”Antakaa – – toisillenne auliisti anteeksi”
USKOTKO, että Jumala on antanut syntisi anteeksi? Näyttää siltä, että useimmat yhdysvaltalaiset aikuiset ajattelevat tällä tavoin. Tri Loren Toussaint, joka johti erästä Michiganin yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella tehtyä tutkimusta, raportoi, että 1423 haastatellusta amerikkalaisesta noin 80 prosenttia yli 45-vuotiaista uskoi Jumalan antaneen heidän syntinsä anteeksi.
On kiinnostavaa, että kuitenkin vain 57 prosenttia haastatelluista sanoi olevansa anteeksiantavainen muille. Tällainen tilastotieto tuo mieleen, mitä Jeesus sanoi vuorisaarnassa: ”Jos te annatte ihmisille anteeksi heidän hairahduksensa, niin taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi, mutta jos taas ette anna ihmisille anteeksi heidän hairahduksiaan, ei Isännekään anna anteeksi teidän hairahduksianne.” (Matteus 6:14, 15.) Jumalan anteeksianto riippuu siis osittain siitä, olemmeko itse alttiita antamaan anteeksi toisille.
Apostoli Paavali muistutti kolossalaiskristittyjä tästä periaatteesta. Hän kehotti heitä: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kolossalaisille 3:13.) On totta, että tämä ei aina ole helppoa. Jos joku on esimerkiksi puhunut meille ajattelemattomasti tai epäystävällisesti, voi olla vaikeaa antaa anteeksi.
Anteeksi antamisesta on joka tapauksessa paljon hyötyä. Sosiologi tri David R. Williams sanoi tutkimuksistaan: ”Huomasimme, että mielenterveyden ja toisille anteeksi antamisen välillä vallitsee erityisen voimakas suhde keski-ikäisten ja sitä vanhempien amerikkalaisten keskuudessa.” Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä viisas kuningas Salomo kirjoitti noin 3000 vuotta sitten: ”Tyyni sydän on lihallisen elimistön elämä.” (Sananlaskut 14:30.) Koska anteeksiantavaisuus vaikuttaa myönteisesti suhteeseemme Jumalaan ja lähimmäisiimme, meillä on hyvä syy olla halukkaita antamaan auliisti ja sydämestämme anteeksi toisillemme (Matteus 18:35).