Valtakunnan julistajat kertovat
Kestävyys johtaa Jumalan siunaukseen Malawissa
JOOSEF oli Jehovan uskollinen palvelija (Heprealaisille 11:22). Hän oli myös huomattavan kestävä mies. Hän ei murtunut, vaikka hänen omat veljensä kavalsivat hänet, hänet myytiin kahdesti orjaksi ja hänet heitettiin myöhemmin vankilaan väärien syytösten perusteella. Sen sijaan hän kesti ahdistusta kärsivällisesti vuosikausia odottaen nöyrästi Jehovan siunausta. (1. Mooseksen kirja 37:23–28, 36; 39:11–20.)
Samoin nykyään ovat malawilaiset Jehovan todistajat odottaneet kärsivällisesti Jumalan siunausta. Nämä kristityt todistajat kestivät 26 vuoden ajan hallituksen asettamia kieltoja, ankaraa vastustusta ja monia kauhutekoja. Heidän kestävyytensä on kuitenkin tuottanut tulosta.
Kun vaino puhkesi Malawissa loppuvuodesta 1967, maassa oli noin 18 000 Valtakunnan julistajaa. Kuvittele, miten iloisia todistajat olivat kuullessaan, että palvelusvuosi 1997 alkoi 38 393 julistajan uudella huipulla – heitä oli yli kaksi kertaa enemmän kuin kiellon astuessa voimaan! Lisäksi Malawissa pidetyissä 13:ssa ”Jumalisen rauhan sanansaattajien” piirikonventissa läsnäolijamäärä kasvoi yli 117 000 henkeen. Jehova on tosiaan siunannut heidän uskoaan ja kestävyyttään.
Tätä siunausta kuvaa Machaka-nimisen nuorenmiehen kokemus. Kun Machaka suostui tarjoukseen tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, hänen vanhempansa järkyttyivät. He sanoivat: ”Jos haluat todistajaksi, sinun on muutettava pois kotoa.” Tämä uhkaus ei kuitenkaan saanut häntä lopettamaan tutkimista. Niinpä hänen vanhempansa takavarikoivat häneltä kaikki vaatteet. Veljet puolestaan ostivat hänelle niitä vähän lisää. Kun Machakan vanhemmat saivat tietää sen, he sanoivat pojalle: ”Jos todistajat kerran elättävät sinut, sinun on lähdettävä ja asuttava heidän luonaan.” Harkittuaan asiaa huolellisesti Machaka lähti pois kotoa, ja eräs paikalliseen seurakuntaan kuuluva todistajaperhe otti hänet luokseen.
Machakan vanhemmat olivat niin harmissaan, että he päättivät muuttaa muualle välttääkseen olemasta missään kosketuksissa todistajiin. Tämä tietysti suretti Machakaa, mutta hän sai paljon lohtua, kun veljet tarkastelivat hänen kanssaan psalmia 27:10, joka kuuluu: ”Vaikka oma isäni ja oma äitini hylkäisivätkin minut, niin Jehova kuitenkin ottaisi minut huomaansa.”
Ajan myötä Machakan vanhempien asenne pehmeni, ja hän päätti muuttaa takaisin kotiin. Ilmeisesti pojan päättäväisyys Jehovan palveluksessa teki heihin suuren vaikutuksen, sillä hekin halusivat tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa! He tulivat myös ”Jumalisen rauhan sanansaattajien” piirikonventtiin kaikkina kolmena päivänä, minkä jälkeen he julistivat: ”Tämä on tosiaan Jumalan järjestö.”
Vastustus voi todellakin olla koettelevaa, mutta Jumalan uskolliset sanansaattajat eivät anna periksi. He jatkavat rohkeasti eteenpäin, sillä he tietävät, että ”ahdistus saa aikaan kestävyyttä, kestävyys vuorostaan hyväksytyn tilan” (Roomalaisille 5:3, 4). Malawilaiset Jehovan todistajat voivat hyvin perustein vahvistaa, että kestävyys johtaa Jumalan siunaukseen.