Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös

On erittäin ilahduttavaa, että olemme jo noin puolen vuoden ajan voineet käyttää Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöstä. Se on ollut meillä mukanamme kokouksissa ja raamatuntutkisteluissa sekä kentällä. Lisäksi voimme tämän vuoden aikana tutustua siihen teokraattisessa koulussa, jonka puheissa pyrimme esittämään vertailuja Uuden maailman käännöksen ja suomalaisen Kirkkoraamatun esitystavan välillä. Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien pääkäännöksenä sitä on niin ikään käytetty viime syyskuusta lähtien. Luonnollisesti myös luemme sitä henkilökohtaisesti.

Vaikka olemmekin jo 25 vuoden ajan saaneet lukea katkelmia tästä käännöksestä lehdistämme ja kirjoistamme ja siten tottuneet jossakin määrin sen kieleen ja tyyliin, on silti suuri muutos ryhtyä käyttämään tätä käännöstä Kirkkoraamatun sijasta, jota olemme käyttäneet sen ilmestymisestä, vuodesta 1938, lähtien. On sanottu, että muutos uuden käännöksen käyttämiseen on yhtä suuri kuin muutto asunnosta toiseen. Vaikka uusi asunto olisikin parempi, kestää jonkin aikaa, ennen kuin siihen tottuu ja se alkaa tuottaa iloa. Kestää myös vielä jonkin aikaa, ennen kuin todella totumme Uuden maailman käännökseen.

Koska tavoitteemme on saada myös kentällä tapaamamme ihmiset kiinnostumaan Uuden maailman käännöksen lukemisesta, on varmasti hyvä, jos voimme esitellä heille joitakin tämän käännöksen piirteitä, jotka osoittavat, millä tavalla se on parempi kuin heillä jo oleva Kirkkoraamattu. Uuden maailman käännöstä on jo tarkasteltu Vartiotornissa 1.9.1975 sekä Herätkää!-lehdessä 22.1.1976. Joitakin käännökseen liittyviä kysymyksiä on myös käsitelty Vartiotornin ”Lukijain kysymyksiä” -osastossa 15.9., 1.10. ja 15.12. viime vuonna sekä 15.2. tänä vuonna. Nämä kirjoitukset on syytä huolellisesti kerrata. Tämän Valtakunnan Palveluksemme kirjoituksen tarkoitus on tarjota meille helppotajuista aineistoa ja esimerkkejä, joita voimme käyttää esitellessämme Uuden maailman käännöstä ovelta-ovelle-työssä sekä uusintakäynneillä ja raamatuntutkisteluissa.

KÄÄNNÖKSEN YLEISIÄ PIIRTEITÄ

Palvelustyössä herätetään helposti kysymys, miksi tarjoamme uutta raamatunkäännöstä ihmisille, joilla jo on Raamattu. Voimme tällöin vastata, että koska Raamatun alkukielten tuntemus kaiken aikaa edistyy ja koska viime vuosikymmeninä on myös tehty uusia käsikirjoituslöytöjä, jotka auttavat entistä varmemmin pääsemään selville alkuperäisestä tekstistä, niin on mahdollista tehdä uusista käännöksistä entistä tarkempia.

Toinen seikka, joka puoltaa uusien käännösten tekemistä, on suomen samoin kuin muidenkin kielten jatkuva muuttuminen. Tämän asian oivaltamisesta esimerkiksi Suomen luterilaisen kirkon piirissä on osoituksena uuden raamatunkäännöshankkeen alullepano. Nykyisestä Kirkkoraamatusta ovat kirkon omat edustajat sanoneet muun muassa:

”Nykyinen Kirkkoraamattu on monista ansioistaan huolimatta sittenkin puutteellinen, ts. . . . sen kieli on sekä vanhentunutta että liian käsitteellistä.” – Prof. Aimo Nikolainen, Kotimaa 29.2.1972, s. 3.

”Se raamatunkäännöskomitea, joka valmisti kirkolliskokouksessa 1938 hyväksytyn käännöksen, oli vakuuttunut siitä, että Raamatun kielen tulee olla vanhahtavaa. Suosittiin arkaismeja [vanhahtavia ilmauksia] vielä enemmän kuin siihenastisessa väliaikaisessa käännöksessä – nisu, vaikeus, venhe, luste, ylkä, huoneenhaltija, antaa alttiiksi jne. Vanhat sanat saattavat luoda tunnelmaa, mutta samalla ne helposti siirtävät Raamatun sanottavan eräänlaiseen menneeseen, epätodelliseen maailmaan.” – Prof. Jussi Aro, Kirkko ja Kaupunki 1.3.1972, s. 2.

Voidaan myös sanoa, että tällainen perinteistä kiinni pitäminen on usein värittänyt käännösten välittämiä ajatuksia ja johtanut epäjohdonmukaisuuksiin suosittujen uskonnollisten näkemysten tukemiseksi.

Vastataksemme kentällä esitettävään kysymykseen siitä, mistä voimme tietää, mitä ajatuksia on alkujaan kuulunut Raamattuun, etenkin sen kreikkalaisiin kirjoituksiin, meidän on hyvä palauttaa mieleen joitakin tätä asiaa koskevia tosiasioita.

Alkuperäistä kreikankielistä tekstiä, mistä kääntää, ei ole enää olemassa. Sen sijaan on olemassa yli 10000 kreikan- ja muunkielistä käsikirjoitusta, joista vanhimmat ovat peräisin jopa ajanlaskumme toiselta vuosisadalta, ts. hyvin läheltä sitä ajankohtaa, jolloin Raamatun kirjoittaminen päättyi. Näiden käsikirjoitusten pohjalta useat tutkijat ovat aikojen kuluessa laatineet ns. pohjatekstejä eli kreikkalaisia tekstejä, joista käännökset nykykielille voidaan suorittaa. Huomattavin tällaisista itsenäisistä teksteistä on vuonna 1881 julkaistu Westcottin ja Hortin teksti. Tämä kreikkalainen teksti on siis näiden englantilaisten oppineiden käsitys siitä, miltä alkuperäinen teksti, tosin oikeinkirjoitukseltaan uusittuna, nykyään näyttäisi. Tähän tekstiin (vuoden 1948 laitokseen) perustuu englanninkielinen Uuden maailman käännös. Sen suomalainen laitos on käännetty englanninkielisestä laitoksesta, mutta kääntäminen on suoritettu huolellisesti vertailemalla tähän Westcottin ja Hortin tekstiin, joka on Vartiotorni-seuran julkaiseman Kingdom Interlinear Translationin (1969, Rivienvälisen valtakunnankäännöksen) vasemmalla palstalla.

Kirkkoraamatun pohjatekstinä on sen sijaan ollut pääasiassa saksalaisen Nestlen toimittama tekstijulkaisu, sen ennen vuotta 1936 ilmestyneet painokset. Nestlen teksti ei ole itsenäinen työ, vaan eräänlainen keskiarvo kolmesta itsenäisesti laaditusta tekstistä, nimittäin Westcottin ja Hortin, Tischendorfin ja Weissin teksteistä. On huomattava, että erot Westcottin ja Hortin ja toisaalta Nestlen tekstin välillä eivät ole suuret.

Perustuuko sitten Uuden maailman käännös yksinomaan lähes sata vuotta vanhaan tekstiin? Ei, koska sitä laadittaessa käytettiin myös Nestlen tekstin 18. painosta vuodelta 1948, espanjalaisen Boverin tekstiä vuodelta 1943 ja Merkin tekstin 6. painosta vuodelta 1948.

Kun tarkastellaan eri käännöksiä, on syytä pitää mielessä, että vaikka Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkuperäiset kirjoitukset olivat henkeytettyjä, niin mikään näiden pyhien kirjoitusten käännös toiselle kielelle ei ole henkeytetty, alkuperäisten kirjoittajien mahdollisesti tekemiä käännöksiä lukuun ottamatta.

Uuden maailman raamatunkäännöskomitean käännösperiaatteita ja -tavoitteita valaisee seuraava käännöksen englanninkielisen laitoksen esipuheesta otettu lainaus (Kingdom Interlinear Translation, s. 10):

”Alkuperäinen Raamattu kirjoitettiin sen ajan kansan elävällä kielellä, hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi, ja siten Raamatun henkilöt puhuivat Jumalalle ja rukoilivat häntä samalla jokapäiväisellä kielellä, jota he käyttivät puhuessaan luomustovereilleen maanpäällä. Nykykielille Raamattu tulee kääntää samaan tapaan: kielellä, joka on käännettäessä vallalla kansan keskuudessa. Me emme esitä mitään Raamatun mukaelmia. Pyrkimyksenä on ollut kääntää niin sananmukaisesti kuin mahdollista, silloin kun kielen ilmaisumuodot sen sallivat eikä sananmukainen käännös minkään kielellisen kömpelyyden vuoksi kätke ajatusta. Täten voimme parhaiten täyttää niiden toiveet, jotka haluavat päästä niin lähelle kuin mahdollista alkutekstin sanasanaista ilmaisua.

”On varottu lyhentelemästä ja oikomasta alkutekstin ilmauksia ja korvaamasta niitä nykykielen rinnakkaisuuksilla, silloin kun alkutekstin ajatus on täysin ymmärrettävä. Jokaiselle pääsanalle olemme antaneet yhden merkityksen ja olemme pysyneet tässä merkityksessä sikäli kuin tekstiyhteys on sen sallinut. Tiedämme varsin hyvin tämän rajoittavan sananvalintaamme, mutta siten on mahdollista erilaisten hakemistojen ja viitteiden avulla hyvin osoittaa, miten kutakin sanaa on käytetty, ja luotettavammin vertailla eri tekstinkohtia ja jakeita keskenään. Toisaalta, tuodaksemme esiin henkeytettyjen kirjoittajien kielen rikkauden ja vaihtelun, olemme pyrkineet välttämään kahden tai useamman kreikkalaisen sanan kääntämistä samalla sanalla, koska se kätkee useiden näin käännettyjen sanojen merkityseron. Huomiota on kiinnitetty myös eri verbimuotoihin, esim. onko tekeminen hetkellistä vai jatkuvaa, jotta tarkoitettu toiminta saataisiin mahdollisimman tarkoin esille.”

Uuden maailman käännöstä tehtäessä on pidetty mielessä lähinnä kolmea hyvän käännöksen ominaisuutta, nimittäin 1) täsmällisyyttä, 2) johdonmukaisuutta ja 3) ymmärrettävyyttä eli selvyyttä.

Täsmällisyyteen kuuluu, että käytännöllisesti katsoen kaikki sanat on käännetty, myös pikkusanat, jotka eivät aina ole ehdottoman tarpeellisia suomessa, mutta lisäävät oman vivahteensa. Tällaisia pikkusanoja ovat esimerkiksi siirtymäsanat ”nyt”, ”edelleen”, ”lisäksi”, ”sitä paitsi” ym. ja sellainen kuulijan (tai lukijan) tarkkaavaisuutta herättävä sana kuin ”katso”. Edelleen täsmällisyys ilmenee siitä, että kullekin sanalle on valittu mahdollisimman täsmällinen vastine, että sijamuodot ja etuliitteet otetaan tarkoin huomioon ja että verbien eli teonsanojen aikamuodot käännetään huolellisesti.

Raamatunkäännöksen sanotaan olevan johdonmukainen, kun se pyrkii kääntämään kunkin kreikkalaisen sanan aina samalla suomen kielen sanalla. Johdonmukaisuutta on mahdollista noudattaa käännöksessä kuitenkin vain rajallisessa määrässä, koska kahden eri kielen kaikkia sanoja ei voida asettaa täysin vastaamaan toisiaan. Niinpä silloin kun täsmällisyyden ja johdonmukaisuuden periaatteiden noudattaminen on johtanut ristiriitaan, Uuden maailman käännös on pitänyt tärkeämpänä täsmällisyyttä.

Uuden maailman käännös on pyrkinyt ymmärrettävyyteen yrittämällä välttää vanhentuneita, epäselviä, harhaanjohtavia ja liian juhlatyylisiä ilmauksia. Esitämme tästä sekä täsmällisyydestä ja johdonmukaisuudesta joitakin esimerkkejä tuonnempana. Ymmärrettävyyteen eli selvyyteen pyrkiminen on toisinaan vaatinut kääntämään yhden kreikan kielen sanan kahdella tai useammallakin suomalaisella sanalla.

ESIMERKKEJÄ UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖKSEN ERIKOISPIIRTEISTÄ

Kun aikanaan tarjoamme Uuden maailman käännöstä kenttäpalveluksessa, tapaamamme ihmiset haluavat varmasti tietää, millä tavalla tämä uusi käännös eroaa tavanomaisesta Kirkkoraamatusta. Mitä olet ajatellut silloin sanoa? Auttaaksemme sinua näyttämään ovenavaajan Raamatusta ja omasta Raamatustasi joitakin helppoja esimerkkejä näiden kahden käännöksen eroista esitämme seuraavassa luettelonomaisesti joitakin kohtia, joita saatat haluta käyttää. Luonnollisesti tilanteet kentällä vaihtelevat suuresti, ja kaikki aineisto ei kenties sovellu esitettäväksi lyhyesti ovenraossa, mutta uskomme aineiston olevan käyttökelpoista myös uusintakäynneillä ja raamatuntutkisteluissa.

Jehovan nimen käyttö: Voit lukea yhdessä ovenavaajan kanssa Matteuksen 22:43, 44:n tai Apostolien tekojen 2:34, 35:n, missä nimen Jehova käyttö ”Herra”-sanan asemesta selventää ajatusta huomattavasti. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös esittää nimen ”Jehova” 237 kertaa ja lisäksi 4 kertaa muodossa ”Jah”. (Ilm. 19:1, 3, 4, 6; KR: ”halleluja!”) Miksi se tekee niin? Voisit sanoa, että Raamatun ’heprealaisissa kirjoituksissa Jumalan nimi on heprealaisin kirjaimin esitetty JHVH, jonka yleisin lausumistapa maailmassa on ”Jehova”, vaikka lausumistapa ”Jahve” voi olla lähempänä alkuperäistä lausumistapaa. Nimi esiintyy Raamatun hepreankielisessä osassa yhteensä 6961 kertaa. Tuntuu varsin oudolta, että tämä nimi olisi yhtäkkiä jätetty pois Raamatun loppuosasta vain siksi, että se kirjoitettiin alun perin kreikaksi eikä hepreaksi tai arameaksi.

Toinen todiste nimen ”Jehova” käyttämiselle kreikkalaisessa tekstissä on se, että Heprealaisten kirjoitusten ensimmäisen kreikannoksen eli Septuaginta-käännöksen varhaisimmissa kappaleissa sen on todettu esiintyneen. Vasta myöhemmissä Septuagintan laitoksissa se korvattiin sanalla ”Herra” (kyrios, kreik.) tai ”Jumala” (theos, kreik.). Samanlainen muutos on todennäköisesti tehty myös Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten käsikirjoituksille hyvin varhaisessa vaiheessa.

Kolmanneksi on varmasti vankat perusteet käyttää Jehovan nimeä niissä kohdissa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, joissa on lainattu Heprealaisista kirjoituksista kohtia, joissa JHVH esiintyy. Edellä mainitsemamme kohdat ovat juuri tällaisia lainauksia. Varhaiskristityt varmasti tunsivat Jehovan nimen ja olivat halukkaita tekemään sitä tunnetuksi, joten heillä ei ollut mitään syytä jättää nimeä pois puhuessaan tai kirjoittaessaan. (Joh. 17:4, 6; Apt. 15:14) Lisäperusteluna sille, että Uuden maailman käännös käyttää nimeä ”Jehova”, voit mainita, että samoin sitä käyttää myös ainakin 19 Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista hepreaksi tehtyä käännöstä sekä ainakin 38 nykykielille tehtyä käännöstä, joten Uuden maailman käännös ei suinkaan ole tässä suhteessa ensimmäinen.

Gehenna: Sana esiintyy mm. seuraavissa kohdissa: Matt. 5:22; 10:28; Mark. 9:43–48; Jaak. 3:6. Kirkkoraamatun näissä ja muissa vastaavissa kohdissa käyttämä sana ”helvetti” ei ole sopiva vastine kreikkalaiselle sanalle geénna, joka tarkoittaa Jerusalemin ulkopuolella ollutta Hinnomin laaksoa. Gehenna oli Jeesuksen päivinä avoin kaatopaikka, jossa jätteiden hävittämiseen käytettiin myös tulta. ”Helvetti” johtuu germaanisesta sanasta hel, joka vuorostaan tulee juurisanasta, mikä merkitsee ’peittää’. Näin ollen ”helvetti” tarkoittaa peitettyä paikkaa eli hautaa, jollainen Hinnomin laakso ei suinkaan ollut. – Herätkää! (= g) 22.1.76, s. 15; Nykyinen elämämme – siinäkö kaikki? (= ts), s. 109–113.

Haades: Uuden maailman käännös ei ole käyttänyt kalevalaista sanaa ”tuonela” tarkoittamaan paikkaa, jossa kuolleet viettäisivät jonkinlaista varjomaista elämää. Tämä kreikkalainen sana tarkoittaa ihmiskunnan yhteistä hautaa eli se on ”haudat kokonaisuutena”. Jeesus meni kuollessaan Haadekseen, kuten voit näyttää esim. Apostolien tekojen 2:27, 29–32:sta, joka myös osoittaa, että sieltä on mahdollista saada ylösnousemus. (Ilm. 20:13, 14) Sanaa käytetään myös kuvaannollisesti (Ilm. 6:8), puhutaan ”Haadeksen porteista” (Matt. 16:18) ja ”Haadeksen avaimista” (Ilm. 1:18), jonka vuoksi iso alkukirjain on sopiva. – g 22.1.76, s. 15; ts, s. 92, 93.

Tartaros: Sana esiintyy vain kerran, nimittäin 2. Pietarin 2:4:ssä. Se on tässä kohdassa käännetty kreikkalaisesta verbistä tartaróo, ’syöstä tartarokseen’, ’alentaa alimpaan asteeseen’. Koska on kysymys tilasta eikä paikasta, on sopivaa, että Uuden maailman käännös tuo ilmi sen, että kysymys ei ole ”syvyydestä”, kuten Kirkkoraamattu tuossa kohdassa sanoo, sillä tällöin syntyy helposti ristiriitaa sen kanssa, mitä Luuk. 8:31; Room. 10:7; Ilm. 11:7; 17:8 ja 20:3 sanovat. – ts, s. 82, 83.

Kidutuspaalu: Kreikankielinen sana staurós, josta tämä on käännetty, tarkoittaa ’paalua, pylvästä, salkoa tai puuta’. Kentällä mainittavia esimerkkejä sanan käytöstä ovat muun muassa Matt. 10:38; Luuk. 9:23; Joh. 19:25; Fil. 2:8; Hepr. 12:2. Sanalla paalu on käännetty kreikkalainen sana ksylon, jota käytetään esimerkiksi seuraavissa kohdissa: Apt. 5:30; 10:39; 13:29; Gal. 3:13. – g 8.3.75, s. 21, 22.

Maailma, asiainjärjestelmä, asuttu maa: Kirkkoraamattu kääntää näitä vastaavat kreikankieliset sanat usein sanalla ”maailma”, mikä on johtanut moniin väärinkäsityksiin Raamattua luettaessa. Muutamalla raamatunkohdalla on helppo kenttäpalveluksessa havainnollistaa, mitä etua on siitä, että kyseiset sanat käännetään myös suomen kielessä toisistaan erottuvalla tavalla. Voit ottaa esille Matteuksen 13:38, 39:n, missä Jeesus selittää vertausta pellon rikkaruohoista. Hän sanoo ensiksi Uuden maailman käännöksen ja Kirkkoraamatun mukaan: ”Pelto on maailma [kosmos, kreik.].” Tässä ”maailma” tarkoittaa jokseenkin samaa kuin ihmiskunta. (Joh. 3:16) Pane nyt merkille jae 39, joka Kirkkoraamatun mukaan kuuluu: ”Elonaika on maailman loppu.” Tuntuuko järkevältä, että Jumala lopettaisi ihmiskunnan, kun Raamattu toisaalla osoittaa, että vanhurskaat ihmiset saavat asua ikuisesti maan päällä? (Ps. 37:11, 29; Jes. 45:18; Saarn. 1:4) Ajatus selvenee huomattavasti, kun katsotaan sama kohta Uuden maailman käännöksestä: ”Elonkorjuu on asiainjärjestelmän [aión, kreik.] päättyminen.” Ihmiskuntaa ei siis tuhotakaan kokonaisuudessaan, ainoastaan asiainjärjestelmä tulee vaihtumaan.

Toinen hyvä esimerkki kreikkalaisen aión-sanan oikeasta kääntämisestä ”asiainjärjestelmäksi” on Matteuksen 24:3, jossa Jeesuksen opetuslapset kysyvät sen ”päättymisen tunnusmerkkiä”. Muita kohtia, joissa aión on käännetty asiainjärjestelmäksi, ovat esimerkiksi Room. 12:2; Gal. 1:4 ja 1. Tim. 6:17, joissa Kirkkoraamattu käyttää sanaa ”maailmanaika”, sekä 2. Kor. 4:4 ja 2. Tim. 4:10, joissa se taas käyttää sanaa ”maailma”.

Kolmas sana, jonka Kirkkoraamattu on myös kääntänyt sanalla ”maailma” tai ”maanpiiri”, on oikouméne, joka esiintyy mm. usein lainatussa Matteuksen 24:14:ssä: ”Hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa.” Sivumennen sanoen tässä on myös esimerkki siitä, että Uuden maailman käännös suomentaa kreikkalaisen sanan euaggélion (evankeliumi), mikä helpottaa ymmärtämistä. Muita kohtia, joissa ilmaus ”asuttu maa” esiintyy, ovat esimerkiksi Luuk. 2:1; 21:26; Apt. 17:6, 31; Ilm. 12:9; 16:14.

Täsmälliset verbimuotojen käännökset: Kreikan kielen verbimuodot ilmaisevat tavanomaisten aikaluokkien lisäksi, onko toiminta alkavaa, jatkuvaa, toistuvaa vai loppuun suoritettua. Näiden seikkojen havainnollistamiseksi voisit vertailla Uuden maailman käännöstä Kirkkoraamattuun esimerkiksi seuraavien raamatunkohtien avulla.

Jatkuvan tekemisen ilmaiseminen: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne.” (Matt. 5:44) ”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte; kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan.” (Matt. 7:7) Kysymys ei ole siis vain siitä, että ihminen esimerkiksi joskus elämässään sanoo toivovansa, että hän oppisi tuntemaan totuuden, vaan hänen tulee ponnistella sen löytämiseksi osoittaen kestävyyttä. Muita esimerkkejä: ”Etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.” ”Paha ja avion rikkonut sukupolvi etsiskelee tunnusmerkkiä.” (Matt. 6:33; 16:4) ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.” – Room. 12:21.

Aoristi-aikaluokan kääntäminen: Aoristi tarkoittaa ”ei sidottua”, ts. aikaan nähden. Yhtenä esimerkkinä tässä muodossa olevan verbin kääntämisestä voidaan mainita 1. Joh. 2:1, jossa Kirkkoraamattu kääntää: ”Jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä.” Tämän perusteella jää epäselväksi, sisältyykö mahdollisesti synnin harjoittaminen, synnillinen elämäntapa, Johanneksen mainitsemaan ’synnintekemiseen’. Uuden maailman käännös esittää kyseisen kohdan: ”Jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona”, jolloin käy ilmi, että kysymys on vain yhdestä synnintekotapauksesta, ei synnin harjoittamisesta. Tämän piirteen tuominen esille käännöksessä on sitäkin tärkeämpää, koska apostoli Johannes myöhemmin samassa kirjeessä tuomitsee selvästi synnin harjoittamisen, kuten 3. luvun jakeet 6–8 ja 5. luvun jae 18 osoittavat: ”Me tiedämme, ettei kukaan Jumalasta syntynyt harjoita syntiä.” Vertaa tätä Kirkkoraamattuun, joka sanoo: ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä”, mikä näyttäisi Kirkkoraamatun käännöksen mukaan olevan ristiriidassa edellä käsitellyn 1. Johanneksen 2:1:n kanssa.

Imperfektiaikaluokan erikoismerkitysten huomioon ottaminen: Imperfektiaikaluokka saattaa kreikan kielessä ilmaista sekä toimintaa, joka jatkuu, että myös yritystä tehdä jotakin. Esimerkiksi Heprealaisille 11:17:n loppuosa kuuluu Uuden maailman käännöksen mukaan: ”Aabraham . . . yritti uhrata ainosyntyisen poikansa”, kun taas Kirkkoraamattu sanoo vain, että Aabraham ”uhrasi ainoan poikansa”.

Selvyyden lisääminen osuvalla kääntämisellä: Seuraavat esimerkit on otettu havainnollistamaan sitä, kuinka monet tututkin raamatunkohdat on Uuden maailman käännöksessä esitetty selvemmin ja osittain nykyaikaisemmin sanoin kuin Kirkkoraamatussa. Voit vertailun vuoksi tarkastella näistä raamatunjakeista joitakin yhdessä ovenavaajan kanssa.

Armo, ansaitsematon hyvyys: Matteuksen 5:7:ssä UM käyttää sanaa ”armo” (kreik. eleos) eikä sanaa ”laupeus”, joka on nykypäivän puhekielestä jäänyt pois. Toisaalta Roomalaisille 6:15:ssä ja Efesolaisille 2:8:ssa UM käyttää sanoja ”ansaitsematon hyvyys” (kreik. kharis) sanan ”armo” asemesta, mikä on paljon selvempää.

Kohtuullinen tavoissaan, järkevä: 1. Timoteukselle 3:1–7 esittää valvojien raamatulliset pätevyysvaatimukset, joista on helppo esittää esimerkkejä sanoista, joiden kääntämisessä UM on selvempi kuin Kirkkoraamattu. Esimerkiksi jakeissa 2 ja 11 UM sanoo ”kohtuullinen tavoissaan” kun taas Kirkkoraamattu sanoo ”raitis”, joka saattaa johtaa ajatuksen alkoholinkäyttöä koskeviin ohjeisiin. Kysymys ei tässä kuitenkaan ole vain alkoholista, vaan tapojen kohtuullisuudesta yleensä, siitä ettei ole äärimmäisyyksiin menevä, sillä jae 3 käsittelee erikseen alkoholin käyttöä, kun se sanoo ”ei juoppo rähisijä”. Vastaava verbi esiintyy 2. Timoteukselle 4:5:ssä ja 1. Pietarin 5:8:ssa, joissa UM on sen kääntänyt sanoilla ”pysy järkevänä” (”pysykää järkevinä”).

Seuraavassa on lueteltu joitakin raamatunkohtia esiintymisjärjestyksessään UM:n selvyyden havainnollistamiseksi. Joissakin tämänkaltaisissa kohdissa Uuden maailman käännös on poikennut sanasanaisesta kääntämisestä, koska kreikankielinen ilmaisu ei sellaisenaan käännettynä välitä samaa ajatusta nykyajan ihmiselle kuin alkuperäinen ilmaisu on välittänyt ensimmäisen vuosisadan kreikkaa puhuville.

Matteuksen 5:3: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” Vrt. KR: ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät.”

Matteuksen 6:2: ”Heillä on jo palkkansa täysimääräisenä.” Vrt. KR: ”He ovat saaneet palkkansa.”

Luukkaan 22:20: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni ansiosta.” Vrt. KR: ”Tämä malja on uusi liitto minun vieressäni.” Kreikkalaisella sanalla ”on” on myös merkitys ”tarkoittaa”, jonka vuoksi Uuden maailman käännös ottaa tämän mahdollisuuden huomioon käännöksessään. Erityisen hyvin saman sanan käännös sopii Matteuksen 12:7:ssä: ”Kuitenkin jos olisitte ymmärtäneet, mitä tarkoittaa: . . .” Vrt. KR: ”Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: . . .”

Apostolien tekojen 20:28: ”Paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä.” Vrt. KR: ”Paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.” Uusi testamentti nykysuomeksi kääntää saman jakeen: ”Olkaa paimenina Jumalan seurakunnalle, jonka hän on hankkinut oman Poikansa kuoleman kautta.” Kysymys ei siis ole Jumalan verestä vaan hänen Poikansa verestä. Kyseistä kohtaa ei näin ollen voida käyttää pakanallisen kolminaisuusopin tukemiseen.

Roomalaisille 10:2: ”Intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan.” Tässä Kirkkoraamattu kääntää kreikkalaisen sanan epignosis ”taidoksi”, kun taas Filippiläisille 1:9:ssä se kääntää sen pelkästään ”tiedoksi”. Uuden maailman käännös on täsmällinen näissä molemmissa kohdissa, sillä se käyttää sanoja ”tieto, tuntemus” (kreik. gnosis) vain niissä kohdissa, joissa sana epignosis ei esiinny, kuten Luukkaan 11:52:ssa ja 1. Korinttolaisille 8:1:ssä.

Roomalaisille 13:14: ”Älkääkä tehkö etukäteen suunnitelmia lihan halujen hyväksi.” Vrt. KR: ”Älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.”

Filippiläisille 3:11: ”Nähdäkseni, pääsisinkö mitenkään varhaisempaan ylösnousemukseen kuolleista.” Vrt. KR: ”Jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.” Paavali käytti tässä kreikkalaista sanaa (eksanastasis), joka merkitsee enemmän kuin pelkkä ”ylösnousemus” (anastasis), sillä hän ajatteli taivaaseen menevien ylösnousemusta, joka on varhaisempi kuin maan päälle herätettävien ylösnousemus. – Ilm. 20:4–6.

2. Timoteukselle 3:3: ”Vailla luonnollista kiintymystä . . .” Vrt. KR: ”Rakkaudettomia . . .” Tässä esiintyvää ’rakkautta’ merkitsevää sanaa käytettiin sukulaisten ja perheenjäsenien välisestä rakkaudesta (storgé), minkä vuoksi UM tuo ilmi, että kreikkalaisessa tekstissä ei esiinny varsinainen sana ’rakkaus’ (agápe).

1. Johanneksen 4:1: ”Rakkaat, älkää uskoko jokaista henkeytettyä ilmaisua.” Vrt. KR: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko.” Tässä esiintyy kreikkalainen sana pneuma, jonka UM on asiayhteyden mukaisesti kääntänyt eri tavoin, sillä sanalla on useita eri merkityksiä kuten ’tuuli; henki, Henki; henkeytys, henkeytetty ilmaisu’. Samankaltainen esimerkki on Ilmestyksen 16:14:n ”demonien henkeyttämiä ilmaisuja” eikä pelkästään ”riivaajain henkiä” (KR).

Ymmärrettävyyden lisääminen sanastoa nykyaikaistamalla. Esitämme oheisena lyhennetyn luettelon Uuden maailman käännöksen käyttämistä nykyaikaisista sanoista, joilla on korvattu Kirkkoraamatun vanhentunutta tai kovin juhlatyylistä sanastoa.

Kirkkoraamattu Uuden maailman käännös

armoistuin sovituskansi

edeskäypä pitojen ohjaaja

ehtoollinen illallinen

hekuma nautinto

Hispania Espanja

ihokas aluspukine

isoinen ylen oivallinen

isota tuntea nälkää

jalopeura leijona

kaarne (Luuk. 12:24) korppi

kanssapalvelija orjatoveri

kanssaperillinen perijätoveri

karkelo tanssiminen

kengänpaula sandaalien nauha

kumartaen rukoilla palvoa

kytkyt lasso

mammona rikkaus

Melite (Apt. 28:1) Malta

munaskuut munuaiset

nisu vehnä

ota pistin

paula-antura sandaali

peso pesu

piskuinen lauma pieni lauma

pitali lepra

publikaani veronkantaja

Rodo (Apt. 21:1) Rhodos

suunanto suudelma

tutkain piikkisauva

unhottaa unohtaa

valhetella valehdella

valkeus valo

vapahtaa (Matt. 27:43) pelastaa

Vapahtaja Pelastaja

vaski (Ilm. 1:15) kupari, messinki

vasu (Apt. 9:25) kori

venhe vene

virsi laulu ym.

ylkä sulhanen

äpärä avioton lapsi

Öljymäki Öljyvuori

Raamatunjakeet, joissa nämä sanat esiintyvät, on helppo löytää Kirkkoraamatun tai Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen loppuun liitettyjen hakemistojen avulla, ellei luettelossa ole esimerkkikohtaa mainittu.

Uskomme, että edellä käsittelemämme muutamat esimerkit Uuden maailman käännöksen esitystavasta auttavat sinua suosittelemaan innostuneesti tätä raamatunkäännöstä kenttäpalveluksessa tapaamillesi ihmisille sekä opastavat heitä samoin kuin itseäsi nauttimaan tämän käännöksen lukemisesta ja ”totuuden sanaan” perehtymisestä sen avulla.