Huomaavaisuus sulattaa katkeruuden
ALANKOMAISSA muuan iäkäs nainen oli erityisen epäystävällinen, kun sikäläiset Jehovan todistajat George ja Manon tulivat kertomaan hänelle Valtakunnan hyvää uutista. He saivat selville, että häneltä oli kuollut kaksi aviomiestä sekä poika ja että häntä vaivasi paha niveltulehdus. Vaikka nainen keskustelun kuluessa rauhoittui hieman, hän ei muuttunut kovinkaan ystävälliseksi.
George kuitenkin ehdotti Manonille, että he veisivät naiselle kukkakimpun, koska hän oli vaikuttanut niin yksinäiseltä ja katkeralta. Heidän palatessaan tämä nainen, Rie, yllättyi iloisesti. Hän ei kuitenkaan juuri silloin pystynyt ottamaan Georgea ja Manonia vastaan, joten he lupasivat tulla toisena päivänä. Kun he palasivat määräaikana, kukaan ei avannut ovea. Nämä todistajat kokeilivat eri aikoja mutta eivät tavoittaneet Rietä. He jopa arvelivat hänen välttelevän heitä.
Eräänä päivänä George viimein tapasi Rien kotoa. Rie pyysi anteeksi, ettei ollut pitänyt kiinni sopimuksesta, ja selitti olleensa sairaalassa. Hän sanoi: ”Ette kyllä ikinä arvaa, mitä tein lähtönne jälkeen – aloin lukea Raamattua!” Seurasi miellyttävä keskustelu, ja Rien kanssa alettiin tutkia Raamattua.
Tutkistelun edetessä Rie muuttui katkerasta ihmisestä onnelliseksi ja huomaavaiseksi naiseksi. Vaikkei hän kyennyt liikkumaan kotinsa ulkopuolella, hän alkoi heti kertoa vasta omaksumastaan uskosta kaikille vierailleen. Terveysongelmiensa vuoksi hän ei pystynyt kovin usein käymään seurakunnan kokouksissa, mutta hän ilahtui, kun veljet ja sisaret vierailivat hänen luonaan. Samana päivänä, jona Rie täytti 82 vuotta, hänet kastettiin kierroskonventissa Jumalalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi.
Rie eli sen jälkeen vain muutamia kuukausia. Hänen kuolemansa jälkeen löydettiin runo, jossa hän kuvaili, miten kurjaa on olla yksinäinen vanhus, ja korosti huomaavaisuuden tärkeyttä. Manon sanoo: ”Tuo runo todella kosketti minua. Olen hyvin iloinen, että Jehova auttoi meitä osoittamaan hänelle huomaavaisuutta.”
Jehovan oma esimerkki kannustaa meitä osoittamaan tällaista rakkautta ja huomaavaisuutta (Ef. 5:1, 2). Sananpalveluksemme tuottaa hedelmää, kun ”suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina – – huomaavaisuudessa” (2. Kor. 6:4, 6).