Näköpiirissä uskonnollinen ykseys?
”Saamme olla todistamassa erästä merkittävää päivää kirkkojemme historiassa”, sanoi Luterilaisen maailmanliiton presidentti Christian Krause. Myös paavi Johannes Paavali II puhui ”virstanpylväästä vaikealla tiellä kohti täyden ykseyden ennallistamista kristittyjen kesken”.
Sysäyksen näille innostuneille toteamuksille antoi Augsburgissa Saksassa 31. lokakuuta 1999 allekirjoitettu virallinen yhteinen julkilausuma, joka vahvisti asiakirjan Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista. Tapahtuman aika ja paikka oli valittu hyvin. Kerrotaan, että 31. lokakuuta 1517 Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen ja pani siten alulle protestanttisen uskonpuhdistuksen. Augsburg oli tietysti se paikka, missä luterilaiset vuonna 1530 esittivät tärkeän opinkappaleensa, Augsburgin tunnustuksen, jonka katolinen kirkko hylkäsi aiheuttaen siten ylittämättömän kuilun protestantismin ja katolilaisuuden välille.
Onko yhteinen julistus ratkaiseva askel kirkon jakauman poistamiseksi, kuten väitetään? Kaikki osapuolet eivät olleet optimistisia. Yli 250 protestanttista teologia allekirjoitti vastalauseen, jossa varoitettiin siitä, että katolinen kirkko voisi saada yliotteen. Lisäksi protestantteja ärsytti se, että katolinen kirkko julisti vuoden 2000 erityisen suvaitsevaisuuden vuodeksi, sillä juuri suvaitsevaisuus johti välirikkoon noin 500 vuotta sitten. Ja koska sekä Augsburgin tunnustus että Trenton kirkolliskokouksessa laadittu vastine ovat yhä voimassa, ykseys on kaikkea muuta kuin taattu.
Kristikunnan jakautuneisuus ja erimielisyys ovat aivan liian suuria, jotta jonkin yhteisen julistuksen allekirjoittaminen voisi poistaa ne. Lisäksi uskon ykseys on mahdollista vain, jos uskonkäsitykset perustuvat lujasti Jumalan sanaan, Raamattuun (Efesolaisille 4:3–6). Todellista ykseyttä ei saavuteta tekemällä myönnytyksiä, vaan ottamalla selvää Jumalan tahdosta meidän suhteemme ja toimimalla sen mukaan. ”Kaikki kansat osaltaan vaeltavat kukin jumalansa nimessä”, julisti uskollinen profeetta Miika, ”mutta me puolestamme vaellamme Jehovan, Jumalamme, nimessä ajan hämärään asti, niin, ikuisesti.” (Miika 4:5.)
[Kuvan lähdemerkintä s. 32]
© Ralph Orlowski/REUTERS/Archive Photos