Johtaminen hyvin
1 Esittäessään valvojan pätevyysvaatimukset Raamattu sanoo, että yksi tapa, jolla hänen tulee olla esimerkillinen, on ”johtaa hyvin omaa huonekuntaansa”. Se on järkevää, sillä jos hän ”ei osaa johtaa omaa huonekuntaansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta”? (1. Tim. 3:4, 5) Tietysti kaikkien kristittyjen isien, ovatpa he valvojia tai eivät, pitäisi ymmärtää tarpeelliseksi johtaa perhettään hyvin. Mitä siihen sisältyy?
2 Vaimon kohtelemisessa se merkitsee epäilemättä sitä, että mies on huomaavainen ja rakkaudellinen aviomies. (Ef. 5:25, 28, 33) Kun vaimoa kohdellaan tällä tavalla, niin vaikka hän olisi epäuskoinenkin, se todennäköisesti herättää hänessä yhteistoimintaa ja kiintymystä. Joissakin huonekunnissa vaimo kuitenkin saattaa vastustaa miestään tai menetellä moraalittomasti. (Matt. 10:36) Merkitseekö se, ettei mies johda hyvin? Jos mies soveltaa vilpittömästi parhaan kykynsä mukaan Jumalan aviomiehille antamia neuvoja, niin sitä, että hänen vaimonsa valitsee huonon menettelyn, ei tarvitse ymmärtää miehen laiminlyönniksi. (Jer. 3:20; Hes. 16:8, 20) Jotta aviomies kuitenkin johtaisi hyvin, tulee olla ilmeistä, että hän tekee parhaansa soveltaakseen Jumalan neuvoja.
3 Voimme ymmärtää, että isä, joka johtaa hyvin, ponnistelee ohjatakseen lapsiaan ja pitääkseen heistä huolta. Heidän opettamisensa oikein, heidän auttamisensa sekä rakastamaan että pelkäämään Jehovaa ja käyttäytymään rehdillä tavalla vaatii paljon aikaa ja huomiota. (Ps. 78:5–7; 34:12; Ef. 6:4) Hän ei voi laiminlyödä heitä siksi, että häntä kiinnostaa enemmän työskennellä muiden kanssa tai auttaa heitä tai että hän ajattelee lastensa automaattisesti ”tulevan mukaan”.
4 Mutta entä jos poika tai tytär hänen hyvistä ponnisteluistaan huolimatta tekee jonkin väärän teon tai tulee täysin uppiniskaiseksi? Ei se välttämättä merkitse, että isä on syyllinen. Jotkut Jehovan henkipojista kapinoivat ja samoin hänen ensimmäiset kaksi lastaan maan päällä. Ja me tiedämme varmasti, ettei Jehova ollut lyönyt mitään laimin. Jos siis jonkun valvojan perheenjäsen lähtee väärälle tielle, herää kysymys, missä määrin isä on siitä vastuussa. Kun vanhemmat oppivat totuuden, niin ehkä nuorukainen oli jo silloin teini-ikäinen eikä ole koskaan tullutkaan uskovaksi. Onko isä tehnyt kaiken, mitä voitaisiin järkevästi odottaa kristityltä perheenpäältä? Jos on, niin yhden tai useamman perheenjäsenen väärä menettely ei välttämättä tee häntä epäpäteväksi olemaan valvoja.
5 Millaisen ylistyksen Jehova saakaan, kun kristityt perheenpäät menestyvät johtaessaan hyvin, niin että heidän lapsensa ”ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia”. (Tiit. 1:6) Tällaiset pojat ja tyttäret ovat siunaus Jehovalta ja he omalta osaltaan siunaavat Häntä. – Ps. 127:3–5.