Voimmeko tuntea Jumalan nimeltä?
On kunnia saada tervehtiä ja puhutella jotakuta tärkeää henkilöä nimeltä. Korkea-arvoisia henkilöitä puhutellaan usein sellaisilla arvonimillä kuin ”Herra Presidentti”, ”Teidän Majesteettinne” tai ”Teidän Armonne”. Jos siis joku korkeassa asemassa oleva kehottaisi sinua kutsumaan itseään nimeltä, pitäisit sitä epäilemättä suurena etuoikeutena.
TOSI Jumala sanoo meille kirjoitetussa Sanassaan Raamatussa: ”Minä olen Jehova. Se on minun nimeni.” (Jesaja 42:8.) Vaikka hänellä on monia arvonimiä, kuten ”Luoja”, ”Kaikkivaltias” ja ”Suvereeni Herra”, hän on aina suonut uskollisille palvelijoilleen kunnian puhutella häntä hänen omalla nimellään.
Esimerkiksi profeetta Mooses alkoi kerran puhua Jumalalle sanoen: ”Anteeksi, Jehova.” (2. Mooseksen kirja 4:10.) Jerusalemin temppelin vihkiäisissä kuningas Salomo aloitti rukouksensa sanomalla: ”Oi Jehova.” (1. Kuninkaiden kirja 8:22, 23.) Ja kun profeetta Jesaja puhutteli Jumalaa Israelin kansan puolesta, hän sanoi: ”Oi Jehova, meidän Isämme.” (Jesaja 63:16.) Taivaallinen Isämme selvästikin kehottaa meitä puhuttelemaan itseään nimeltä.
On tärkeää puhutella Jehovaa nimeltä, mutta siihen, että tosiaan tuntee hänet nimeltä, sisältyy muutakin. Jehova lupaa ihmiselle, joka rakastaa häntä ja luottaa häneen: ”Minä suojelen häntä, koska hän on tullut tuntemaan nimeni.” (Psalmit 91:14.) Koska Jumalan nimen tunteminen on välttämätöntä hänen suojeluksensa saamiseksi, siihen täytyy selvästikin sisältyä paljon. Mitä meiltä sitten vaaditaan tunteaksemme Jehovan nimeltä?