1. osa – Yhteistyö täsmällisen raportin saamiseksi
1 Miksi me kaikki haluamme kuulla hyviä raportteja? Koska ne ovat virkistäviä ja rohkaisevia. ”Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta”, sanoi viisas Sananlaskujen kirjan kirjoittaja. – Sananl. 25:25.
2 Jopa kalamatka edellyttää täsmällistä raporttia. Eikö olekin totta, että kun henkilö palaa kalastamasta, hänen täytyy tyydyttää kaikkien hänet näkevien uteliaisuus? Kukaan ei tyydy vain kuulemaan kalastajan sanovan: ”No niin, sain joitakin.” Tiedät mikä olisi seuraava kysymys. Ja kuinka rohkaisevaa onkaan, jos määrä on korkea! Pietari ja hänen toverinsa olivat hiukan masentuneita, kun heidän täytyi ilmoittaa Jeesukselle, että he eivät olleet saaneet mitään kalastettuaan koko yön. Mutta kuinka innostuneita he olivatkaan, kun Jeesus käski heitä heittämään verkon veneen toiselle puolelle, ja he kiskoivat ylös 153 suurta kalaa! (Joh. 21:11) Huomaa, että kertomus ei sano heidän saaneen joitakin tai edes monta. Sen sijaan se antaa täsmällisen raportin 153 suuresta kalasta. Jopa kalojen koko mainittiin!
3 Mutta jos se on niin rohkaisevaa, kuinka paljon rohkaisevampaa onkaan kuulla hyvä raportti veljistämme, siitä mitä he tekevät ja tuloksista joita he saavat! Entäpä jos Valtakunnan Palveluksemme kertoisi meille joka kuukausi, että jotkut olivat kenttäpalveluksessa menneitten kuukausien aikana ja he käyttivät joitakin tunteja siihen ja levittivät hiukan kirjallisuutta jne.? Tuskin se innostaisi meitä. Pikemminkin me rohkaistumme, kun näemme yhteisten ponnistelujemme hienot tulokset kuukaudesta toiseen palvelusraportista. Tiedätkö esimerkiksi mitä palvelusvuoden 1928 kenttäpalvelusraportti Suomesta osoitti seurakunnan julistajista? Se kertoi, että palveluksessa oli 546 ”ryhmätyöntekijää”, ja tienraivaajia oli 41. Vertaa sitä nykyiseen kenttäpalvelusraporttiin. Eikö se rohkaisekin sinua?
MITÄ SINÄ VOIT TEHDÄ
4 Tärkeää ei ole kuitenkaan ainoastaan se, että kukin meistä raportoi, mitä olemme tehneet kussakin kuussa, vaan myös se, että raportti on täsmällinen. Miten voimme olla varmoja siitä, että se on tarkka? Jokaisen Valtakunnan julistajan olisi hyvä kerrata tätä koskevat, Järjestö-kirjan sivuilla 126 ja 127 olevat ohjeet. Matkustavien valvojien, vanhimpien eikä kenenkään muunkaan olisi sopivaa esittää muita kuin Seuran julkaisemia sääntöjä tai ohjeita kenttäpalvelustoiminnan laskemisesta tai raportoimisesta. Seura on kiinnostunut siitä, kuinka paljon aikaa käytetään Jumalan totuuksien julistamiseen niille, jotka eivät ole antautuneita, kastettuja todistajia. Niinpä aikaa, joka käytetään paimennustyöhön tai muihin käynteihin sellaisten luona, jotka eivät ole vahvoja hengellisesti ja jotka ovat olleet poissa kokouksista jonkin aikaa, ei pitäisi laskea, jos henkilö on kastettu todistaja. Se on rakkaudentyötä. Ainoa poikkeus olisi äskettäin kastettu henkilö, joka ei ole vielä tutkinut loppuun kahta Seuran julkaisua.