Jeesus – hallitsija ”jonka alkuperä on varhaisista ajoista”
JÄNNITYS kohoaa, kun odotat näkeväsi sukulaisesi pitkästä aikaa. Lopulta hän on edessäsi, ja tervehdit häntä lämpimästi. Kuuntelet tarkoin, kun hän kertoo, miksi hänen isänsä lähetti hänet käymään luonasi. Ennen kuin huomaattekaan, hänen on aika palata kotiin. Surullisena hyvästelet hänet. Hänen lähtönsä aiheuttama menetyksen tunne helpottaa, kun kuulet hänen päässeen kotiin turvallisesti.
Käydessäsi myöhemmin läpi vanhoja papereita löydät kirjeitä, joissa mainitaan lyhyesti, mitä merkittävää sukulaisesi oli saanut aikaan kauan ennen kuin hän lähti matkalleen tapaamaan sinua. Noiden kirjeiden sisältö tarjoaa kiinnostavaa tietoa hänen taustastaan ja lisää arvostustasi sekä hänen vierailuaan että hänen nykyistä työtään kohtaan.
”Varhaisista ajoista”
Niiden vanhojen papereiden joukossa, jotka ensimmäisen vuosisadan juutalaisilla oli käytettävissään, olivat Jumalan profeetan Miikan noin 700 vuotta aiemmin muistiin merkitsemät kirjoitukset. Niissä osoitetaan tarkasti Messiaan syntymäpaikka. ”Sinä, oi Betlehem-Efrata, joka olet liian pieni päästäksesi Juudan tuhansien joukkoon, sinusta tulee minulle se, jonka on määrä tulla hallitsijaksi Israeliin, se, jonka alkuperä on varhaisista ajoista, ajan hämärän päivistä.” (Miika 5:2.) Näiden sanojen mukaisesti Jeesus syntyi Betlehemin kylässä Juudassa vuonna 2 ennen nykyisen ajanlaskumme alkua. Mutta miten hänen alkuperänsä voi olla ”varhaisista ajoista”?
Jeesus oli elänyt ennen ihmiseksi tuloaan. Kolossan kristityille kirjoittamassaan kirjeessä apostoli Paavali kuvaili Jeesusta ”näkymättömän Jumalan kuvaksi, koko luomakunnan esikoiseksi” (Kolossalaisille 1:15).
Jehova, viisauden Lähde, loi ensimmäisen Poikansa ’varhaisimmaksi saavutuksistaan’, käyttääksemme henkeytettyä ilmausta, jonka kuningas Salomo kirjoitti muistiin Sananlaskujen kirjaan. Oltuaan maan päällä ja palattuaan taivaaseen Jeesus vahvisti olevansa tosiaan ”Jumalan luomakunnan alku”. Viisauden personoitumana hän julisti ennen ihmiseksi tuloaan: ”Kun hän [Jehova] valmisti taivaat, olin paikalla.” (Sananlaskut 8:22, 23, 27; Ilmestys 3:14.)
Jumalan Poika sai heti aluksi ainutlaatuisen tehtävän toimia ”mestarityöntekijänä” Isänsä rinnalla. Millaista iloa se toikaan Jehovalle! ”Minuun hän [Jehova] oli erityisesti mieltynyt päivästä päivään”, kerrotaan Sananlaskujen 8:30:ssä ja lisätään: ”Ja minä iloitsin kaiken aikaa hänen edessään.”
Myöhemmin Jehova kehotti Esikoispoikaansa luomaan kanssaan ihmiskunnan. ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme”, hän julisti, ”kaltaiseksemme.” (1. Mooseksen kirja 1:26.) Tämän johdosta kehittyi toinenkin mieltymys. ”Mieltymykseni liittyivät ihmisten poikiin”, kertoi Jeesus ennen ihmiseksi tuloaan (Sananlaskut 8:31). Apostoli Johannes tunnusti evankeliuminsa alussa Jeesuksen osuuden luomisessa ennen tämän ihmiseksi tuloa: ”Kaikki tuli olemassaoloon hänen välityksellään, eikä ilman häntä tullut olemassaoloon mikään.” (Johannes 1:3.)
Jehovan Edustaja
Johanneksen sanat kiinnittävät huomion Jumalan Pojan toiseen tehtävään: hän oli tämän edustaja. Hän palveli alusta asti Sanana. Kun siis Jehova puhui Aadamille ja kun hän myöhemmin puhutteli Aadamia ja Eevaa yhtaikaa, se tapahtui todennäköisesti Sanan välityksellä. Ja kukapa olisi ollut parempi välittämään Jumalan ohjeita ihmisten hyvinvoinniksi kuin hän, joka oli mieltynyt heihin? (Johannes 1:1, 2.)
Tuolle Sanalle on täytynyt olla hyvin tuskallista nähdä, miten Eeva ja sitten Aadam rikkoivat Luojaansa vastaan! Ja hän on varmasti halunnut syvästi poistaa ne kärsimykset, joita heidän tottelemattomuutensa toi heidän jälkeläisilleen! (1. Mooseksen kirja 2:15–17; 3:6, 8; Roomalaisille 5:12.) Jehova julisti Saatanalle, joka oli yllyttänyt Eevan kapinaan: ”Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille.” (1. Mooseksen kirja 3:15.) Koska Sana oli nähnyt Eedenin tapahtumat, hän tajusi, että naisen ”siemenen” ensisijaisena osana hänestä tulisi ilkeämielisen vihan maalitaulu. Hän tiesi, että Saatana oli tappaja (Johannes 8:44).
Kun Saatana myöhemmin kyseenalaisti uskollisen Jobin nuhteettomuuden, Sana on varmasti ollut tyrmistynyt Isäänsä vastaan esitetyistä panettelevista syytöksistä (Job 1:6–10; 2:1–4). Sana tunnetaankin ylienkelin osassaan Mikaelina, nimellä joka merkitsee ’Kuka on Jumalan kaltainen?’ ja viittaa siihen, miten hän taistelee Jehovan puolesta kaikkia niitä vastaan, jotka yrittävät anastaa Jumalan suvereeniuden (Daniel 12:1; Ilmestys 12:7–10).
Seuratessaan Israelin historiaa Sana pani merkille Saatanan yritykset kääntää ihmisiä pois puhtaasta palvonnasta. Egyptistä lähdön jälkeen Jumala sanoi Israelille Mooseksen välityksellä: ”Katso, minä lähetän enkelin sinun edelläsi pitämään sinut tiellä ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen valmistanut. Pidä varasi hänen takiaan ja tottele hänen ääntään. Älä kapinoi häntä vastaan, sillä hän ei anna rikkomustanne anteeksi; minun nimeni näet on hänessä.” (2. Mooseksen kirja 23:20, 21.) Kuka tämä enkeli oli? Todennäköisesti Jeesus ennen ihmiseksi tuloaan.
Uskollinen alamaisuus
Mooses kuoli vuonna 1473 eaa., ja hänen ruumiinsa haudattiin ”laaksoon Moabin maahan, vastapäätä Bet-Peoria” (5. Mooseksen kirja 34:5, 6). Ilmeisesti Saatana halusi käyttää ruumista, mahdollisesti epäjumalanpalvelukseen. Mikael vastusti sitä, mutta mukautui nöyrästi Isänsä, Jehovan, valtaan. Hän ”ei uskaltanut lausua tuomiota häntä [Saatanaa] vastaan herjaavin sanoin”, vaan varoitti tätä: ”Nuhdelkoon sinua Jehova.” (Juudaan kirje 9.)
Seuraavaksi Israel alkoi valloittaa Kanaania, Luvattua maata. Joosua sai Jerikon kaupungin lähellä varmistuksen siihen, että Sana valvoi kansakuntaa edelleen. Joosua tapasi siellä miehen, joka kantoi paljastettua miekkaa. Hän käveli muukalaisen luokse ja kysyi: ”Oletko meidän vai vastustajiemme puolella?” Kuvittele Joosuan hämmästystä, kun muukalainen paljasti, kuka hän oli: ”En, sillä minä olen nyt tullut Jehovan armeijan ruhtinaana.” Ei ihme, että Joosua lankesi kasvoilleen tämän Jehovan korkean edustajan edessä, joka epäilemättä oli Jeesus ennen ihmiseksi tuloaan, hän josta tulisi myöhemmin ”Messias, Johtaja”. (Joosua 5:13–15; Daniel 9:25.)
Mikael kohtasi Saatanan jälleen Jumalan profeetan Danielin päivinä. Tällä kertaa Mikael tuki enkelitoveriaan, kun Persian demoniruhtinas ”seisoi vastustamassa” kolme viikkoa. Enkeli selitti: ”Katso, Mikael, yksi huomattavimmista ruhtinaista, tuli auttamaan minua, ja minä puolestani jäin sinne Persian kuninkaiden viereen.” (Daniel 10:13, 21.)
Kirkkaus ennen ihmiseksi tuloa ja ihmisenä
Vuonna 778 eaa., jolloin Juudan kuningas Ussia kuoli, Jumalan profeetta Jesaja näki näyn Jehovasta istumassa ylhäisellä valtaistuimellaan. ”Kenet minä lähetän, ja kuka menee meidän puolestamme?” kysyi Jehova. Jesaja tarjoutui vapaaehtoiseksi, mutta Jehova varoitti häntä muiden israelilaisten kovuudesta hänen julistuksiaan kohtaan. Apostoli Johannes vertasi niitä ensimmäisen vuosisadan juutalaisia, joilla ei ollut uskoa, Jesajan ajan kansaan ja sanoi: ”Jesaja sanoi tämän, koska hän näki hänen kirkkautensa.” Kenen kirkkauden? Jehovan ja hänen vierellään taivaallisessa hovissa olevan Jeesuksen ennen tämän ihmiseksi tuloa. (Jesaja 6:1, 8–10; Johannes 12:37–41.)
Joitakin vuosisatoja myöhemmin Jeesus sai siihenastisista tehtävistään suurimman. Jehova siirsi rakkaan Poikansa elämänvoiman taivaasta Marian kohtuun. Yhdeksän kuukauden kuluttua tämä synnytti poikalapsen, Jeesuksen. (Luukas 2:1–7, 21.) Apostoli Paavali sanoi: ”Kun ajan täyttymisen raja saapui, Jumala lähetti Poikansa, joka syntyi naisesta.” (Galatalaisille 4:4.) Samoin apostoli Johannes vahvisti: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskuudessamme, ja me näimme hänen kirkkautensa, sellaisen kirkkauden kuin ainosyntyiselle pojalle kuuluu isältä, ja hän oli täynnä ansaitsematonta hyvyyttä ja totuutta.” (Johannes 1:14.)
Messias ilmaantuu
Nuori Jeesus ymmärsi viimeistään 12-vuotiaana, että hänen täytyi ahertaa taivaallisen Isänsä asialla (Luukas 2:48, 49). Noin 18 vuoden kuluttua hän tuli Johannes Kastajan luo Jordanille ja hänet kastettiin. Jeesuksen rukoillessa taivaat aukenivat ja pyhä henki laskeutui hänen päälleen. Kuvittele kaikkia niitä muistoja, jotka tulvahtivat hänen mieleensä hänen muistaessaan ne lukemattomat vuosituhannet, jotka hän oli palvellut Isänsä rinnalla mestarityöntekijänä, edustajana, Jumalan armeijan ruhtinaana ja ylienkeli Mikaelina. Sitten tapahtui jotakin sykähdyttävää – kuului hänen Isänsä ääni, joka sanoi Johannes Kastajalle: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matteus 3:16, 17; Luukas 3:21, 22.)
Johannes Kastaja ei varmasti epäillyt, että Jeesus oli ollut olemassa ennen ihmiseksi tuloaan. Tämän lähestyessä häntä hän julisti: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Ja hän lisäsi: ”Tämä on se, josta minä sanoin: minun jälkeeni tulee mies, joka on edennyt minun edelläni, sillä hän oli olemassa ennen minua.” (Johannes 1:15, 29, 30.) Apostoli Johanneskin tiesi Jeesuksen aiemmasta olemassaolosta. ”Joka tulee ylhäältä, on kaikkien muiden yläpuolella”, hän kirjoitti, ja: ”Joka tulee taivaasta, on kaikkien muiden yläpuolella. Hän todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut.” (Johannes 3:31, 32.)
Vuoden 61 tietämillä apostoli Paavali painotti heprealaiskristityille, miten tärkeää oli ymmärtää Messiaan maan päälle tulon ja hänen Ylimmäisenä Pappina tekemänsä työn merkitys. Paavali kiinnitti huomiota Jeesuksen osaan Edustajana kirjoittaessaan: ”Jumala – – on näiden päivien lopussa puhunut meille Pojan kautta – – jonka välityksellä hän teki asiainjärjestelmät.” Viittaapa tämä Jeesuksen osaan ”mestarityöntekijänä” luomisessa tai hänen tehtäväänsä Jumalan edistyvissä järjestelyissä ihmiskunnan sovittamiseksi, Paavali todistaa tässä omasta puolestaan Jeesuksen olleen olemassa ennen ihmiseksi tuloaan. (Heprealaisille 1:1–6; 2:9.)
Uskollinen ”varhaisista ajoista”
Paavali esitti ensimmäisellä vuosisadalla Filippissä asuneille kristityille seuraavan kehotuksen: ”Säilyttäkää itsellänne tämä asenne, joka oli myös Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän totesi itsensä olemukseltaan ihmiseksi, hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka.” (Filippiläisille 2:5–8.) Jehova vastasi rakkaudellisesti Jeesuksen uskolliseen vaellukseen herättämällä hänet kuolleista ja toivottamalla hänet sitten tervetulleeksi takaisin kotiin taivaaseen. Miten loistavan esimerkin halki ikuisuuden kestävästä nuhteettomuudesta Jeesus onkaan meille jättänyt! (1. Pietarin kirje 2:21.)
Voimme olla hyvin kiitollisia niistä välähdyksistä, joita Raamatussa on Jeesuksen olemassaolosta ennen hänen ihmiseksi tuloaan. Ne varmasti lujittavat päätöstämme jäljitellä hänen esimerkkiään uskollisesta palveluksesta, etenkin nyt kun hän hallitsee Jumalan messiaanisen valtakunnan Kuninkaana. Tervehtikäämme ”Rauhan Ruhtinasta”, Kristusta Jeesusta, Käskynhaltijaamme ja Hallitsijaamme, ”jonka alkuperä on varhaisista ajoista” (Jesaja 9:6; Miika 5:2).
[Tekstiruutu s. 24]
Todisteita olemassaolosta ennen ihmiseksi tuloa
Jeesuksen omat sanat sisältävät, kuten seuraavassa osoitetaan, runsaasti todisteita hänen olemassaolostaan ennen ihmiseksi tuloa:
◻ ”Kukaan ei ole noussut taivaaseen paitsi hän, joka laskeutui taivaasta, Ihmisen Poika.” (Johannes 3:13.)
◻ ”Ei Mooses antanut teille leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille tosi leivän taivaasta. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa elämän maailmalle. – – minä olen tullut alas taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 6:32, 33, 38.)
◻ ”Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, jotta kuka tahansa voisi syödä sitä ja olla kuolematta. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta; jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti.” (Johannes 6:50, 51.)
◻ ”Entä sitten jos näkisitte Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen?” (Johannes 6:62.)
◻ ”Minun todistukseni on tosi, koska tiedän, mistä olen tullut ja minne olen menossa. – – Te olette siitä, mikä on alhaalla; minä olen siitä, mikä on ylhäällä. Te olette tästä maailmasta; minä en ole tästä maailmasta.” (Johannes 8:14, 23.)
◻ ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä Jumalan luota minä tulin ja olen täällä. Enkä suinkaan ole tullut omasta aloitteestani, vaan hän on lähettänyt minut.” (Johannes 8:42.)
◻ ”Totta totisesti minä sanon teille: ennen kuin Abraham syntyi, olen minä ollut.” (Johannes 8:58.)
◻ ”Kirkasta – – Isä, minut rinnallasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli rinnallasi, ennen kuin maailma olikaan. Isä, siitä, mitä olet antanut minulle, toivon, että hekin olisivat minun kanssani siellä, missä minä olen, nähdäkseen minun kirkkauteni, jonka olet antanut minulle, koska rakastit minua ennen maailman perustamista.” (Johannes 17:5, 24.)
[Kuva s. 23]
Joosua kohtaa Jehovan armeijan ruhtinaan