Miksi olla anteeksiantavainen?

”TIEDEMIEHET ovat käynnistäneet tutkimuksen, jonka kuluessa on tullut ilmi, että anteeksiantavaisuus voi selvästikin vaikuttaa myönteisesti tunneperäiseen – ja varsin todennäköisesti myös fyysiseen – terveyteen”, raportoidaan kanadalaisessa The Toronto Star -lehdessä. Silti tutkimuksen johtaja, professori Carl Thoresen Stanfordin yliopistosta Yhdysvalloista sanoo, että ”hyvin harvat ihmiset ymmärtävät, mitä anteeksianto on ja miten se tapahtuu”.

Aitoa anteeksiantavaisuutta pidetään kristillisyydessä erittäin tärkeänä. The Toronto Star -lehden raportissa sen selitetään olevan sitä, että kun ihminen on kokenut vääryyttä, hän lakkaa täysin kantamasta kaunaa häntä loukannutta kohtaan ja suhtautuu tähän lopulta myötätuntoisesti ja jopa rakkaudellisesti. Tätä ei saa sekoittaa siihen, että loukkausta katsotaan läpi sormien, sitä selitellään, se unohdetaan tai että sen kielletään tapahtuneen; se ei liioin merkitse sitä, että asettuu uudelleen loukattavaksi. Raportissa sanotaan todellisen anteeksiannon olevan sitä, että ”antaa vihan ja kielteisten tunteiden raueta”.

Tutkijat sanovat, että anteeksiantavaisuuden fyysiset hyödyt kaipaavat lisätutkimusta. Psykologisista hyödyistä he kuitenkin mainitsevat muun muassa sen, että ”stressiä, huolta ja masentuneisuutta on vähemmän”.

Ylevin syy anteeksiantavaisuuteen ilmaistaan Efesolaiskirjeen 4:32:ssa, jossa sanotaan: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksen kautta antanut teille auliisti anteeksi.” Anteeksiantavaisuudessa samoin kuin muissakin piirteissä meitä kehotetaan tulemaan Jumalan jäljittelijöiksi (Efesolaisille 5:1).

Jos kieltäydymme antamasta toisille anteeksi, vaikka armon osoittamiselle olisi perusteita, saatamme vahingoittaa suhdettamme Jumalaan. Jehova odottaa meidän antavan toisillemme anteeksi. Silloin voimme rukoilla häneltä anteeksiantoa itsellemme. (Matteus 6:14; Markus 11:25; 1. Johanneksen kirje 4:11.)