Ikääntynyt mutta ei eristäytynyt
VANHUUS ei tule yksin. Usein ihmisen toimintakyky heikkenee ja hän joutuu eristyksiin muista. Näin ei käynyt Fernand Rivarolille, joka kuoli 95-vuotiaana Genevessä Sveitsissä. Hän asui yksin, sillä hänen vaimonsa oli kuollut ja hänen naimisissa olevalla tyttärellään oli oma koti. Vaikka Fernand joutuikin pysyttelemään suurimmaksi osaksi kotona, hän ei ollut yksinäinen. Hän istui usein olohuoneen pöydän ääressä puhelimen luuri kädessä ja soitti ihmisille, koska hän halusi käydä hengellisiä keskusteluja heidän kanssaan.
Vaiheikkaan elämänsä aikana Fernand oli ollut myös vankilassa. Mistä syystä? Vuonna 1939, juuri kun Fernandista ja hänen vaimostaan oli tullut aktiivisia Jehovan todistajia, Euroopassa puhkesi toinen maailmansota. Fernand pysyi Raamattuun perustuvassa päätöksessään olla vahingoittamatta ketään. Tämän vuoksi hän menetti työpaikkansa ja joutui kärsimään useita vankilatuomioita, joiden yhteispituus oli viisi ja puoli vuotta. Tuona aikana hän joutui olemaan erossa vaimostaan ja pikku tyttärestään.
Muistellessaan menneitä aikoja Fernand sanoi: ”Monista näytti siltä, että luovuin vakaasta työpaikasta ja jätin perheeni oman onnensa nojaan. Ihmiset halveksivat minua ja pitivät minua rikollisena. Silti kun mietin noita vaikeita vuosia, päällimmäisenä mielessäni on se, miten Jehova tuki ja auttoi meitä. Noista ajoista on kulunut monia vuosia, mutta luottamukseni Jehovaan on edelleen yhtä luja kuin silloin.”
Tämä usko sai Fernandin kertomaan Raamattuun perustuvasta toivostaan toisille puhelimen välityksellä. Jos hänellä oli hyvä keskustelu jonkun kanssa, hän lähetti tuolle ihmiselle postitse raamatullista kirjallisuutta. Myöhemmin hän soitti hänelle uudestaan kuullakseen, oliko hän pitänyt kirjallisuudesta. Joskus ihmiset lähettivät Fernandille kiitoskirjeen saamastaan lähetyksestä, mikä ilahdutti häntä kovasti.
Joku Fernandin kaltainen omalta asuinseudultasi saattaa ottaa yhteyttä sinuun. Mitäpä jos kuuntelisit, mitä sanottavaa hänellä on ja mihin hän uskoo. Jehovan todistajat kertovat aina mielellään uskonkäsityksistään toisille.