Hyväksyykö Jumala kaikenlaisen palvonnan?

JUMALA loi ihmiseen hengellisen tarpeen – tarpeen palvoa. Se ei ole kehityksen tulosta. Se on ollut osa ihmistä aikojen alusta saakka.

Ihmiskunta on ikävä kyllä kehittänyt monia erilaisia palvontatapoja, jotka eivät yleensä ole saaneet aikaan onnellista ja yksimielistä ihmisperhettä. Sen sijaan uskonnon nimissä käydään yhä verisiä sotia. Tämän vuoksi herää tärkeä kysymys: onko sillä, miten Jumalaa palvoo, mitään väliä?

Kyseenalaista palvontaa entisaikoina

Muinaiset Lähi-idän kansat ovat historiallinen esimerkki, joka auttaa vastaamaan tähän kysymykseen. Monet palvoivat Baal-nimistä jumalaa. He palvoivat myös Baalin naisseuralaisia, kuten Aseraa. Aseran palvontaan kuului pyhä paalu, jonka uskotaan olevan sukupuolisymboli. Tuolla alueella työskennelleet arkeologit ovat kaivaneet esiin useita alastomien naisten kuvia. Eräässä tietosanakirjassa sanotaan, että nuo kuvat ”esittävät jumalatarta, jolla on huomiota herättävät sukupuolielimet, joka pitää rintojaan koholla” ja joka ”edustaa luultavasti – – Aseraa” (The Encyclopedia of Religion). Varmaa on ainakin se, että Baalin palvonta oli usein hyvin moraalitonta.

Ei ole siksi hämmästyttävää, että Baalin palvontaan sisältyi sukupuoliorgioita (4. Mooseksen kirja 25:1–3). Kanaanilainen Sikem raiskasi nuoren neitsyen, Dinan. Siitä huolimatta häntä pidettiin sukunsa kunnioitettavimpana miehenä. (1. Mooseksen kirja 34:1, 2, 19.) Insesti, homoseksualismi ja eläimeen sekaantuminen oli yleistä (3. Mooseksen kirja 18:6, 22–24, 27). Sana ”sodomia”, joka tarkoittaa eläimeen sekaantumista, onkin peräisin tuossa osassa maailmaa sijainneen kaupungin nimestä (1. Mooseksen kirja 19:4, 5, 28). Baalin palvontaan liittyi myös verenvuodatusta. Baalin palvojillahan oli tapana heittää lapsiaan elävinä tulen liekkeihin uhriksi jumalilleen! (Jeremia 19:5.) Kaikki nämä tavat liittyivät uskonnollisiin opetuksiin. Kuinka niin?

Tri Merrill Unger selittää Vanhan testamentin arkeologiaa käsittelevässä kirjassaan, että ”kanaanilaisten jumaluustaruston raakuus, himokkuus ja riettaus on paljon pahempaa kuin missään muualla Lähi-idässä tuohon aikaan. Ja sen kanaanilaisten jumalien hämmästyttävän piirteen, että niiltä puuttuivat kokonaan moraaliset hyveet, on täytynyt jättää mitä pahimmanlaatuiset jäljet niiden palvojiin ja johtaa moniin tuon ajan kaikkein turmelevimpiin tapoihin, kuten pyhään prostituutioon – – [ja] lapsiuhreihin.” (Archaeology and the Old Testament.)

Hyväksyikö Jumala kanaanilaisten palvonnan? Ei tietenkään. Hän opetti israelilaisia palvomaan häntä puhtaalla tavalla. Hän varoitti edellä mainituista tavoista: ”Älkää tehkö itseänne epäpuhtaiksi millään näistä, sillä näillä kaikilla ovat tehneet itsensä epäpuhtaiksi ne kansakunnat, jotka minä lähetän pois teidän edestänne. Sen vuoksi maa on epäpuhdas, ja minä tuotan sille rangaistuksen sen erheestä, ja maa oksentaa asukkaansa ulos.” (3. Mooseksen kirja 18:24, 25.)

Puhdas palvonta saastuu

Kovinkaan monet israelilaiset eivät omaksuneet Jumalan näkemystä puhtaasta palvonnasta. Sen sijaan he sallivat Baalin palvonnan jatkua maassaan. Israelilaiset saatiin pian vieteltyä, niin että he yrittivät sekoittaa Jehovan palvonnan Baalin palvontaan. Hyväksyikö Jumala tuon sekapalvonnan? Tarkastellaanpa, mitä tapahtui kuningas Manassen hallituskaudella. Hän pystytti alttareita Baalille, poltti oman poikansa uhrina ja harjoitti taikuutta. ”Lisäksi hän pani tekemänsä pyhän paalun veistetyn kuvan [hepreaksi ʼaše·rahʹ] siihen huoneeseen, josta Jehova oli sanonut – –: ’Tähän huoneeseen – – minä panen nimeni, niin että se pysyy siinä ajan hämärään asti.’” (2. Kuninkaiden kirja 21:3–7.)

Manassen alamaiset seurasivat kuninkaansa esimerkkiä. Hän todellakin ”vietteli heitä tekemään pahaa enemmän kuin ne kansakunnat, jotka Jehova oli tuhonnut Israelin poikien edestä” (2. Kuninkaiden kirja 21:9). Sen sijaan että Manasse olisi kuunnellut Jumalan profeettojen toistuvia varoituksia, hän murhasi niin paljon, että hän täytti Jerusalemin viattomalla verellä. Vaikka Manasse lopulta paransi tapansa, hänen poikansa ja seuraajansa, kuningas Amon, elvytti Baalin palvonnan. (2. Kuninkaiden kirja 21:16, 19, 20.)

Vähitellen temppelissä alkoi toimia miesprostituoituja. Miten Jumala suhtautui siihen, että Baalin palvonta ilmeni tällä tavoin? Hän oli varoittanut Mooseksen välityksellä: ”Et saa tuoda porton palkkaa etkä koiran [todennäköisesti pederastin] palkkiota Jehovan, Jumalasi, huoneeseen mistään juhlallisesta lupauksesta, sillä ne ovat inhottavia Jehovasta, Jumalastasi, kumpikin niistä.” (5. Mooseksen kirja 23:17, 18, engl. viitelaitoksen alaviite.)

Manassen pojanpoika, kuningas Josia, puhdisti temppelin moraalittomasta Baalin palvonnasta (2. Kuninkaiden kirja 23:6, 7). Oltiin kuitenkin menty liian pitkälle. Pian kuningas Josian kuoleman jälkeen Jehovan temppelissä alettiin jälleen palvoa epäjumalia. (Hesekiel 8:3, 5–17.) Jehova pani siksi Babylonin kuninkaan tuhoamaan Jerusalemin ja sen temppelin. Tämä surullinen historian tapahtuma todistaa, että Jumala ei hyväksy joitakin palvontamuotoja. Miten on meidän päivinämme?