Lukijoiden kysymyksiä

Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan: ”Niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa”?

Kun Paavali viittasi Jeesuksen kuoleman muistonvieton alulle panemiseen, hän kirjoitti: ”Niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu.” (1. Korinttilaisille 11:25, 26.) Jotkut ajattelevat sanan ”usein” merkitsevän tässä sitä, että Kristuksen kuoleman muistoa tulisi viettää vähän väliä, lyhyin väliajoin. Siksi he viettävät sitä useammin kuin kerran vuodessa. Tarkoittiko Paavali tätä?

Siitä, kun Jeesus asetti kuolemansa muistonvieton, on kulunut nyt lähes 2000 vuotta. Niinpä tämän muistojuhlan viettäminen vaikka vain kerran vuodessa merkitsee, että sitä on vietetty vuoden 33 jälkeen jo useasti. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 11:25, 26:n tekstiyhteys kuitenkin osoittaa, että Paavali ei käsitellyt sitä, miten usein, vaan miten muistojuhlaa tulisi viettää. Hän ei käyttänyt alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä sanaa pol·laʹkis, joka tarkoittaa ’usein’ tai ’vähän väliä’, vaan sanaa ho·saʹkis, jonka merkitys on ’niin usein kuin’, ’aina kun’, ’joka kerta kun’. Paavali siis sanoi: ’Joka kerta kun teette tämän, te julistatte Herran kuolemaa.’a

Miten usein Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa sitten pitäisi viettää? On sopivaa viettää sitä vain kerran vuodessa. Se on tosiaankin muistojuhla, ja muistojuhlia vietetään tavallisesti vuosittain. Lisäksi Jeesus kuoli juutalaisten pesah-päivänä, jota vietettiin kerran vuodessa. Paavali puhui Jeesuksesta sopivasti ”Kristuksena, meidän pesah-uhrinamme”, sillä Jeesuksen uhrikuolema avasi hengelliselle Israelille tien elämään, aivan kuten ensimmäinen pesah-uhri aikaansai sen, että syntyperäisten israelilaisten esikoiset säilyivät elossa Egyptissä ja kansalle avautui tie orjuudesta vapauteen (1. Korinttilaisille 5:7; Galatalaisille 6:16). Tämä yhteys vuotuiseen juutalaiseen pesahiin on lisätodiste siitä, että Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa tulisi viettää vain kerran vuodessa.

Paavali liitti Jeesuksen kuoleman myös toiseen vuotuiseen juutalaiseen juhlaan, sovituspäivään. Heprealaiskirjeen 9:25, 26:ssa kerrotaan: ”Eikä se tapahdu siksi, että hänen [Jeesuksen] tulisi uhrata itsensä usein, niin kuin ylimmäinen pappi tosiaan menee pyhään paikkaan vuosi vuodelta [sovituspäivänä] mukanaan verta, joka ei ole hänen omaansa. – – Mutta nyt hän on tehnyt itsensä ilmeiseksi kerran kaikiksi ajoiksi asiainjärjestelmien päättymisessä pannakseen synnin pois uhraamalla itsensä.” Koska Jeesuksen uhri korvasi vuotuisen sovituspäivän uhrin, hänen kuolemansa muistojuhlaa vietetään aivan oikein vuosittain. Ei ole olemassa mitään raamatullista perustetta viettää sitä useammin.

Sopusoinnussa tämän kanssa historioitsija John Laurence von Mosheim kertoo, että Vähässä-Aasiassa toisella vuosisadalla eläneillä kristityillä oli tapana viettää Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa juutalaisten ensimmäisen kuukauden, nisanin, neljäntenätoista päivänä. Vasta myöhempinä vuosina kristikunnassa tuli tavaksi viettää sitä useammin kuin kerran vuodessa.

[Alaviite]