Hyvän uutisen esittäminen siellä missä suhtautuminen ei ole suopeaa
1 Miten käynti voitaisiin päättää sopivasti, kun huomaat, ettei puhuteltava selvästikään ole kiinnostunut? (Sananl. 15:23; 25:11) Tulisiko jatkaa yrityksiä herättää kiinnostusta tai jättää kirjallisuutta, kunnes ovi paukautetaan kiinni, vai olisiko parempi, että päätät käynnin, kunnioittaen puhuteltavan ilmeistä toivomusta tuolla hetkellä? – Saarn. 3:7.
2 Tarkkanäköiset julistajat tietävät, että on eri asia tarjota Valtakunnan sanomaa selvällä ja ymmärrettävällä tavalla ja sallia puhuteltavan päättää omasta suhtautumisestaan kuin yrittää pakottaa sanomaa jollekulle käyttäen maailmallisten myyntimiesten painostuskeinoja. Jehova ei pakota ketään palvomaan häntä vaan jättää kunkin itsensä valittavaksi, ketä hän haluaa palvella. (Joos. 24:15) Jos olemme esittäneet selvästi asiamme, niin että puhuteltava tietää, mitä hänelle tarjotaan, ja jos hän sitten ilmaisee, ettei hän ole kiinnostunut, emmekö voikin olla tyytyväisiä sen vuoksi, että olemme tehneet parhaamme esittääksemme asiamme selvästi ja ymmärrettävästi?
3 Kun joku torjuu tarjouksemme kirjallisuudesta tai Raamatun kotitutkistelusta, ei ole syytä alkaa pitää häntä ”vihollisena”. Ihmiset voivat muuttua, kuten tiedämme. Me voimme silti olla ystävällisiä ja sanoa mahdollisesti: ”Olen iloinen siitä, että voimme keskustella muutaman minuutin. Ehkä voisimme keskustella muutaman minuutin jälleen, kun tulen seuraavan kerran.”
4 Mitä saadaan aikaan, kun menetellään näin? Muun muassa sen, että otat huomioon puhuteltavan näkemyksen ja kunnioitat hänen oikeuttaan päättää henkilökohtaisesti sellaisista tärkeistä asioista, pitäisi vaikuttaa häneen. Sen sijaan että puskisit eteenpäin niin pitkälle, että puhuteltava ärtyy ja tuntee olevansa pakotettu tekemään lopun käynnistäsi, se järkevyys mitä osoitat olemalla joustava voi saada hänet halukkaammaksi kuuntelemaan seuraavilla käynneillä.
5 Siellä missä ei ole mahdollista saada edes lyhyttä keskustelua käyntiin, koska puhuteltava sanoo, että hänellä on kiire, voisimme ystävällisesti ottaa hänen vastaväitteensä huomioon ja sanoa ehkä näin: ”Riittävän ajan saaminen kaikelle sille mitä haluaisimme tehdä on paheneva ongelma, eikö vain?” Sitten voisit tarjota jakeluilmoituksen ja ehdottaa: ”Kun saatte muutaman minuutin aikaa, haluatte ehkä harkita tämän ilmoituksen takana esitettyjä ajatuksia (jos sanot niistä jotakin, tee se lyhyesti), ja ehkä voisimme keskustella niistä, kun tulen seuraavan kerran.”
6 Saattaa olla, että tuolla henkilöllä oli todella kiire, mutta monissa tapauksissa ihmiset sanovat siten, etteivät joutuisi pitkään keskusteluun, niin kuin on käynyt ehkä aikaisemmin, kun joku todistaja tai maailmallinen myyntimies kävi hänen luonaan. Tai hän saattaa ajatella, että hänen paras puolustuksensa on, ettei hän anna sinun päästä lainkaan alkuun. Sinun ymmärtäväisen ja huomaavaisen suhtautumisesi vuoksi hän voi jopa ilmaista halukkuutta jatkaa keskustelua heti. Jos hän tekee sen, käytä hyvää harkintaa päättäessäsi, milloin lopettaa käynti.
7 Näiden ehdotusten noudattaminen ei merkitse sitä, ettemme ponnistelisi vastaväitteitten käsittelemiseksi tai että luopuisimme helposti yrityksestä saada henkilöt vakuuttuneiksi Valtakunnan sanomasta. (2. Kor. 5:20) Aika ja olosuhteet saattavat olla ratkaisevia henkilön kiinnostusta ja vastakaikua ajatellen, ja siksi meidän tulisi varoa tuomitsemasta ihmisiä sen perusteella, miten he suhtautuvat esitykseemme yhdellä käynnillä. Mutta kun havaitsemme, että jonkun ihmisen mieli on suljettu, tiedämme ettei ole tarpeen jatkaa puhumista siihen saakka että ovi suljetaan, jos tämä on vältettävissä. Voimme pikemminkin saada aikaan paljon hyvää osoittamalla arvostelukykyä siinä, miten lopetamme käynnit siellä, missä todellista kiinnostusta ei ilmaista.
[Huomioteksti s. 4]
”Katsokaa siis, miten kuulette” piirikonventissa.