Vuoden 1982 tärkein päivä
1 Kuinka arvokkaana pidät Jeesuksen Kristuksen elämää? Juudas ei pitänyt sitä orjan hintaa arvokkaampana. Toisaalta Jehova piti ainosyntyistä Poikaansa arvokkaampana koko luomakunnassaan! Hänen ihmiselämänsä oli niin arvokas, että sitä voitiin käyttää koko ihmiskunnan ostamiseen. (1. Joh. 2:2) Tämä saatiin aikaan hänen kuolemansa välityksellä, mikä on yksi ihmiskunnan historian merkittävimmistä tapahtumista.
2 Kristityille on siksi sopivasti annettu käsky muistella tätä tapahtumaa Jeesuksen itsensä määräämällä tavalla. (1. Kor. 11:23–26) Tietoa tämän tapahtuman vieton oikeasta ajankohdasta ei ole kadotettu, vaan se on merkitty täsmällisesti muistiin ja säilytetty. Tänä vuonna muistonvieton ajankohta on torstai, 8. huhtikuuta, ja siksi tämä päivä on vuoden 1982 tärkein päivä. Miten sinä voit tehdä siitä itsellesi vuoden tärkeimmän päivän? Se, miten tärkeänä kukin meistä pitää Kristuksen kuoleman muistonviettoa, osoittaa suuressa määrin sen, kuinka arvokkaana pidämme hänen meidän puolestamme antamaansa lunastusuhria. – 1. Joh. 5:13.
LISÄÄ ARVOSTUSTASI SITÄ KOHTAAN
3 Viime vuosina Seura on esittänyt ehdotuksen raamatunlukuohjelmaksi muistonviettopäivää edeltävälle viikolle. Tuollainen ohjelma esitetään Valtakunnan Palveluksemme huhtikuun numerossa. Miksi et tekisi tänä vuonna enemmän kuin vain lukisit kyseiset raamatunkohdat? Jotkut haluavat järjestää päivästä sellaisen ajan, jolloin ei ole mitään häiritseviä tekijöitä, jotta he voisivat todella keskittää huomionsa niihin tapahtumiin, jotka sattuivat Jeesuksen elämässä juuri ennen hänen kuolemaansa, ja miettiä niitä. Toiset ovat havainneet voivansa kuvitella mielessään kyseiset tapahtumat sulkemalla silmänsä ja samalla kuuntelemalla ehdotettuja jaksoja Raamatusta Seuran valmistamilta ääninauhoilta. (Ps. 63:7) Tällä tavalla tapahtumat alkavat elää mielikuvituksessamme ja ne voivat tehdä voimakkaan vaikutuksen ja lisätä arvostustamme. Seura on myös valmistanut uuden jäsennyksen, jota muistonviettopuheen pitäjät käyttävät tänä vuonna. Näin veljet kaikkialla saavat samanlaista yleistä hengellistä virkistystä ja opetusta.
4 Silloin on varmasti myös sopiva aika tutkistella omaa elämäntapaamme. Arvostatko sinun puolestasi annettua Kristuksen uhrin arvoa niin paljon, että se on saanut sinut tekemään tarpeellisia muutoksia elämässäsi saavuttaaksesi hänen hyväksymyksensä? Apostoli Pietari sanoi Jeesuksesta: ”Hän itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan paaluun, jotta pääsisimme eroon synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle.” (1. Piet. 2:24) Kun mietimme omaa elämäntapaamme, saatamme havaita tarpeelliseksi tehdä joitakin muutoksia parempaan päin.
5 Entä itse muistonviettopäivä? Jotkut ovat havainneet voivansa käyttää koko päivän teokraattisiin toimiin. He aloittavat päivän tarkastelemalla päivän tekstiä perheensä kanssa tai tekevät sen yksin, jos olosuhteet niin vaativat. Sydämestä lähtevä rukoileminen auttaa meitä varmasti viettämään illan oikeassa mielentilassa ja syvästi arvostaen. (Ef. 6:18) Jotkut voivat ehkä ottaa ansiotyöstään vapaata puoli päivää tai jopa koko päivän ja osallistua pyhään palvelukseen monien muiden Jumalan kansaan kuuluvien kanssa, jotka tekevät tästä erityisen palvontapäivän.
6 Huhtikuu on kuukausi, jolloin tavallisesti sadat ystävät osallistuvat kokoajanpalvelukseen. Viime huhtikuussa osallistui osa-ajan tienraivaukseen Suomessa 1996 ja huhtikuussa vuonna 1980 heitä oli 2279! Se on yli seitsemän kertaa enemmän kuin osa-ajan tienraivaajien keskimäärä muiden kuukausien aikana. Koska muistonvietto sattuu tänä vuonna jälleen huhtikuulle, eikö olisikin erinomainen tapa osoittaa vilpitön arvostuksemme meidän puolestamme rakkaudellisesti annettua Kristuksen lunastusuhria kohtaan siten, että osallistumme kokoajanpalvelukseen huhtikuussa? Nyt on aika täyttää anomus.
7 Ympärillämme olevan maailman vajotessa yhä syvemmälle jumalattomuuteen, osoittautukaamme sellaisiksi kuin meidän tulisikin ”pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa”. (2. Piet. 3:11) Tehkäämme nyt suunnitelmia osoittaaksemme muistonviettoon liittyvinä päivinä erityistä arvostusta sitä kohtaan, mitä Jehova on saanut aikaan Poikansa kuoleman välityksellä.