Valtakunnan julistajat kertovat
Hän toimi Raamatun avulla valmennetun omantuntonsa mukaan
ISRAELIN kuningas Daavid rukoili Jehovan apua, kun hän sanoi: ”Minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen.” (Psalmit 26:11.) Jumala suosi häntä, koska hän säilytti nuhteettomuutensa. Jehova siunasi myös Jeesusta, koska tämä teki taivaallisen Isänsä tahdon, ja Hän siunasi erästä kolumbialaista nuorta, joka toimi Raamatun avulla valmennetun omantuntonsa mukaan ja päätti tehdä Jumalan tahdon. Tämä nuori mies kertoo:
”Ryhtyessäni tutkimaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa olin oppilaana katolisessa koulussa. Omatuntoni alkoi kuitenkin kolkuttaa, kun otin osaa messuun, joten menin tapaamaan kouluni rehtoria (joka oli pappi), opinto-ohjaajaa ja ryhmäni valvojaa, ja pyysin lupaa saada olla pois messusta. Vaikka minut vapautettiinkin messusta, jotkut yrittivät pakottaa minut osallistumaan siihen. Painostus lisääntyi heti sen jälkeen kun minut oli kastettu Jehovan todistajaksi. Isäni uhkasi lähettää minut pois kotoa, jos minut erotettaisiin koulusta. Hän oli suunnitellut, että saisin yliopistokoulutuksen ja pääsisin akateemiselle uralle.
Rehtori varoitteli toistuvasti siitä, ettei kenenkään tulisi jättää täyttämättä katolisia velvollisuuksia. Kun vuoden ensimmäisen messun aika koitti, piilouduin siksi, kunnes se päättyi. Sen jälkeen annoin opettajalle (papille) kirjasen Koulu ja Jehovan todistajat ja kerroin hänelle olevani Jehovan todistaja, minkä vuoksi en voisi osallistua messuun. Hän sanoi, että minun oli parasta alkaa etsiä toista koulua. Tiesin koulusta erottamisen merkitsevän sitä, että isäni heittäisi minut ulos kotoa. Rukoilin kuitenkin Jehovaa ja todistin edelleen perusteellisesti koulutovereilleni.
Tuli loma-aika. Palattuamme sen jälkeen kouluun koitti jälleen messun aika. Rehtori ja muut papit olivat kappelin edustalla valmiina kuuntelemaan ripittäytymistä. Pelko melkein voitti minut. Menin sisään ja istuuduin, mutta omatuntoni vaivasi minua. Laulun alettua ajattelin: Mitä minä teen täällä? Jehova on minun Jumalani. En voi olla pelkuri ja pettää häntä. En voi toimia petollisesti häntä kohtaan. Hän ei hylkää minua. Rukoilin rohkeutta. Sitten kävelin ulos kappelista ja menin seisomaan jonoon, jossa odotettiin ripille pääsyä. Päästyäni rehtorin luo sanoin hänelle: ’Opettaja, minä en tule ripittäytymään.’ Hän sanoi: ’Niin arvelinkin.’ Sanoin hänelle olevani valmis kärsimään seurauksista, mutta omatuntoni ei sallisi minun osallistua messuun. En voinut toimia vastoin sitä, mitä olin oppinut Raamatusta.
Hän tuijotti minua, hymyili ja sanoi: ’Ihailen sinua. Te kaikki Jehovan todistajat olette ihailtavia. Teillä Jumala on ensimmäisenä, ja olette valmiita tottelemaan hänen lakejaan, tapahtukoon mitä tahansa. Jatka samaan tapaan. Toimit aivan oikein. Kunpa kaikki katolilaiset olisivat niin kuin sinä, osoittaisivat tuollaista intoa ja tuntisivat tuollaista rakkautta Jumalaa kohtaan. Tästä lähtien sinut on vapautettu uskonnollisista tilaisuuksistamme.’ Kuinka iloinen olinkaan! Jehova oli siunannut päätöstäni totella Raamatun avulla valmennettua omaatuntoani.
Seuraavana päivänä rehtori sanoi oppilaille: ’Toiset uskonnot ovat meitä edellä. Miksi emme ole niin kuin niihin kuuluvat: toimi innokkaasti, rakasta syvästi Jumalaa ja palvele häntä ennen kaikkea muuta? Sen täytyy johtua siitä, mitä on sydämessämme.’
Rehtori sai lopulta siirron Roomaan, ja uusi rehtori ei juuri kiinnittänyt huomiota siihen, etten ollut läsnä uskonnollisissa tilaisuuksissa. Isäni muutti pois kotoa, minkä vuoksi minä saatoin koulun jälkeen päästä vapaasti tavoitteeseeni ja aloittaa kokoajanpalveluksen.”
Jehova siunasi tätä nuorta miestä, joka toimi Raamatun avulla valmennetun omantuntonsa mukaan. Hän siunaa samalla tavoin kaikkia niitä, jotka pyrkivät tekemään hänen tahtonsa (Sananlaskut 3:5, 6).