Kysymyspalsta

● Millaisiin toimenpiteisiin seurakunnan tulisi ryhtyä sellaisen kastamattoman seurakunnan yhteydessä olevan suhteen, joka lankeaa vakavaan väärintekoon?

Järjestö-kirjan sivulla 174 osoitetaan, että kastamattomia väärintekijöitä, jotka ovat olleet säännöllisesti seurakunnan yhteydessä, voidaan ojentaa samalla tavalla kuin kastettujakin väärintekijöitä. Jotkut ovat kysyneet, mitä merkitsee maininta ”säännöllisesti seurakunnan yhteydessä”?

Nämä eivät ole vasta seurakunnan yhteyteen tulleita henkilöitä, jotka parhaillaan tutkivat ja joilla yhä on maailmalliset tapansa. Pikemminkin henkilöt, joihin tässä viitataan, ovat niitä, jotka ovat jo edistyneet totuuden tiellä ja jotka ovat käyneet säännöllisesti kokouksissa jonkin aikaa. Tavallisesti he osallistuvat kenttäpalvelukseen, ovat ilmoittautuneet palveluskouluun, ja toiset pitävät heitä Jehovan todistajina.

Jos joku sellainen kastamaton seurakunnan yhteydessä oleva lankeaa vakavaan väärintekoon, vanhinten tulisi puhua hänelle siitä, mitä sanotaan Järjestö-kirjan sivuilla 128 ja 129. Jos hän tämän jälkeen on yhä katumaton huolimatta vanhinten useista yrityksistä auttaa häntä hänen ongelmassaan, silloin seurakuntaa ja sen jäseniä täytyy suojella vaaralta saastua, sopusoinnussa Paavalin Galatalaisille 5:9:ssä antaman neuvon kanssa. Tulisi tehdä ilmoitus, että hänen käytöksensä on ”kristitylle sopimatonta” ja että jokainen, joka jatkaisi seurustelemista hänen kanssaan, toimisi vastoin 1. Korinttolaisille 15:33:ssa olevaa neuvoa. Häneltä tulee evätä etu esittää harjoituspuheita, osallistua näytteisiin puhujalavalta jne. Sellaiselta henkilöltä ei otettaisi vastaan kenttäpalvelusraporttia. Siinä tapauksessa, että vanhimmat myöhemmin toteavat tämän henkilön osoittavan katumuksen hedelmiä, olisi sopivaa ilmoittaa, että rajoitukset hänen osaltaan on poistettu. Vanhinten ottaessa aloitteen seurakunta voi sitten jatkaa rakkaudellisen avun antamista tavoitteena katuvan auttaminen pysymään elämän tiellä.

Saattaa olla myös muita, jotka eivät vielä ole ”säännöllisesti seurakunnan yhteydessä”, jotka parhaillaan tutkivat ja ovat alkaneet käydä kokouksissa, mutta jotka yhä ovat maailmallisen epäpuhtauden saastuttamia. Ei olisi tietystikään tarpeellista ryhtyä toimenpiteisiin heitä vastaan, mutta heitä tulisi rohkaista ottamaan askeleita elämänsä puhdistamiseksi. Vasta sitten kun he ovat tehneet tämän, heitä tulisi kutsua mukaan kenttäpalvelukseen, osallistumaan esityksiin puhujalavalta jne. (Ks. Järjestö-kirja, s. 128–130.) Me toivomme, että kun he tutkivat ja soveltavat Jumalan sanaa, he saavat syyn tehdä tarvittavia muutoksia tullakseen Jehovan hyväksymiksi.