Älä laiminlyö keskuudessamme olevia iäkkäitä
1 Iäkkäitä on varhaisista ajoista lähtien pidetty Jehovan kansan keskuudessa korkeassa arvossa. Heitä kunnioitettiin heidän kokemuksensa ja tietonsa vuoksi, joita vuodet tuovat, ja sen viisauden ja terveen harkintakyvyn vuoksi, jotka se voi saada aikaan. Elihu osoitti tätä kunnioitusta, kun hän puhutteli Jobin kolmea ystävää. (Job 32:6, 7; 12:12) Jehova, joka viittaa itseensä ’vanhaikäisenä’, käski: ”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta.” – 3. Moos. 19:32; Dan. 7:9.
2 Iäkkäiden kunnioittaminen on myös ilmeistä kristillisessä seurakunnassa. Uskollisessa palveluksessa käytettyjen vuosien aikana varastoitunut viisaus tuo runsaan ja hyödyllisen lisänsä koko veljien seuraan. Antamatta tämän vanhan, taakse jäävän järjestelmän asennoitumisen vaikuttaa itseemme me olemme kiitollisia siunauksesta pitää iäkkäitä keskuudessamme. Kysymys on, osoitammeko sen aina. Vai laiminlyömmekö toisinaan huomaamattamme iäkkäitä menettäen siten suuren siunauksen itseltämme?
3 Toivotetaanko vanhemmat henkilöt tervetulleiksi kokouksiin ja rohkaistaanko heitä osallistumaan vapaasti? Onko tehty järjestelyjä heidän auttamisekseen kokouksiin ja kenttäpalvelukseen, vaikka jotkut heistä eivät kykenisikään olemaan työssä yhtä kauan kuin muut ryhmään kuuluvat? Otetaanko heidät huomioon järjestettäessä henkilökohtaisesti seuranpitotilaisuuksia, kutsuttaessa toisia aterioimaan tai nauttimaan miellyttävästä seurustelusta?
4 Entä sitten ne, joiden on terveydellisten syiden vuoksi pakko olla kotona, vuoteessa tai jossakin laitoksessa? Käyvätkö vanhimmat ja muut säännöllisesti heidän luonaan pitäen sellaiset henkilöt varustettuna ajankohtaisella hengellisellä ravinnolla? Voitaisiinko nuorempia kannustaa auttamaan sellaisia vanhuudenheikkoja ostosten tekemisessä, taloustöissä, eri asioiden toimittamisessa jne? Olisitko halukas lukemaan ääneen Raamattua tai jotakin Seuran julkaisuista jollekin iäkkäälle, jolla on jo heikko näkö? Iäkkäät eivät ehkä pyydä apua erilaisissa olosuhteissa, mutta epäilemättä he arvostavat sen tarjoamista.
5 Joskus on sattunut niin, että epäuskoiset sukulaiset ovat ottaneet vastuun jostakusta vanhemmasta veljestä, joka ei enää kykene huolehtimaan itsestään, ja ovat sijoittaneet hänet johonkin etäällä sijaitsevaan vanhainkotiin tai laitokseen seurakunnan tietämättä. Tämän seurauksena voi olla synkkä ja yksinäinen eristys, kunnes seurakunta tekee kaikkensa saadakseen selville hänen sijaintinsa ja ilmoittaa sen jälkeen häntä lähimmälle seurakunnalle hänen kristillisen seuran tarpeestaan. Sillä välin hänen kotiseurakuntansa tulisi pitää häneen kosketusta niin paljon kuin mahdollista puhelimitse, kirjoittamalla tai vierailemalla.
6 Vanheneminen aiheuttaa joskus käytökseen vaikuttavia häiriöitä, mistä voi tulla huolen aihe seurakunnassa. Vanhinten tulisi lähestyä näitä ongelmia hyvin rakkaudellisesti, myötätuntoisesti ja ymmärtäväisesti, ei ankarasti tai epäystävällisesti. (1. Tim. 5:1) Vakavan sairauden tai ahdingon aikoina vanhempien veljiemme on tarpeen saada tietää, että seurakunta on tietoinen heidän tilanteestaan, valmis tarjoamaan apua ja todella arvostaa tätä tilaisuutta ilmaista rakkautta heitä kohtaan.
7 Jehovan iäkkäämpien palvelijoiden tulisi aina voida tuntea olevansa seurakunnan rakastamia, arvostamia ja kunnioittamia. Sen sijaan että laiminlöisimme heitä, kuten maailma usein tekee, antakaamme heille arvoa ja kunnioitusta, heijastaen siten iäkkään Taivaallisen Isämme rakkaudellista näkemystä. – Sananl. 16:31.