Odotetaanko meidän antavan lahjoja?
KUTEN ehkä hyvin tiedät, lahjoja annetaan usein tavan vuoksi. Useimmissa kulttuureissa ihmisten odotetaan antavan niitä joidenkin nimenomaisten tapausten johdosta. Tällaisten lahjojen tarkoituksena on ehkä osoittaa kunnioitusta tai ilmaista rakkautta. Monia niistä ei niiden vastaanottaja käytä koskaan; toiset tulevat todella tarpeeseen, ja niitä arvostetaan suuresti.
Tanskassa lapsen syntymään liittyy se, että ystävät ja sukulaiset tulevat käymään ja tuovat lahjoja, joista he toivovat olevan hyötyä vauvalle. Joissakin muissa maissa ystävät saattavat järjestää kutsut, joissa annetaan tällaisia lahjoja ennen lapsen syntymää.
Monissa tapauksissa lahjoja odotetaan annettavan vuosittaisissa tilaisuuksissa. Vaikka varhaiskristityillä ei ollutkaan tapana viettää tällaisia juhlia, niistä on tullut hyvin suosittuja useimpien sekä kristityiksi tunnustautuvien että ei-kristittyjen keskuudessa. Joissakin kulttuureissa syntymäpäivälahjojen antaminen saattaa jäädä pois lasten varttuessa, mutta kreikkalainen tapa vaatii toisin. Kreikassa kiinnitetään paljon huomiota syntymäpäiviin. Siellä ihmiselle annetaan lahjoja myös hänen nimipäivänään. Se perustuu uskonnolliseen tapaan liittää vuoden kuhunkin päivään eri ”pyhimys”, ja monille ihmisille annetaan nimi näiden ”pyhimysten” mukaan. Henkilö saa lahjoja sen ”pyhimyksen” päivänä, jonka nimi hänellä on.
Sen lisäksi että korealaiset viettävät lastensa syntymäpäiviä, heillä on kansallisena juhlapäivänä myös niin sanottu lastenpäivä. Perheet tekevät silloin retkiä ja lapsille annetaan lahjoja, olipa heidän syntymäpäivänsä mikä tahansa. Korealaiset viettävät myös vanhempainpäivää, jolloin lapset antavat lahjoja vanhemmilleen, ja opettajienpäivää, jolloin oppilaat osoittavat kunnioitusta opettajilleen ja antavat näille lahjoja. Koreassa on tapana järjestää suuret juhlat silloin, kun joku täyttää 60 vuotta. Sekä sukulaiset että ystävät toivottavat pitkää ikää ja onnea sille, joka on saavuttanut elämässään tuon vaiheen, ja tuovat hänelle lahjoja.
Tapa voi vaatia, että myös häihin tuodaan lahjoja. Kun nuoripari menee naimisiin Keniassa, sulhasen perheen odotetaan antavan lahjan morsiamen perheelle. Vieraatkin tuovat lahjoja. Jos morsian ja sulhanen toimivat kuten tapa vaatii, he istuvat korokkeella vieraiden tuodessa lahjansa. Aina kun joku vieras ojentaa lahjan, ilmoitetaan, että se-ja-se on tuonut hääparille lahjan. Monet lahjanantajat loukkaantuisivat syvästi, jolleivät he saisi tällaista tunnustusta.
Kun joku menee naimisiin libanonilaisten parissa, ystäviä ja naapureita, jopa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole tunteneet kihlaparia kovin hyvin, saapuu lahjoineen monta päivää häiden jälkeen. Heille opetetaan jo lapsesta saakka, että lahjojen antaminen on velvollisuus, kuin velan maksamista. ”Jollei niin tee, ei tunnu hyvältä”, sanoi muuan libanonilainen mies. ”Se on perinne.”
Monissa maissa lahjojen antamista odotetaan kuitenkin ennen kaikkea jouluna. Eikö näin olekin myös siellä, missä sinä asut? Vielä vuonna 1990 amerikkalaisten arvioitiin käyttävän vuosittain yli 40 miljardia dollaria (170 miljardia markkaa) joululahjoihin. Tuota juhlaa viettävät hyvin innokkaasti myös buddhalaiset ja šintolaiset Japanissa, ja sen erilaisia viettotapoja tavataan Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja joissakin osissa Afrikkaa.
Ihmiset odottavat olevansa jouluaikaan onnellisia, mutta monet eivät ole. Sitä paitsi monet huomaavat, että vimmainen lahjojen osto ja huoli maksettaviksi tulevista laskuista jättävät varjoonsa mitkä tahansa heillä olevat ilon hetket.
Raamatussa sanotaan kuitenkin, että on onnellista antaa. Näin todella onkin, mutta se riippuu siitä hengestä, jota annettaessa ilmaistaan. (Apostolien teot 20:35.)