- että pohjukaissuolihaavaan. Samana vuonna hänen yhtiöstään joutui 15 päällikköä sairaalaan ja yksi teki itsemurhan.
Kotiympäristössä elintasokilpa, Virtasten tasalla pysyminen, ajaa ihmiset päättymättömään elämän varallisuuden komeilevaan näyttelemiseen (1. Johanneksen kirje 2:16). Tämä hyödyttää ainoastaan kauppamaailmaa, koska se tuo rahaa maan kauppiaiden käsiin (vrt. Ilmestys 18:11).
Vaikka kilpailuhenki voikin lisätä työtaitoa, ei ole mikään ihme, että kuningas Salomo totesi: ”Minä olen nähnyt, että kaikki kova työ ja kaikki työn taitavuus merkitsee toisen kilpailua toista vastaan; tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarnaaja 4:4, 5a, UM.) Miten voimme siis säilyttää mielenrauhamme tässä kilpailuyhteiskunnassa? Vastauksen saamiseksi selvittäkäämme ensin, mistä kilpailuajatus on lähtöisin.