Hyvän uutisen esittäminen – ole ”kokonaan antautunut sanan julistamiseen”

¹ Paavali oli tehnyt jonkin aikaa telttoja Korintossa Akylaan ja Priskillan kanssa. Raamatun kertomus sanoo sitten Apt. 18:5:ssä: ”Kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.” Oliko Paavalilla hyvät syyt olla ”kokonaan antautunut sanan julistamiseen”? Aivan ilmeisesti, sillä jakeissa 9 ja 10 jatketaan: ”Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: ’älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene, . . . sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa.’”

² Onko meillä samanlaiset syyt olla kokonaan antautuneita sanan julistamiseen? Onpa hyvinkin, sillä epäilemättä Jehovalla on yhä ”paljon kansaa” alueillamme, ihmisiä, jotka täytyy löytää ja joita tulisi opettaa. Meidän tulisi muistuttaa itseämme tämän tästä sen ajan kiireisyydestä, missä elämme, ja tarpeesta osallistua mahdollisimman täysipainoisesti saarnaamis- ja opettamistyöhön.

³ Jos meillä on koko päivä aikaa jonkin työn tekemiseen, tavallisesti työ vie koko päivän. Mutta jos tehtävänämme on suuri työmäärä ja aikaa vain rajoitetusti, tilanne on erilainen. Silloin koetamme keksiä tehokkaampia työskentelytapoja ja ponnistelemme enemmän.

⁴ Toista vuotta sitten meille esiteltiin kuuden kuukauden raamatuntutkisteluohjelma. Ymmärsimme heti, että saimme yhden tehokkaan menetelmän lisää avuksemme, niin että työmme tulisi tehdyksi lyhyenä jäljellä olevana aikana.

⁵ Kentältä saapuvat tiedot osoittavat, että raamatuntutkisteluja keskeytetään, kun julistaja toteaa, että oppilas ei edisty. Tämä on aivan oikein. Ei ole mitään syytä kuluttaa aikaamme niiden kanssa, jotka eivät todellisuudessa ole halukkaita tekemään jotakin oppimiensa totuuksien suhteen. Jotkut julistajat kuitenkin kysyvät: ”Miten voisin tietää, pitäisikö minun keskeyttää tutkistelu, kun he näyttävät olevan kiinnostuneita ja ovat iloisia siitä, että tulen?” Vastaus on, että me keskeytämme tutkistelun, kun on ilmeistä, että heillä ei ole totuutta kohtaan sitä arvostusta, mitä heillä pitäisi olla. He saattavat olla kiinnostuneita hankkimaan edelleen tietoa. Mutta arvostavatko he tietoa, minkä ovat jo hankkineet? Arvostus Jehovaa ja totuutta kohtaan ilmenee teoissa.

⁶ Jokaisen viikon aikana on kolme eri tilaisuutta olla läsnä kokouksissa eli kaikkiaan 78 tilaisuutta kuudessa kuukaudessa. Jos oppilas ei ole saapunut yhteenkään näistä kokouksista, vaikka se olosuhteiden puolesta on mahdollista, voidaanko sanoa, että hänellä on arvostusta? Tai jos hän ei ole omasta aloitteestaan tai sinun kehotuksestasi lukenut mitään muuta aineistoa, voidaanko hänellä sanoa olevan arvostusta? Tai jos hän ei ole tuntenut tarvetta kertoa ainoallekaan ystävälleen tai sukulaiselleen oppimistaan hyvistä asioista, voidaanko sanoa, että hänellä on arvostusta? Jokaisen julistajan tulee harkita asiaa perusteellisesti ja tehdä sitten ratkaisunsa, mutta nämä ajatukset auttavat päätöksen tekemisessä. Julistajat ovat ilmeisesti suhtautuneet asiaan vakavasti, sillä kierrospalvelijoiden raportit osoittavat, että monet keskeyttävät tutkistelun viivyttelemättä, kun tulee aika tehdä se.

⁷ Mitä sitten tapahtuu? Kenttäpalvelukseen varattu aika käytetään nyt ovelta-ovelle-työhön. Jeesus sanoi: ”Mihin kaupunkiin tai kylään te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siellä on arvollinen.” (Matt. 10:11) Tässä maassa on monia alueita, jotka käydään vähemmän kuin kerran kuudessa kuukaudessa. Sitäpaitsi monia niistä ei käydä perusteellisesti. Voimme tehdä varmasti paljon enemmän ’tiedustelu’-työtä.

⁸ Mikä siis näyttää olevan nyt erityisen tarpeellista, jotta me olisimme ’kokonaan antautuneita sanan julistamiseen’? Se on aivan ilmeisesti hyvä tasapaino raamatuntutkistelu- ja ovelta-ovelle-työn välillä.

⁹ On monia erilaisia tapoja, joilla raamatuntutkisteluja voidaan aloittaa talosta-taloon-työssä. Pane merkille, mitä eräs piiripalvelija kirjoittaa tutkistelujen aloittamisesta ensi käynneillä: ”Mitä raamatuntutkistelujen aloittamiseen tulee, olen saanut joitakin erinomaisia kokemuksia tarjotessani tutkistelua heti ensimmäiseksi, kun alan puhua ihmisille ovilla. Koska työskentelen enimmäkseen veljien kanssa, olen joutunut järjestämään niin, että sisar tekee uusintakäynnin, ja joissakin tapauksissa olen voinut ottaa sisaren mukaani uusintakäynnille myöhemmin samalla viikolla. Työni kentällä on tuonut minulle enemmän iloa, koska tunnen, että evankeliuminpalvelukseni on tullut yhä merkityksellisemmäksi.”

¹⁰ Tämän näkemyksen omaaminen talosta-taloon-työstä ja sen merkityksestä raamatuntutkistelujen aloittamisessa on tehnyt monille julistajille mahdolliseksi johtaa viikoittain useampaakin kuin yhtä raamatuntutkistelua, ja kun on tullut ajankohtaiseksi keskeyttää jokin tutkistelu, he eivät ole silti jääneet ilman tutkistelua. Keskeytyksen jälkeenkin he ovat pitäneet yhteyttä noihin ihmisiin nähdäkseen, onko tutkistelun menettäminen tai muut syyt kasvattaneet heissä arvostusta.

¹¹ Viime aikoina on tehty erinomaista työtä. Ei ole kysymystäkään siitä, etteivätkö saadut tulokset olisi miellyttäneet Jehovaa. Mutta olisiko mahdollista, että jotkut meistä voisivat vielä suuremmassa määrin Paavalin tavoin olla ’kokonaan antautuneita sanan julistamiseen’? Juuri sitä me todellisuudessa haluamme, emmekö haluakin?