”Miten voisimme herättää seurakuntalaisemme?”

TÄMÄ kysymys, joka esitettiin äskettäin Ranskassa ilmestyvässä katolisessa lehdessä Famille Chrétienne (Kristillinen perhe), ei ole monillekaan yllätys. Britannian kardinaali Hume jopa kutsui seurakuntia ”nukkuviksi jättiläisiksi”. On esitetty, että seurakuntalaisista kootut saarnaavat ryhmät olisivat keino lopettaa uinailu. Muuan italialainen pappi sanoo sitä ”suoraksi evankelioinniksi uusin menetelmin”. Vaikka paavi äskettäin kannustikin tällaiseen aloitteellisuuteen, kaikki eivät katso tarpeelliseksi kertoa uskostaan toisille.

Milanossa toimiva kappalainen Pigi Perini vieraili hiljattain Afrikassa, missä muuan nunna sanoi hänelle: ”Olen ollut täällä 40 vuotta, ja olen onnistunut välttämään täysin Jeesuksen nimen lausumisen, jotten tuhoaisi afrikkalaista kulttuuria.” Kappalainen teki tämän johtopäätöksen: ”Emme enää puhu Jeesuksesta emmekä enää julista evankeliumia!” Saarnaaminen on kuitenkin monille muille tärkeä osa heidän elämäänsä ja keino pysyä hengellisesti hereillä. Pigi Perini myöntää: ”Kun tapaa kaksi ihmistä, jotka puhuvat torilla Kristuksesta tai jotka kantavat mukanaan Raamattua, sitä ajattelee heti, että nuo ovat Jehovan todistajia!”

Miljoonat ihmiset keskustelevat mielellään Jumalan sanasta Jehovan todistajien kanssa. Tällaisia raamatullisia keskusteluja käydään epäilemättä sinunkin asuinseudullasi. Aivan kuten tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla, nämä innokkaat kristityt kannustavat toisiaan kertomaan uskostaan muille. Heidän kokouspaikoissaan (joita kutsutaan valtakunnansaleiksi) on lämmin ja ystävällinen ilmapiiri. Miksi et menisi johonkin Jehovan todistajien järjestämään kokoukseen nähdäksesi, miten voit taistella hengellistä uneliaisuutta vastaan?