Miksi Jehovan todistajat tulevat yhä uudelleen?

”SIELLÄ ne taas ovat! Vastahan siitä on pari viikkoa, kun viimeksi kävivät!” Vilahtavatko tällaiset ajatukset mielessäsi, kun joku Jehovan todistaja tulee ovellesi? Todistajat käyvät nykyään säännöllisesti miljoonien ihmisten luona. Ehkä ihmettelet, miksi he ovat niin sitkeitä, vaikka he tietävät, että useimmilla on oma uskontonsa eivätkä nämä ole kiinnostuneita. Kysymys on vastauksen arvoinen.

Vastuu Jumalan edessä

Jehovan todistajat ovat oppineet Raamatusta, että maailman tapahtumat ovat vuodesta 1914 lähtien – jolloin ensimmäinen maailmansota syttyi – täyttäneet Raamatun ennustuksia, jotka koskevat nykyisen maailmanjärjestyksen loppua ja maapalloomme kohdistuvaa Jumalan valtakunnan tulevaa hallintoa. Lähes vuosisadan jatkuneet väkivaltaisuudet, verenvuodatus ja viha näyttävät jättäneen ihmiskunnan kauemmaksi kuin koskaan ongelmiensa poliittisesta ratkaisusta. Ihmisperhettä yhä edelleen vitsaavat sodat ja terroriteot todistavat, ettei ihmishallinto ole onnistunut muuttamaan ihmisten sydäntä, mieltä eikä asenteita. Syvään juurtunut kauna menneiden tapahtumien johdosta myrkyttää vieläkin etnisten, rodullisten ja uskonnollisten ryhmien välisiä suhteita. Tällainen on tilanne toisistaan niinkin etäisillä alueilla kuin Afganistanissa, Etelä-Afrikassa, Intiassa, entisessä Jugoslaviassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Irlannissa. Mikä sitten on ainoa kestävä ratkaisu?

Mikä saa todistajat liikkeelle?

Jehovan todistajat tajuavat, että Jumalan ratkaisu – luvattu Kristuksen Jeesuksen valtakunnan hallinto – on ainoa toteuttamiskelpoinen vastaus. Jeesus jopa sisällytti tuota Valtakunnan hallintoa koskevan pyynnön kuuluisaan mallirukoukseensa: ”Teidän tulee siis rukoilla näin: ’Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.’” Todistajien käsityksen mukaan tässä rukouksessa todellisuudessa pyydetään, että Jumala puuttuisi ihmiskunnan asioihin. (Matteus 6:9, 10.)

Miksi Jehovan todistajat sitten tuntevat, että on tarpeellista kulkea jatkuvasti talosta taloon ja yrittää kertoa tuosta sanomasta? Se johtuu kahdesta Jeesuksen tähdentämästä käskystä: ”’Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Matteus 22:37–39.)

Todistajat haluavat saada Jumalan siunauksen itselleen ja myös lähimmäisilleen, koska he rakastavat näitä. Siksi he tuntevat epäitsekkään rakkauden pakottavan heitä käymään lähimmäistensä luona Jeesuksen esimerkin mukaisesti. He haluavat ainakin tarjota näille tilaisuuden saada tietää ”onnellisen Jumalan” lupauksesta, joka koskee puhdistetussa maassa elävää tottelevaista ihmiskuntaa (1. Timoteukselle 1:11; 2. Pietarin kirje 3:13).

Kristitty lähetystyöntekijä Paavali uskoi Jumalan lupauksiin ja saattoi siksi kirjoittaa: ”Paavali, Jumalan orja ja Jeesuksen Kristuksen apostoli Jumalan valittujen uskon mukaan ja sen totuuden täsmällisen tuntemuksen mukaan, joka on jumalisen antaumuksen mukainen, sen ikuisen elämän toivon perusteella, jonka Jumala, joka ei voi valehdella, lupasi ammoiset ajat sitten.” Jumala, ”joka ei voi valehdella”, ”lupasi” tosiaan ikuisen elämän niille, jotka pyrkivät nöyrästi tuntemaan hänet ja palvelemaan häntä. (Tiitukselle 1:1, 2; Sefanja 2:3.)

Maksetaanko todistajille?

Silloin tällöin kuulee väitettävän, että todistajille maksetaan heidän sananpalveluksestaan. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! He suhtautuvat vakavasti sanoihin, jotka Paavali kirjoitti Korinton seurakunnalle: ”Me emme ole Jumalan sanan kaupustelijoita, niin kuin monet ovat, vaan me puhumme vilpittöminä, Jumalan lähettäminä, Jumalan nähden, Kristuksen seurassa.” (2. Korinttolaisille 2:17.)

Jotkut uskonnolliset johtajat kyllä saarnaavat rahan tähden, maksetaanpa se sitten uskonnollisista palveluksista tai tukena heidän televisio-ohjelmiinsa liittyville liikeyrityksille. Useimmilla uskonnoilla on palkattu papisto.

Todistajilla ei sitä vastoin ole palkattuja pappeja, ja usein he tarjoavat raamatullista kirjallisuuttaan vilpittömille totuuden etsijöille korvauksetta, jos kohta monet näistä haluavat vapaaehtoisesti tehdä lahjoituksen. Niillä peitetään maailmanlaajuisesta saarnaamistyöstä koituvia kustannuksia. Jeesus neuvoi: ”Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa”, ja tämän mukaisesti todistajat käyttävät auliisti resurssejaan, muun muassa aikaansa ja voimiaan, omistaessaan miljoonia tunteja joka vuosi Jumalan palvelukseen. Näin he opettavat kiinnostuneita ihmisiä talosta taloon ja Raamatun kotitutkisteluissa. (Matteus 10:8; 28:19, 20; Apostolien teot 20:19, 20.)

Tosiasiat osoittavat, ettei raha ole Jehovan todistaja -yksilöiden, heidän paikallisten seurakuntiensa eikä Vartiotorni-seuran vaikuttimena. Kukaan ei saa minkäänlaista maksua talosta-taloon-työstä. Miten työ sitten rahoitetaan? Vapaaehtoisilla lahjoituksilla, joita tekevät arvostavat ihmiset joka puolella maailmaa. Kolehtia ei kerätä koskaan.

Todistustyön vaikutus

Pannaanko talosta-taloon-palvelus ja todistajien vapaamuotoinen saarnaaminen yleisesti merkille? Joukkoviestinnän tarjoamat todisteet antavat selvän myönteisen vastauksen. Jehovan todistajat on mainittu silloin, kun joku on televisio-ohjelmissa ja elokuvissa koputtanut ovelle. Heidät mainitaan sarjakuvissa. Heidän innokas toimintansa tunnetaan niin hyvin, että sarjakuvapiirtäjät ovat eri puolilla maailmaa viitanneet teksteissään Jehovan todistajiin. Maininnat ehkä tuntuvat satiirisilta, mutta tavallisesti ne perustuvat myönteiseen perusasiaan: todistajat tunnetaan siitä, että he saarnaavat sitkeästi talosta taloon (Apostolien teot 20:20).

Eräässä äskettäisessä sarjakuvassa näkyi mies kiipeämässä vuorenrinnettä ylös ”gurun” puheille. Hän sanoi: ”Kerro minulle, mitä ihmeellisiä asioita tulevaisuus tuo tullessaan!” Miten ”guru” vastasi? ”Katsotaanpa . . . Tulee olemaan nälänhätää, ruttotauteja ja maanjäristyksiä. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi.” Tiedustelija kysyi: ”Entäs ne hyvät uutiset?” Tähän ”guru” vastasi: ”Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet . . . eikä kuolemaa ole enää oleva eikä murhetta eikä kipua!” Toinen kysyi: ”Mistä sinä tiedät tuon kaiken?” Mikä olikaan vastaus? ”Kukaan ei säästy Jehovan todistajilta!” Ja tämä on varmasti pitänyt paikkansa myös itse sarjakuvapiirtäjästä!

Tämä, kuten muutkin senkaltaiset sarjakuvat, tekee vaikutuksen sillä, että se ei ainoastaan kerro todistajien käyntien hellittämättömyydestä vaan myös heidän sanomansa yhdenmukaisuudesta. Taiteilija esitti muutamalla sanalla heidän talosta-taloon-työnsä ja heidän lainaamiensa raamatunjakeiden ydinajatukset. (Vrt. Matteus 24:7, 29; Ilmestys 21:3, 4.)

Se että useimmat ihmiset torjuvat todistajien sanoman, ei lannista heitä eikä laimenna heidän intoaan. Apostoli Pietari varoitti: ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka kulkevat omien halujensa mukaan ja sanovat: ’Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.’” Tästä huolimatta todistajat käyvät edelleen lähimmäistensä luona rakkauden kannustamina ja tekevät niin, kunnes Jumala tekee lopun nykyisestä turmeltuneesta järjestelmästä. (2. Pietarin kirje 3:3, 4.)

Jeesus sanoi, että hyvä uutinen täytyisi viimeisinä päivinä saarnata ensin. Kahdessa seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan lähemmin sitä, miksi ja miten tämä tehdään. (Markus 13:10.)

[Kuvat s. 9]

Jehovan todistajilla ei ole palkallista pappisluokkaa – he kaikki ovat vapaaehtoisia sananpalvelijoita