”Kaksi ihmistä koputti oveemme”

”KAKSI vuotta sitten meitä kohtasi suunnaton suru, kun menetimme pikku tyttömme.” Näin alkaa kirje, joka julkaistiin Saint-Étiennen kaupungissa Ranskassa ilmestyvässä Le Progrès -lehdessä.

”Mélissa oli kolme kuukautta vanha, ja hänellä oli hirvittävä sairaus: Edwardsin oireyhtymä. Tällaisesta tragediasta ei koskaan täysin toivu – niin epäoikeudenmukaiselta se tuntuu. Vaikka meidät oli kasvatettu katoliseen uskoon, mieltämme piinasi kysymys: ’Jumala, jos olet olemassa, miksi annat tällaista tapahtua?’” Tämän kirjeen kirjoittanut äiti oli selvästikin avuton ja ahdistunut. Hänen kirjeensä jatkuu:

”Pian tämän jälkeen kaksi ihmistä koputti oveemme. Tunnistin heidät heti Jehovan todistajiksi. Aioin juuri lähettää heidät ystävällisesti pois, kun huomasin kirjasen, jota he tarjosivat. Siinä käsiteltiin sitä, miksi Jumala sallii kärsimyksiä. Niinpä päätin kutsua heidät sisään aikomuksenani tyrmätä heidän todistelunsa. Ajattelin, että meidän perheemme totisesti oli saanut osansa kärsimyksestä ja että olimme kuulleet tarpeeksi latteuksia, kuten: ’Jumala antoi hänet teille, ja Jumala otti hänet pois.’ Todistajat olivat meillä vähän toista tuntia. He kuuntelivat minua hyvin myötätuntoisesti, ja kun he olivat lähdössä, mielialani oli kohentunut niin paljon, että annoin heille luvan tulla uudestaan. Tämä tapahtui kaksi vuotta sitten. Minusta ei ole tullut Jehovan todistajaa, mutta aloin tutkia Raamattua heidän kanssaan ja käyn heidän kokouksissaan aina kun vain voin.”