Voitko uskoa persoonalliseen Jumalaan?

”IHMINEN voi olla kristitty, vaikkei hän uskokaan Jumalaan – – Nyt olemme vallankumouksellisia, mutta 21. vuosisadalla kirkolla ei ole Jumalaa perinnäisessä mielessä”, selitti eräässä englantilaisessa yliopistossa toimiva vanhempi pappi. Hän puhui Sea of Faith -liikkeen puolesta, jonka kannattajiin lukeutuu ainakin sata englantilaista pappia. Nämä ”kristityt ateistit” väittävät, että uskonto on ihmisten luomus ja että Jumala on vain ”käsite”, kuten eräs heistä asian ilmaisi. Yliluonnollinen Jumala ei enää sovi heidän ajattelutapaansa.

”Jumala on kuollut” oli 1960-luvun suosittuja iskulauseita. Se heijasteli 1800-luvulla eläneen saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen ajatuksia ja antoi monille nuorille heidän kaipaamansa verukkeen toimia oman mielensä mukaan, antautua vapaisiin sukupuolisuhteisiin ja huumeidenkäyttöön ilman moraalisia hillikkeitä. Mutta johtiko tällainen vapaus kukkaslapset, kuten heitä alettiin kutsua, tyydyttävämpään ja onnellisempaan elämään?

Samalla vuosikymmenellä anglikaaninen piispa John A. T. Robinson julkaisi kohukirjansa Honest to God. Monet hänen pappiskollegoistaan arvostelivat häntä sen johdosta, että hän piti Jumalaa ”pelkkänä inhimillisen kokemuksen syvällisenä ulottuvuutena”. Teologian professori Keith Ward kysyi: ”Onko usko Jumalaan jonkinlaista aikansa elänyttä taikauskoa, jonka viisaat nykyään hylkäävät?” Vastaukseksi omaan kysymykseensä hän sanoi: ”Mikään ei ole uskonnossa nykyään tärkeämpää kuin löytää uudelleen perinnäinen jumalakuva.”

Kärsimys ja persoonallinen Jumala

Monien sellaisten ihmisten mielestä, jotka uskovat, että Jumala on todellinen persoona, on vaikea sovittaa yhteen uskoaan ja näkemiään murhenäytelmiä ja kärsimyksiä. Esimerkiksi maaliskuussa 1996 Dunblanessa Skotlannissa ammuttiin 16 pientä lasta ja heidän opettajansa. ”En voi ymmärtää Jumalan tahtoa”, sanoi eräs epätoivoinen nainen. Murhenäytelmän aiheuttama ahdistus ilmaistiin kortissa, joka oli jätetty kukkien mukana noiden lasten koulun ulkopuolelle. Siinä oli yksi sana: ”MIKSI?” Vastaukseksi Dunblanen katedraalin kirkkoherra sanoi: ”Tälle ei ole selitystä. Emme pysty sanomaan, miksi tämän piti tapahtua.”

Myöhemmin tuona samana vuonna eräs Englannin kirkon suosittu nuori pappi tapettiin raa’asti. Sanomalehdessä Church Times kerrottiin, että typertynyt seurakunta kuuli Liverpoolin arkkidiakonin puhuvan Jumalan oven jyskyttämisestä kysymyksillä ”miksi? miksi?”. Tälläkään kirkonmiehellä ei ollut lohduttavia sanoja persoonalliselta Jumalalta.

Mitä meidän siis pitäisi uskoa? On järkevää uskoa persoonalliseen Jumalaan. Se on avain siihen, että edellä herätettyihin pakottaviin kysymyksiin voidaan vastata. Kehotamme sinua pohtimaan seuraavassa kirjoituksessa esitettäviä todisteita.

[Kuva s. 3]

Kortissa kysyttiin: ”Miksi?”

[Lähdemerkintä]

NEWSTEAM No. 278468/Sipa Press