Teokraattisen palveluskoulun ohjelma vuodeksi 1989
OHJEET
Vuonna 1989 johdetaan teokraattista palveluskoulua seuraavien järjestelyjen mukaisesti:
OPPIKIRJAT: Raamattu sekä julkaisut ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen” [si], Puhu perustellen käyttämällä Raamattua [rs] ja Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä [pe] ovat määräysten perustana.
Koulu alkaa laululla, rukouksella ja tervetuliaissanoilla ja jatkuu sitten seuraavasti:
TEHTÄVÄ NRO 1: 15 minuuttia. Vanhimman tai pätevän avustavan palvelijan tulee käsitellä tämä tehtävä. Se perustuu ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen” -kirjan aineistoon. Aluksi esitetään 10–12 minuuttia kestävä ohjepuhe, jota seuraa 3–5 minuutin suullinen kertaus julkaisuun painettujen kysymysten avulla. Tarkoitus ei ole vain tehdä yhteenvetoa aineistosta vaan kiinnittää huomiota esitettävien tietojen käytännölliseen arvoon ja korostaa sitä, mistä on erityisesti hyötyä seurakunnalle. Tarvittaessa tulisi puheelle valita teema. Kaikkia kehotetaan valmistautumaan huolellisesti etukäteen, jotta tästä aineistosta voitaisiin saada täysi hyöty.
Veljien, joille on määrätty tämä tehtävä, tulisi huolehtia siitä, että he pysyvät ajassa. Yksityistä neuvontaa tulisi antaa, jos se on tarpeellista.
KOHOKOHTIA RAAMATUNLUKUOSUUDESTA: 6 minuuttia. Koulunvalvoja tai joku toinen hänen määräämänsä pätevä vanhin tai avustava palvelija käsittelee tämän. Sen ei tulisi olla vain yhteenveto luettavasta osuudesta. Esitettyäsi lyhyen katsauksen Raamatun lukujen sisältöön auta kuulijoita ymmärtämään, miksi ja miten tiedot ovat arvokkaita meille. Etsi Vartiotornin numeroista lisäaineistoa kohokohtia varten. Tämän jälkeen koulunvalvoja lähettää oppilaat omiin luokkahuoneisiinsa.
PUHE NRO 2: 5 minuuttia. Veli lukee määrätyn osuuden Raamatusta. Tämä koskee sekä pääkoulua että rinnakkaisryhmiä. Lukutehtävät ovat tavallisesti niin lyhyitä, että oppilas voi lyhyesti esittää selittäviä tietoja alku- ja loppuhuomautuksissaan ja myös välihuomautuksissa. Niihin voi sisältyä historiallisia taustatietoja, profeetallisesti tai opillisesti merkittäviä piirteitä ja periaatteiden sovellutusta. Kaikki määrätyt jakeet tulee lukea.
PUHE NRO 3: 5 minuuttia. Tämä puhe määrätään sisarille. Puheen aiheet perustuvat vaihdellen joko Puhu perustellen tai Voit elää ikuisesti -kirjaan. Viimeksi mainittuun julkaisuun perustuvat puheet tulisi määrätä pääasiassa nuorille tai uusille oppilaille. Oppilaan, jolle puhe on määrätty, tulisi kyetä lukemaan. Oppilas voi puhetta pitäessään joko istua tai seisoa. Koulunvalvoja määrää yhden avustajan, mutta useampiakin voidaan käyttää. Lavastusten tulisi käsittää ensisijaisesti kenttäpalveluksessa tai satunnaisessa todistamisessa ilmeneviä tilanteita. Puhetta pitävä voi joko itse ottaa aloitteen keskustelussa lavastuksen ilmaisemiseksi tai järjestää niin, että hänen avustajansa tekee (tekevät) sen. Ensisijainen huomio tulee kiinnittää aineistoon eikä lavastukseen. Oppilaan tulisi käyttää painettuun ohjelmaan merkittyä teemaa tai valita sopiva teema.
PUHE NRO 4: 5 minuuttia. Määrätään veljelle tai sisarelle. Kun puhe määrätään veljelle, sen tulisi olla koko kuulijakunnalle esitetty puhe. Veljen on tavallisesti parasta valmistaa puheensa mielessään valtakunnansalin kuulijakunta, niin että puhe on opettava ja hyödyllinen niille, jotka todellisuudessa kuuntelevat sitä. Jos aineisto kuitenkin luontuu paremmin johonkin toiseen käytännölliseen ja sopivaan lavastukseen, joka koskee koko kuulijakuntaa, niin veli voi katsoa parhaaksi kehitellä puheensa sen mukaisesti. Oppilaan tulisi käyttää painettuun ohjelmaan merkittyä teemaa.
Kun tämä tehtävä annetaan sisarelle, hänen tulee esittää aineisto kuten on mainittu puheesta nro 3.
NEUVONTA JA HUOMAUTUKSET: Kunkin harjoituspuheen jälkeen koulunvalvoja antaa täsmällisiä neuvoja. Hän ei välttämättä noudata edistyvän neuvonnan ohjelmaa, joka on hahmoteltu puheenneuvontalomakkeessa. Hänen tulisi pikemminkin keskittyä sellaisiin kohtiin, joissa oppilaan on tarpeellista edistyä. Jos harjoituspuheen pitäjä saa vain H-merkinnän, eikä mitään muuta puheen ominaisuutta ole merkitty E- tai P-merkinnällä, niin neuvoja antavan tulisi rengastaa sitä puheen ominaisuutta koskeva (P-, E- tai H-kirjaimelle tarkoitettu) tyhjä ruutu, jonka hyväksi oppilaan tulisi seuraavaksi työskennellä. Hän ilmoittaa oppilaalle kyseisen puheenominaisuuden tuona iltana sekä merkitsee sen myös oppilaan seuraavaan Teokraattisen palveluskoulun puhemääräys (S-89-FI) -lomakkeeseen. Harjoituspuheiden pitäjien tulisi istua salin etuosassa. Se säästää aikaa, ja siten koulunvalvoja voi esittää neuvontansa suoraan kullekin oppilaalle. Sikäli kuin aika sallii, neuvoja voi esittää tarpeellisten suullisten neuvojen jälkeen huomautuksia opettavista ja käytännöllisistä kohdista, joita oppilaat eivät käsitelleet. Koulunvalvojan tulisi varoa käyttämästä kunkin harjoituspuheen jälkeen neuvontaan ja huomautuksiin enempää kuin yhteensä kaksi minuuttia. Jos Raamatun kohokohtia ei jossakin suhteessa esitetty kuten pitäisi, voidaan antaa neuvoja yksityisesti.
PUHEIDEN VALMISTAMINEN: Veljien, jotka huolehtivat tehtävästä nro 1, tulisi tarvittaessa valita teema. Oppilaiden, joille on määrätty puhe nro 2, tulisi valita sellainen teema, jonka puitteissa he voivat parhaiten käsitellä aineiston. Oppilaiden, joille on määrätty puhe nro 3 tai 4, tulisi käyttää ohjelmaan merkittyä teemaa. Oppilaiden on hyvä lukea Koulun ohjekirjasta ennen puheensa esittämistä sitä puheen ominaisuutta koskeva aineisto, jonka hyväksi he työskentelevät.
AJOITUS: Minkään puheen ei tulisi ylittää aikaa, ei myöskään koulunvalvojan neuvonnan ja huomautusten. Puheet nro 2–4 tulisi tahdikkaasti keskeyttää, kun aika on kulunut umpeen. Veljen, joka on määrätty antamaan lopetusmerkki, tulisi antaa se heti ajan päätyttyä. Jos tehtävästä nro 1 huolehtivat veljet ylittävät aikaa, heille tulisi antaa neuvoja yksityisesti. Kaikkien tulisi tarkkailla huolellisesti ajan käyttöään. Koko ohjelma kestää 45 minuuttia, kun mukaan ei lasketa lauluun ja rukoukseen käytettyä aikaa.
KIRJALLINEN KERTAUS: Määräajoin pidetään kirjallinen kertaus. Valmistautuessasi siihen kertaa ohjelmaan kuuluva aineisto ja lue määrätyt Raamatun luvut loppuun. Vain Raamattua saa käyttää kertauksen aikana, joka kestää 25 minuuttia. Jäljelle jäävä aika käytetään kysymyksistä, ja vastauksista keskustelemiseen. Kukin oppilas tarkastaa oman paperinsa. Koulunvalvoja lukee kaikki vastaukset ja keskittyy vaikeampien kysymyksiin sekä auttaa kaikkia ymmärtämään vastaukset selvästi. Jos paikallisten olosuhteiden vuoksi on jostakin syystä tarpeellista, kirjallinen kertaus voidaan pitää viikkoa myöhemmin kuin ohjelmaan on merkitty.
SUURET JA PIENET SEURAKUNNAT: Seurakunnat, joissa kouluun on ilmoittautunut 50 oppilasta tai enemmän, saattavat haluta järjestää toisia oppilasryhmiä pitämään merkityt puheet toisten neuvojien edessä. Tietenkin myös kastamattomat henkilöt, jotka elävät kristillisten periaatteiden mukaisesti, voivat liittyä kouluun ja saada tehtäviä.
POISSAOLOT: Kaikki seurakuntaan kuuluvat voivat osoittaa arvostusta tätä koulua kohtaan pyrkimällä olemaan läsnä joka viikko, valmistautumalla hyvin tehtäviinsä ja osallistumalla ohjelmanosiin, joissa tehdään kysymyksiä. Kaikkien oppilaiden toivotaan suhtautuvan tunnollisesti tehtäviinsä. Jos oppilas ei ole läsnä, kun hänen tulisi esittää puhe, joku vapaaehtoinen voi huolehtia tehtävästä mainiten mitä tahansa sovellutuksia, jotka hän tuntee olevansa pätevä esittämään saatuaan tiedon tehtävästä niin myöhään, tai koulunvalvoja voi käsitellä aineiston kuulijoiden sopivasti osallistuessa.
OHJELMA
2. tammik. Raamatun lukeminen: Hesekiel 38 ja 39
Nro 1: Johdanto Valitusvirsiin (si s. 130 §1–7)
Nro 2: Hesekiel 39:1–13
Nro 3: Tosi profeetat eivät aina tienneet täsmälleen, miten ja milloin ennustetut asiat toteutuisivat (rs s. 421 §5 – s. 422 §1)
Nro 4: Tosi profeetan lausunnot edistävät tosi palvontaa (rs s. 422 §2, 3)
9. tammik. Raamatun lukeminen: Hesekiel 40–44
Nro 1: Valitusvirret 1:1–5:22 (si s. 131 §8–12)
Nro 2: Hesekiel 44:1–16
Nro 3: Miksi Jeesus ei voinut palata ihmisenä? (pe 17. luku §1–5)
Nro 4: Tosi profeetat tunnistetaan heidän ilmentämistään hedelmistä (rs s. 422 §4 – s. 424 §1)
16. tammik. Raamatun lukeminen: Hesekiel 45–48
Nro 1: Johdanto Hesekielin kirjaan (si s. 132 §1 – s. 133 §6)
Nro 2: Hesekiel 47:1–12
Nro 3: Miksi Jehovan todistajien tekemät erehdykset eivät merkitse sitä, etteivät he olisi tosi profeettoja? (rs s. 424 §2–4)
Nro 4: Jumala ei määrää ennalta, milloin kukin ihminen kuolee (rs s. 156)
23. tammik. Raamatun lukeminen: Daniel 1 ja 2
Nro 1: Hesekiel 1:1–7:27 (si s. 133 §7 – s. 134 §11)
Nro 2: Daniel 2:36–46
Nro 3: Jeesuksen liharuumista ei viety taivaaseen (pe 17. luku §6–12)
Nro 4: Ei kaikki, mitä tapahtuu, ole Jumalan tahto (rs s. 157 §1 – s. 158 §2)
30. tammik. Raamatun lukeminen: Daniel 3 ja 4
Nro 1: Hesekiel 8:1–11:25 (si s. 134 §12–14)
Nro 2: Daniel 3:19–30
Nro 3: Jumala ei tiedä eikä määrää ennalta kaikkea (rs s. 158 §3–5)
Nro 4: Jumalan kyky tietää ja määrätä ennalta tapahtumia (rs s. 159 §1–4)
6. helmik. Raamatun lukeminen: Daniel 5 ja 6
Nro 1: Hesekiel 12:1–23:49 (si s. 134 §15 – s. 135 §19)
Nro 2: Daniel 5:17–31
Nro 3: Miten Kristus palaa ja miten hänen paluunsa havaitaan? (pe 17. luku §13–17)
Nro 4: Miksi Jumala ei käyttänyt ennaltatietämystään Aadamin suhteen? (rs s. 160 §1–3)
13. helmik. Raamatun lukeminen: Daniel 7 ja 8
Nro 1: Hesekiel 24:1–32:32 (si s. 135 §20 – s. 136 §23)
Nro 2: Daniel 8:15–27
Nro 3: Jumala ei määrännyt ennalta Jaakobin, Eesaun tai Juudaksen kohtaloa (rs s. 160 §4 – s. 161 §2)
Nro 4: Millä tavalla kristillinen seurakunta oli määrätty ennalta? (rs s. 161 §3 – s. 162 §1)
20. helmik. Raamatun lukeminen: Daniel 9 ja 10
Nro 1: Hesekiel 33:1–39:29 (si s. 136 §24–26)
Nro 2: Daniel 9:20–27
Nro 3: Mitä Kristuksen ”tulemus” ja ”maailmanloppu” tarkoittavat? (pe 18. luku §1–6)
Nro 4: Mikä on raamatullinen näkemys astrologiasta? (rs s. 162 §3 – s. 163 §2)
27. helmik. Raamatun lukeminen: Daniel 11 ja 12
Nro 1: Hesekiel 40:1–48:35 (si s. 136 §27 – s. 137 §28)
Nro 2: Daniel 12:1–13
Nro 3: Mitkä ovat joitakin järkeviä syitä Jumalaan uskomiselle? (rs s. 116)
Nro 4: Pahuuden ja kärsimysten olemassaolo ei todista, ettei Jumalaa ole olemassa (rs s. 117 §2–4)
6. maalisk. Raamatun lukeminen: Hoosea 1–5
Nro 1: Johdanto Danielin kirjaan ja sen oikeaperäisyys (si s. 138 §1 – s. 139 §7)
Nro 2: Hoosea 5:1–15
Nro 3: Sodat ja nälänhätä näkyvä todiste Kristuksen näkymättömästä läsnäolosta (pe s. 150)
Nro 4: Jumala on todellinen persoona, jolla on tunteita (rs s. 118 §1–7)
13. maalisk. Raamatun lukeminen: Hoosea 6–10
Nro 1: Daniel 1:1–4:34 (si s. 139 §8 – s. 140 §11)
Nro 2: Hoosea 8:1–14
Nro 3: Jumalalla ei ole ollut alkua (rs s. 118 §8 – s. 119 §2)
Nro 4: Jumalan nimen käyttäminen on tärkeää pelastukselle (rs s. 119 §3–6)
20. maalisk. Raamatun lukeminen: Hoosea 11–14
Nro 1: Daniel 5:1–8:27 (si s. 140 §12 – s. 141 §15)
Nro 2: Hoosea 11:1–11
Nro 3: Ruttotaudit, maanjäristykset, pelko ja laittomuus todisteita Kristuksen läsnäolosta (pe s. 151, 152)
Nro 4: Ovatko kaikki uskonnot hyviä? (rs s. 120 §1–4)
27. maalisk. Raamatun lukeminen: Jooel 1–3
Nro 1: Daniel 9:1–12:13 (si s. 141 §16–19)
Nro 2: Jooel 2:21–32
Nro 3: Millainen ”Jumala” Jeesus on? (rs s. 120 §5, 6)
Nro 4: Jumalaan uskomista koskevien vastaväitteiden voittaminen (rs s. 121 §1 – s. 122 §1)
3. huhtik. Raamatun lukeminen: Aamos 1–5
Nro 1: Johdanto Hoosean kirjaan (si s. 143 §1 – s. 144 §8)
Nro 2: Aamos 3:1–15
Nro 3: 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5:n täyttymys viimeisten päivien tunnusmerkki (pe s. 152–154)
Nro 4: Miksi ihmiset eivät ole kyenneet perustamaan oikeudenmukaista hallitusta? (rs s. 60 §1 – s. 61 §3)
10. huhtik. Raamatun lukeminen: Aamos 6–9
Nro 1: Hoosea 1:1–14:10 (si s. 144 §9 – s. 145 §13)
Nro 2: Aamos 8:1–14
Nro 3: Miksi ihmisten yritykset vapautuksen aikaansaamiseksi eivät voi menestyä? (rs s. 61 §4 – s. 62 §6)
Nro 4: Vain Jumalan valtakunta tyydyttää ihmiskunnan todelliset tarpeet (rs s. 62 §7 – s. 63 §1)
17. huhtik. Raamatun lukeminen: Obadja 1; Joona 1–4
Nro 1: Johdanto Jooelin kirjaan (si s. 146 §1–5)
Nro 2: Joona 1:14–2:11
Nro 3: Miksi ”Harmagedon” ei ole pelottava sana? (pe 19. luku §1–3)
Nro 4: Raamatun ennustukset ovat osoittautuneet täysin luotettaviksi (rs s. 63 §2 – s. 64 §1)
24. huhtik. Kirjallinen kertaus. Lue Hesekiel 38–48; Daniel 1–12; Hoosea 1–14; Joel 1–3; Aamos 1–9; Obadja 1; Joona 1–4 loppuun.
1. toukok. Raamatun lukeminen: Miika 1–4
Nro 1: Jooel 1:1–3:21 (si s. 147 §6–11)
Nro 2: Miika 4:1–12
Nro 3: Nykyajan ihmeparannuksia ei suoriteta Jumalan hengellä (rs s. 257)
Nro 4: Mitä eroa on Jeesuksen ja hänen apostoliensa suorittamilla ja nykyään suoritetuilla parannusteoilla? (rs s. 258 §1–4)
8. toukok. Raamatun lukeminen: Miika 5–7
Nro 1: Johdanto Aamoksen kirjaan (si s. 148 §1 – s. 149 §6)
Nro 2: Miika 6:3–16
Nro 3: Ihmiskunnalle Harmagedonin jälkeen tulevat siunaukset (pe s. 156–158)
Nro 4: Miten tosi kristityt tunnistetaan nykyään? (rs s. 258 §5 – s. 259 §3)
15. toukok. Raamatun lukeminen: Naahum 1–3
Nro 1: Aamos 1:1–9:15 (si s. 149 §7 – s. 150 §12)
Nro 2: Naahum 1:2–14
Nro 3: Miksi ensimmäisen vuosisadan kristityille annettiin parantamisen lahja? (rs s. 260 §1, 2)
Nro 4: Mitä toivoa on siitä, että koko ihmiskunta voi todella parantua? (rs s. 260 §5 – s. 261 §2)
22. toukok. Raamatun lukeminen: Habakuk 1–3
Nro 1: Johdanto Obadjan kirjaan (si s. 151 §1–5)
Nro 2: Habakuk 2:1–14
Nro 3: Millaisia siunauksia Harmagedonissa elossa säilyvät saavat, ja mitä työtä he tekevät? (pe 19. luku §4–7)
Nro 4: Kuka ainoastaan on ollut olemassa ennen ihmiseksi syntymäänsä? (rs s. 361 §1–3)
29. toukok. Raamatun lukeminen: Sefanja 1–3
Nro 1: Obadja 1–21 (si s. 152 §6–9)
Nro 2: Sefanja 2:1–11
Nro 3: Kaikki hyvät ihmiset eivät pääse taivaaseen (rs s. 361 §4–6)
Nro 4: Aadamille ei luvattu taivaallista elämää (rs s. 362 §1, 2)
5. kesäk. Raamatun lukeminen: Haggai 1 ja 2
Nro 1: Johdanto Joonan kirjaan (si s. 153 §1 – s. 154 §5)
Nro 2: Haggai 2:1–9, 20–23
Nro 3: Mitä ”uusilla taivailla” ja ”uudella maalla” tarkoitetaan? (pe 19. luku §8–10)
Nro 4: Ihmisen ei tarpeellista päästä taivaaseen saadakseen onnellisen tulevaisuuden (rs s. 362 §3–5)
12. kesäk. Raamatun lukeminen: Sakarja 1–5
Nro 1: Joona 1:1–4:11 (si s. 154 §6–9)
Nro 2: Sakarja 4:1–14
Nro 3: Jeesus ei avannut tietä taivaaseen niille, jotka olivat kuolleet ennen kuin hän itse kuoli (rs s. 363 §1, 2)
Nro 4: Taivaallinen elämä ei kaikkien kristittyjen toivo (rs s. 363 §3 – s. 364 §2)
19. kesäk. Raamatun lukeminen: Sakarja 6–9
Nro 1: Johdanto Miikan kirjaan (si s. 155 §1 – s. 156 §8)
Nro 2: Sakarja 8:9–23
Nro 3: Ihmiskunnalle tulevat Valtakunnan siunaukset (pe s. 161, 162)
Nro 4: Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset esittävät toivon maan päällä saatavista siunauksista (rs s. 364 §3 – s. 365 §5)
26. kesäk. Raamatun lukeminen: Sakarja 10–14
Nro 1: Miika 1:1–7:20 (si s. 156 §9 – s. 157 §15)
Nro 2: Sakarja 13:1–9
Nro 3: Kuinka moni saa taivaallisen palkinnon, ja miksi tuo määrä ei ole vertauskuvallinen? (rs s. 366 §1, 2, 6)
Nro 4: 144000 eivät ole vain luonnollisia juutalaisia (rs s. 366 §3–5)
3. heinäk. Raamatun lukeminen: Malakia 1–4
Nro 1: Johdanto Naahumin kirjaan (si s. 158 §1 – s. 159 §7)
Nro 2: Malakia 3:1–10, 16–18
Nro 3: Harmagedonissa elossa säilyville tulevat siunaukset (pe 19. luku §11–21)
Nro 4: Suuri joukko Jumalan valtaistuimen edessä mutta ei taivaassa (rs s. 367 §1–3)
10. heinäk. Raamatun lukeminen: Matteus 1–3
Nro 1: Naahum 1:1–3:19 (si s. 159 §8 – s. 160 §10)
Nro 2: Matteus 3:1–17
Nro 3: 144000:n tehtävät taivaassa (rs s. 367 §4–6)
Nro 4: Raamattu osoittaa etteivät kuolleet kärsi tuskaa (rs s. 69 §4 – s. 70 §2)
17. heinäk. Raamatun lukeminen: Matteus 4 ja 5
Nro 1: Johdanto Habakukin kirjaan (si s. 161 §1–5)
Nro 2: Matteus 5:1–17
Nro 3: Ylösnousemustoivo Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa (pe 20. luku §1–4)
Nro 4: Raamattu osoittaa sekä hyvien että pahojen menevän kuollessaan helvettiin (rs s. 70 §3 – s. 71 §1)
24. heinäk. Raamatun lukeminen: Matteus 6 ja 7
Nro 1: Habakuk 1:1–3:19 (si s. 161 §6 – s. 162 §11)
Nro 2: Matteus 6:1–14, 31–33
Nro 3: Raamatunkääntäjät ovat aiheuttaneet hämmennystä helvetin suhteen (rs s. 71 §2, 3)
Nro 4: Pahoja rangaistaan ikuisesti mutta heitä ei kiduteta ikuisesti (rs s. 71 §4 – s. 72 §2)
31. heinäk. Raamatun lukeminen: Matteus 8 ja 9
Nro 1: Johdanto Sefanjan kirjaan (si s. 163 §1 – s. 164 §6)
Nro 2: Matteus 9:18–38
Nro 3: Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kerrotut ylösnousemukset (pe 20. luku §5–9)
Nro 4: Ilmestyskirjassa mainitun iankaikkisen vaivan merkitys (rs s. 72 §3 – s. 73 §1)
7. elok. Raamatun lukeminen: Matteus 10 ja 11
Nro 1: Sefanja 1:1–3:20 (si s. 164 §7 – s. 165 §9)
Nro 2: Matteus 10:5–15, 24–31
Nro 3: Mikä on se tulinen gehenna, jonka Jeesus mainitsi? (rs s. 73 §2 – s. 74 §1)
Nro 4: Pahojen rankaiseminen sopusoinnussa Jumalan persoonallisuuden kanssa (rs s. 74 §4, 5)
14. elok. Raamatun lukeminen: Matteus 12 ja 13
Nro 1: Johdanto Haggain kirjaan (si s. 166 §1–7)
Nro 2: Matteus 13:34–52
Nro 3: Ketkä saavat ylösnousemuksen? (pe 20. luku §10–18)
Nro 4: Mitä vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta opettaa? (rs s. 75 §1, 2)
21. elok. Raamatun lukeminen: Matteus 14 ja 15
Nro 1: Haggai 1:1–2:23 (si s. 167 §8–12)
Nro 2: Matteus 15:1–20
Nro 3: Mikä osoittaa, ettei Jeesus syntynyt joulukuun 25. päivänä? (rs s. 284 §4 – s. 285 §4)
Nro 4: Keitä olivat Jeesuksen luona vierailleet tietäjät? (rs s. 285 §5 – s. 286 §2)
28. elok. Kirjallinen kertaus. Lue Miika 1–7; Nahum 1–3; Habakuk 1–3; Sefanja 1–3; Haggai 1, 2; Sakarja 1–14; Malakia 1–4; Matteus 1–15 loppuun.
4. syysk. Raamatun lukeminen: Matteus 16 ja 17
Nro 1: Johdanto Sakarjan kirjaan (si s. 168 §1 – s. 169 §7)
Nro 2: Matteus 16:13–28
Nro 3: Kaksi ylösnousemusta (pe 20. luku §19–24)
Nro 4: Mikä on joululahjojen alkuperä? (rs s. 286 §3 – s. 287 §1)
11. syysk. Raamatun lukeminen: Matteus 18 ja 19
Nro 1: Sakarja 1:1–7:14 (si s. 169 §8 – s. 170 §17)
Nro 2: Matteus 18:7–22
Nro 3: Miksi kristittyjen ei pitäisi osallistua millään tavoin joulun viettoon? (rs s. 287 §2 – s. 288 §1)
Nro 4: Miksi kristittyjen ei pitäisi viettää pääsiäistä tai uutta vuotta? (rs s. 288 §2 – s. 289 §3)
18. syysk. Raamatun lukeminen: Matteus 20 ja 21
Nro 1: Sakarja 8:1–14:21 (si s. 170 §18 – s. 171 §22)
Nro 2: Matteus 20:17–34
Nro 3: Ylösnousemus on todella ihme (pe 20. luku §25–27)
Nro 4: Mikä on vainajien muistopäivien alkuperä? (rs s. 289 §4 – s. 290 §4)
25. syysk. Raamatun lukeminen: Matteus 22 ja 23
Nro 1: Johdanto Malakian kirjaan (si s. 172 §1 – s. 173 §6)
Nro 2: Matteus 22:15–33
Nro 3: Miksi kristityt eivät osallistu maailmallisten pyhäpäivien viettoon? (rs s. 290 §5 – s. 291 §6)
Nro 4: Mitä Raamattu sanoo kuvien palvonnasta? (rs s. 196 §3 – s. 197 §3)
2. lokak. Raamatun lukeminen: Matteus 24 ja 25
Nro 1: Malakia 1:1–4:6 (si s. 173 §7–12)
Nro 2: Matteus 24:3–22
Nro 3: Kuinka pitkä tuomiopäivä on, ja ketkä tuomitsevat? (pe 21. luku §1–4)
Nro 4: Tosi palvonnassa ei tarvita kuvia apuvälineiksi (rs s. 197 §4–8)
9. lokak. Raamatun lukeminen: Matteus 26
Nro 1: Johdanto Roomalaiskirjeeseen (si s. 206 §1 – s. 207 §7)
Nro 2: Matteus 26:1–5, 17–30
Nro 3: ”Pyhimykset” eivät voi palvella välittäjinä (rs s. 198 §1–4)
Nro 4: Miten Jumala suhtautuu kuviin, joita palvotaan? (rs s. 199 §1–4)
16. lokak. Raamatun lukeminen: Matteus 27 ja 28
Nro 1: Roomalaisille 1:1–8:39 (si s. 207 §8 – s. 208 §12)
Nro 2: Matteus 28:7–20
Nro 3: Miksi tuomiopäivää ei tarvitse pelätä? (pe 21. luku §5–7)
Nro 4: Miten meidän tulisi suhtautua kuviin, joita olemme joskus kunnioittaneet? (rs s. 199 §5 – s. 200 §2)
23. lokak. Raamatun lukeminen: Markus 1 ja 2
Nro 1: Roomalaisille 9:1–12:21 (si s. 208 §13–15)
Nro 2: Markus 1:1–15
Nro 3: Miten kuvien käyttö voisi vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme? (rs s. 200 §3–6)
Nro 4: Raamatun moraalimittapuiden hylkääminen ei tuo vapautta (rs s. 302 §3–5)
30. lokak. Raamatun lukeminen: Markus 3 ja 4
Nro 1: Roomalaisille 13:1–16:27 (si s. 208 §16 – s. 209 §19)
Nro 2: Markus 4:21–34
Nro 3: Mitä elämän ja tuomion ylösnousemuksella tarkoitetaan? (pe 21. luku §12–14)
Nro 4: Materialistiset pyrkimykset johtavat pettymykseen (rs s. 303 §1)
6. marrask. Raamatun lukeminen: Markus 5 ja 6
Nro 1: Johdanto 1. Korinttolaiskirjeeseen (si s. 210 §1 – s. 211 §7)
Nro 2: Markus 6:30–44, 56
Nro 3: Kristittyjen täytyy karttaa huonoa seuraa (rs s. 303 §4)
Nro 4: Saatana on pääyllyttäjä Jumalan käskyjä vastaan (rs s. 304 §1, 2)
13. marrask. Raamatun lukeminen: Markus 7 ja 8
Nro 1: 1. Korinttolaisille 1:1–7:40 (si s. 211 §8 – s. 212 §13)
Nro 2: Markus 7:5–23
Nro 3: Minkä perusteella ihmiset tuomitaan tuomiopäivänä? (pe 21. luku §15–18)
Nro 4: Millaisia riippumattomuutta ilmaisevia asenteita kristittyjen täytyy karttaa? (rs s. 305 §1–9)
20. marrask. Raamatun lukeminen: Markus 9 ja 10
Nro 1: 1. Korinttolaisille 8:1–11:34 (si s. 212 §14–17)
Nro 2: Markus 9:1–13
Nro 3: Missä Jumalan nimi esiintyy joissakin yleisesti käytetyissä Raamatuissa? (rs s. 98 §2 – s. 100 §4)
Nro 4: Miksi monet raamatunkäännökset eivät käytä Jumalan nimeä? (rs s. 100 §5 – s. 101 §1)
27. marrask. Raamatun lukeminen: Markus 11 ja 12
Nro 1: 1. Korinttolaisille 12:1–16:24 (si s. 213 §18–22)
Nro 2: Markus 12:28–44
Nro 3: Miten Jumala päättää sen, keiden nimet kirjoitetaan elämän kirjaan? (pe 21. luku §19–21)
Nro 4: Mistä tiedämme, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat käyttivät Jehovan nimeä? (rs s. 101 §2–4)
4. jouluk. Raamatun lukeminen: Markus 13 ja 14
Nro 1: Johdanto 2. Korinttolaiskirjeeseen (si s. 214 §1 – s. 215 §4)
Nro 2: Markus 13:21–37
Nro 3: Miksi me käytämme mieluummin nimeä ”Jehova” kuin ”Jahve”? (rs s. 102 §1 – s. 103 §3)
Nro 4: Miksi on tärkeää tuntea Jehovan nimi ja käyttää sitä? (rs s. 103 §4 – s. 104 §7)
11. jouluk. Raamatun lukeminen: Markus 15 ja 16
Nro 1: 2. Korinttolaisille 1:1–7:16 (si s. 215 §5 – s. 216 §12)
Nro 2: Markus 15:1–15
Nro 3: Ketkä säilyvät nykyisestä tuomiopäivästä elossa? (pe 21. luku §22, 23)
Nro 4: ”Vanhan testamentin” Jehova ei ole ”Uuden testamentin” Jeesus (rs s. 104 §8 – s. 105 §2)
18. jouluk. Raamatun lukeminen: Luukas 1
Nro 1: 2. Korinttolaisille 8:1–13:14 (si s. 216 §13 – s. 217 §17)
Nro 2: Luukas 1:57–80
Nro 3: Miten ihminen voi sekä rakastaa että pelätä Jehovaa? (rs s. 105 §3, 4)
Nro 4: Kolme uskonkäsitystä, joissa me eroamme muista uskonnoista (Perustele raamatunkohdilla.) (rs s. 106 §1 – s. 107 §6)
25. jouluk. Kirjallinen kertaus. Lue Matteus 16–28; Markus 1–16; Luukas 1 loppuun.