Kysymyspalsta

● Kun varoja tarvitaan veljien auttamiseksi onnettomuusalueilla tai erityiset hankinnat vaativat enemmän rahaa kuin on sillä hetkellä käytettävissä, miten asia tulisi käsitellä seurakunnassa?

Paavali teki tunnetuksi seurakunnille heidän etunsa palvella aineellisesti Jerusalemissa olevia veljiä, kun nälänhätä tuli siellä ankaraksi, mutta hän ei tietenkään määrännyt, miten paljon kunkin yksilön tai seurakunnan olisi pitänyt antaa. – 1. Kor. 16:1–3; 2. Kor. 9:5–7.

Onnettomuustapauksessa veljet lähiseuduilla voivat haluta henkilökohtaisesti varata avustuksena rahaa, ruokaa, vaatteita ja muita tarvittavia välineitä, koska he ovat parhaassa asemassa auttamisen suhteen, ja vanhimmat toimivat ponnistelujen yhtenäistämiseksi. Jos vanhimmat näissä ja muissa seurakunnissa katsovat sopivaksi tehdä lahjoituksia, mutta varoja seurakunnan kassassa on vain vähän, tämä tilanne voitaisiin esittää seurakunnalle. Erillinen lahjalaatikko voitaisiin panna tätä tarkoitusta varten. Tai voitaisiin esittää ehdotus (seurakunnan hyväksymyksellä), että joidenkin seuraavien kokousten yhteydessä vakituisista lahjalaatikoista saadut varat, jotka jäävät normaalien kulujen ylitse, lähetettäisiin tarpeessa oleville Seuran haaratoimiston välityksellä.

Ellei riittävästi varoja ole kierroksen kassassa sellaisten odottamattomien hankintojen maksamiseksi, joita käytettäisiin kierroksen hyväksi, konventinvalvoja voi selittää tarpeen muille vanhimmille. (Jos joku piiriä koskeva asia ei voi odottaa siihen saakka kunnes vanhimmat toisissa kierroksissa voivat kokoontua yhteen kierroskonventissa, asiaa yksityiskohtaisesti käsittelevä kirje voidaan lähettää kaikille esivalvojille.) Vanhinten kussakin seurakunnassa tulisi keskustella asiasta, ja ehdotus voitaisiin esittää sitten seurakunnan hyväksyttäväksi. He voivat auttaa sen mukaan kuin heidän olosuhteensa sallivat.