Hyvän uutisen esittäminen auttamalla toinen toistamme
1 Rakkaus ”veljien seuraa” kohtaan saa meidät auttamaan toinen toistamme. (1. Piet. 2:17, Um) Tämä pitää erityisesti paikkansa meille Valtakunnan saarnaajina ja opetuslasten tekijöinä määrätyn suuren työn yhteydessä. On hyvin vaikuttavaa nähdä se suurenmoinen työ, jota tämä ”veljien seura” on suorittanut viedessään hyvää uutista toisille. Päättyneen palvelusvuoden aikana siihen käytettiin yksistään Suomessa yli 1800000 tuntia.
2 Kun otamme huomioon sen, että monet tähän työhön osallistuvista ovat melko nuoria ja toiset vasta mukaan tulleita – 889 kastettiin Suomessa viime palvelusvuonna – voimme nähdä tarpeen auttaa toinen toistamme tehokkuuteen palveluksessamme. Mutta nekin, jotka ovat tehneet jo pitkän aikaa Valtakunnan työtä, arvostavat suuresti Valtakunnan Palveluksessa annettua apua ja siinä olevia ehdotuksia, samoin kuin vanhempien veljien apua heidän näyttäessään tehokkaita tapoja esittää hyvää uutista.
3 On usein havaittu, että palveluskokouksessa on kerrattu hyviä esitystapoja, mutta silloin kun olemme valmiit osallistumaan kenttäpalvelukseen, nuo ajatukset ovat ehkä jo karisseet pois mielestämme. Mitä voitaisiin siis tehdä, kun kenttäpalvelusta varten on järjestetty kokous? Sen lisäksi, että tarkastellaan lyhyesti päivän teksti, on tavallisesti hyödyllistä keskustella esityksistä, joita voidaan käyttää kentällä. Mikäli ryhmä tarjoaa lehtiä, eikö olisi hyvä keskustella muutamista ajankohtaisten lehtien kiinnostavista kohdista, jotka voitaisiin mainita ovenavaajille?
4 Jos tarkoituksenne on esittää normaalia tarjousta, keskustelussa voitaisiin käsitellä erilaisia piirteitä, mitkä näyttävät kokousta johtavasta veljestä parhaimmilta. Esimerkiksi jos Valtakunnan Palveluksessa on ehdotettu uusi saarna, olisi hyödyksi kerrata se ryhmän kanssa. Joku saattaisi ajatella, että olisi hyödyksi aika ajoin pyytää eri julistajia esittämään malliesitys ryhmälle. Toisissa tapauksissa voitaisiin mahdollisesti vain tarkastella päivän teksti ja keskustella tarjottavan kirjallisuuden kohdista. Ehkä jotkut ovat saaneet hyviä tuloksia käyttämällä jotakin tiettyä esitystapaa, ja heidän ajatuksensa saattaisivat olla hyödyksi.
5 Vaihtelun vuoksi voitaisiin lyhyesti tarkastella joitakin niistä tekijöistä, jotka tekevät palveluksestamme menestyksellisen. Esimerkiksi, voisimmeko tehdä johdannoistamme kiinnostavampia tai vetoavampia vangitaksemme puhuteltavan huomion? Yritämmekö vetää puhuteltavat keskusteluun auttaen heitä ymmärtämään sanoman? Teemmekö huomattavia niistä pääkohdista, jotka haluamme saada heidän mieleensä? Pyrimmekö valaisemaan näitä kohtia käytännöllisin tavoin? Olemmeko innostuneita ja ystävällisiä lähestyessämme ihmisiä? Ovatko loppusanamme vaikuttavia? Herätämmekö heissä todella halua siihen, mitä tarjoamme?
6 Noudattaessamme näitä ehdotuksia veljet tuntevat kenttäpalveluskokouksesta lähtiessään, että he ovat valmistautuneet sanomaan jotakin täsmällistä ja ajatuksia herättävää. Toisaalta, jos ryhmää johtava veli mainitsee ainoastaan, että ”olen varma siitä, että kaikki tietävät tarjouksen ja esityksen”, joistakuista voi tuntua, ettei kokoontumisesta yhteen ollutkaan heille hyötyä siten kuin olisi voinut olla.
7 Lopuksi, kukapa ei arvostaisi lämmintä pyyntöä työskennellä yhdessä toisen julistajan kanssa, varsinkin jos hän on nuori tai melko uusi palveluksessa? Pitäkäämme siis kaikkina aikoina mielessämme toistemme auttaminen.
[Huomioteksti s. 4]
Useimmat tilauksista saadaan talosta-taloon-työssä