Kenttävalvojan tehtävä seurakunnassa

Yhtenä vanhimmista kenttävalvoja on erittäin kiinnostunut Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisesta siten, että koko seurakunnan alue tulee käydyksi perusteellisesti. Jos joitakin alueita ei ole käyty pitkään aikaan, hän tekee tarpeelliset suunnitelmat ja yleensä valvoo, että sekä lehtiä että kirjoja tarjotaan ajan mittaan alueen kaikissa osissa. Tavallisesti joku avustavista palvelijoista määrätään hoitamaan alueiden jakamista ja arkistoja, mutta kenttävalvojalla on kuitenkin vastuu niistä. Ellei avustavia palvelijoita olisi riittävästi huolehtimaan näistä tehtävistä, voidaan käyttää pystyviä ja halukkaita veljiä, jotka ovat edistymässä kohti avustavan palvelijan pätevyyttä, vaikka siinäkin tapauksessa olisi hyvä, että avustava palvelija valvoisi sitä. Myös nuorempia veljiä ja sisariakin, jotka osoittavat nöyryyttä ja antaumusta, voidaan pyytää avuksi eri tehtävissä.

Kenttävalvoja tarkkailee sitä, että kaikkia saarnaamisessa tarvittavia välineitä käytetään tehokkaasti. Hän pitää huolta siitä, että järjestelyt joukolla todistamista varten ovat käytännölliset sekä että lehtiä ja kirjallisuutta on riittävästi käytettävissä. Kun lehdistä ilmestyy erikoisnumeroita, hän pitää julistajat siitä hyvin tietoisina ja huolehtii siitä, että riittävästi ylimääräisiä lehtiä on saatavilla. Jos jokin tietty lehti halutaan saada viranomaisten tai joidenkin muiden käsiin, hän huolehtii järjestelyistä.

Se, että julistajilla on oikea näkemys saarnaamisesta, kiinnostaa myös kenttävalvojaa. Hänen puheensa lavalta ja ajatuksensa keskusteluissa ystävien kanssa ovat omiaan edistämään oikeaa näkemystä. Kun uudet aloittavat julistustyön, hän keskustelee heidän kanssaan ja antaa heille kannustusta. Ja jos esivalvoja on joskus poissa seurakunnasta, kenttävalvoja ottaa silloin johdon tarpeellisissa asioissa.

Vaikka kenttävalvoja kannustaakin veljiään olemaan ”palavan innokkaita oivallisiin töihin”, niin hän ei yritä pakottaa veljiään palvelukseen. Hän ymmärtää, että jokaisen kristityn on kannettava iestään Jumalalle ja Kristukselle eikä ihmisille. (Tiit. 2:14, Um; Matt. 11:29, 30) Saarnaamisesta ja opettamisesta kiinnostuneiden kenttävalvojien samoin kuin muidenkin vanhinten palvelus on mitä arvokkainta seurakunnille ja julistajille ja ansaitsee kaikkien kokosieluisen tuen osakseen.