Millaisen nimen luot itsellesi?

OLETKO koskaan lukenut sanomalehdestä kuolinilmoituksia tai nähnyt pitkää selostusta jonkun edesmenneen elämästä ja saavutuksista? Kysyitkö itseltäsi, mitä ihmiset sanoisivat sinusta? Kuinkahan moni tulee yleensä ajatelleeksi sitä, millaisina heidät muistetaan kuolemansa jälkeen? Seuraavassa siksi muutama suora kysymys: Mitä sinusta sanottaisiin tänään, jos olisit kuollut eilen? Millainen maine sinulla on? Millaisena haluaisit tuntemiesi ihmisten ja Jumalan muistavan sinut?

Raamatun Saarnaajan kirjan viisas kirjoittaja sanoi: ”Nimi on parempi kuin hyvä öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä.” (Saarnaaja 7:1.) Miksi kuolinpäivä olisi parempi kuin synnyinpäivä? Koska syntyessään ihmisellä ei ole minkäänlaista mainetta. Hän on kuin kirjoittamaton lehti. Hän saa joko myönteisen tai kielteisen maineen sen mukaan, miten hän elää elämänsä. Tässä mielessä niille, jotka ovat vuosien varrella luoneet itselleen hyvän nimen, kuolinpäivä on tosiaan parempi kuin synnyinpäivä.

Meillä on siis valinnan mahdollisuus. Voimme tehdä päivittäin moniakin valintoja, jotka kuolinpäivänämme ratkaisevat, millainen muisto meistä jää – erityisesti millaisena Jumala muistaa meidät. Siksi edellä mainittu viisas heprealainen kirjoitti: ”Vanhurskaan muisto saa siunauksen, mutta jumalattomien nimi mätänee.” (Sananlaskut 10:7.) Millainen kunnia olisikaan jäädä Jumalan mieleen ihmisenä, jolle hän haluaa antaa siunauksen!

Jos olemme viisaita, pyrimme miellyttämään Jumalaa elämällä sopusoinnussa hänen normiensa kanssa. Tämä merkitsee sitä, että noudatamme seuraavia Kristuksen mainitsemia perusperiaatteita: ”’Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näistä kahdesta käskystä riippuvat koko Laki ja Profeetat.” (Matteus 22:37–40.)

Jotkut muistetaan filantrooppeina, humanitaarisen työn tekijöinä, kansalaisoikeuksien puolustajina tai kuuluisuuksina, jotka ovat yltäneet merkittäviin saavutuksiin esimerkiksi liike-elämässä tai luonnontieteiden tai lääketieteen alalla. Mutta millaisena haluaisit ihmisten muistavan sinut?

Skotlantilainen runoilija Robert Burns (1759–96) toivoi, että jokin voima antaisi meille kyvyn nähdä itsemme sellaisina kuin toiset näkevät meidät. Pystytkö katsomaan itseäsi objektiivisesti ja sanomaan, että sinulla on hyvä maine toisten ihmisten ja Jumalan silmissä? Loppujen lopuksi suhteellamme toisiin on varmastikin paljon enemmän merkitystä kuin millään väliaikaisilla saavutuksilla urheilussa tai liike-elämässä. Siksi kysymys kuuluu: miten toimintatapamme – puheemme, käyttäytymisemme ja ruumiinkielemme – vaikuttavat toisiin? Olemmeko toisten silmissä helposti lähestyttäviä vai torjuvia? Ystävällisiä vai tylyjä? Joustavia vai vaativia? Lämpimiä ja hyväntahtoisia vai kylmiä ja etäisiä? Masentavia kriitikkoja vai rakentavia neuvonantajia? Tarkastellaanpa joitakin esimerkkejä menneisyydestä ja nykyajalta nähdäksemme, mitä voimme oppia.

[Kuva s. 3]

Robert Burns toivoi, että jokin voima antaisi meille kyvyn nähdä itsemme sellaisina kuin toiset näkevät meidät

[Lähdemerkintä]

Kirjasta A History of England