Hyvän uutisen esittäminen – oletko kokeillut tätä?
1 Pyrkiessämme levittämään ihmisille kirjallisuutta, minkä avulla he voivat oppia tuntemaan totuuden, jotkut sanovat meille: ’Valitettavasti meillä ei ole rahaa.’ Joskus tämä on totta, joskus se on vain veruke. Miten silloin menettelet? Voit tietysti jättää heille raamatuntutkistelumainoksen tai pari vanhaa irtonumeroa, mutta voisit myös ehdottaa, että vaihtaisit kirjallisuutta mielelläsi johonkin, mitä he haluaisivat antaa sen vastineeksi.
2 Mitä he voisivat sitten antaa? Tämä riippuu ensinnäkin siitä, työskenteletkö maaseudulla vai kaupungissa. Jos olet maaseutualueella, voit ottaa myös vuodenajan huomioon. Ovatko esimerkiksi omenat kypsiä? Jos kodissa on leivottu, voisitko vaihtaa kirjallisuutta leivonnaisiin? Tai onko heillä mahdollisesti kananmunia tai voita? Tai ehkä voisit tiedustella tahdikkaasti, olisiko sinulla mahdollisuutta osallistua ruokailuun perheen kanssa. Jotkut julistajat ovat ottaneet vastaan myös sipuleita, kalaa, niin, milteipä mitä tahansa, mitä on tarjolla.
3 Entä jos työskenteletkin kaupungissa? Voisitko myös siellä soveltaa tätä ehdotusta? Varmasti, sillä tarvitaanhan kaupunkikodeissakin ruokaa, ja ehkä heiltä löytyy jotakin, mikä sopii sinulle. Jotkut ovat tällaisissa tapauksissa tarjoutuneet ottamaan vastaan nuppineuloja, ompelulankaa, pöytäliinoja, lakanoita jne. Sattuipa eräälle tienraivaajalle niinkin, että kun hän vakuutti ottavansa mitä tahansa vastineeksi, hänelle tuotiin koiranpentu! Toisessa tapauksessa hän sai vanhat silmälasit, mitkä sattuivat sopimaan eräälle ovenavaajalle, jonka hän tapasi kenttäpalveluksessa samana päivänä.
4 Muistakaamme, miksi haluamme ehdottaa tällaista ”vaihtokauppaa”. Koska sen avulla voimme saada julkaisujamme ihmisten käsiin. Tosin on tapahtunut, että hetken asiaa mietittyään ovenavaaja onkin antanut korvauksen rahana, vaikka sitä ei ensiksi näyttänyt olevan. Suurin hyöty on kuitenkin se, että me saamme enemmän kirjallisuutta ihmisten käsiin, kirjallisuutta, mikä voi murtaa heidän ennakkoluulonsa ja auttaa heitä omaksumaan totuuden, joka johtaa ikuiseen elämään. Niinpä Länsi-Intian saaristossa muuan lähetystyöntekijä, joka yleensä onnistui levittämään vain 50–60 irtonumeroa kuukaudessa, kokeili tätä menetelmää ja levitti 40 lehteä kahdessa tunnissa! Eräs toinen julistaja kokeili sitä tarjotessaan tilausta rouvalle, jolla oli vain noin puolet tarvittavasta summasta. Julistaja otti lisäksi vastaan pöytäliinan ja sai tilauksen, mutta ei siinä kaikki, sillä vuoden kuluttua tuo ovenavaaja oli julistaja!
5 Meistä voi tuntua, että jos ovenavaaja todella haluaa kirjallisuuttamme, niin kyllä hänellä on myös varaa sen hankkimiseen, ja yleensä tämä onkin totta. Mutta usein ongelmana on se, ettei hän arvosta julkaisujamme ennen kuin on saanut ne käsiinsä; tämä menetelmä on eräs tapa ratkaista tuo pulma. Miksi et kokeilisi sitä? On hyvä oppia se jo nyt, sillä jos ajat tulevat vaikeammiksi työttömyyden ja puutteen, jopa köyhyydenkin lisääntyessä, niin tämä menetelmä tulee näyttelemään yhä suurempaa osaa. Ihmisillä ei kenties ole rahaa, mutta heillä on jotakin muuta aineellista hyvää, mitä he voivat antaa vastineeksi siitä hengellisestä hyvästä, jota saavat meiltä.