Saarnaaminen – kunnioitettava etu
1 Hyvän uutisen palvelus on kunnioitettava etu, jonka Jehova on antanut meille (Room. 15:16; 1. Tim. 1:12). Pidätkö sinä sitä sellaisena? Meidän ei tule sallia ajan kulumisen eikä toisten pilkankaan vähentää sen merkitystä meidän silmissämme. Jumalan nimen kantaminen on vain harvoille annettu kunnia. Miten voimme kasvattaa arvostustamme tätä etua kohtaan?
2 Valtakunnan sanoman saarnaaminen ei tuo meille maailman suosiota. Monet suhtautuvat työhömme välinpitämättömästi. Toiset pilkkaavat ja vastustavat sitä. Työtämme voivat vastustaa työtoverit, naapurit tai jopa perheenjäsenet. Voimme olla heidän silmissään harhaan johdettuja ja tyhmiä. (Joh. 15:19; 1. Kor. 1:18, 21; 2. Tim. 3:12.) Heidän masentavien huomautustensa tarkoitus on heikentää intoamme ja saada meidät hidastamaan vauhtiamme tai luopumaan kunnioitettavasta edustamme. Kielteisten ajatusten takana on Saatana, joka ”on sokaissut epäuskoisten mielet, jotta Kristusta – – koskevan loistoisan hyvän uutisen valaistus ei säteilisi läpi” (2. Kor. 4:4). Miten sinä reagoit tällaisiin ajatuksiin?
3 On tärkeää muistaa, että Valtakunnasta saarnaaminen on tärkeintä työtä, mitä kukaan meistä voi nykyään tehdä. Meillä on elämää pelastava sanoma, jota ei ole mahdollista saada muun kanavan kautta (Room. 10:13–15). Merkitystä on Jumalan, ei ihmisten hyväksymyksellä. Maailman kielteinen näkemys saarnaamistoiminnastamme ei saa meitä luopumaan hyvän uutisen rohkeasta julistamisesta (Apt. 4:29).
4 Jeesus piti suuressa arvossa etuaan tehdä Isänsä tahto (Joh. 4:34). Hän omistautui yksinomaan palvelukselle eikä antanut muiden asioiden sen enempää kuin vastustajienkaan hidastaa vauhtiaan. Valtakunnan sanoman saarnaaminen oli aina ensimmäisenä hänen elämässään (Luuk. 4:43). Meidän käsketään jäljitellä hänen esimerkkiään (1. Piet. 2:21). Kun teemme niin, toimimme ”Jumalan työtovereina” (1. Kor. 3:9). Käytämmekö tämän edun täysin hyödyksemme? Tähyilemmekö tilaisuuksia todistaa toisille hyvästä uutisesta sekä tavanomaisesti että vapaamuotoisesti? Jehovan todistajina meidän tulisi olla aina valmiita ’julistamaan julkisesti hänen nimeään’ (Hepr. 13:15).
5 Asenteemme vaikuttaa suuresti palvelukseen osallistumiseemme. Arvostammeko syvästi kaikkea sitä, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme? Olemmeko kehittäneet sydämessämme Jehovaa kohtaan sellaista rakkautta, joka saa meidät tekemään kaikkemme hänen palveluksessaan? Se että mietiskelemme niitä siunauksia, joista nautimme nykyään, sekä sitä, mitä Jehova on luvannut tulevaisuuden varalle, auttaa meitä olemaan runsaita rakkaudessa Luojaamme kohtaan. Sellainen rakkaus saa meidät toimimaan – saarnaamaan Valtakuntaa sinnikkäästi ja säännöllisesti siinä määrin kuin olosuhteemme sallivat. Intomme todistaa rakkautemme Jehovaan ja lähimmäisiimme (Mark. 12:30, 31).
6 Tekomme ja sanamme ilmaisevat, miten paljon jotakin arvostamme. Arvostammeko todella etuamme saarnata Valtakuntaa? Pidämmekö palveluksemme kunniassa? Olemmeko päättäneet jatkaa hellittämättä tätä elintärkeää työtä vastustuksesta huolimatta? Jos todella arvostamme tätä suurenmoista etua, olemme varmasti innokkaita ja kokosydämisiä. (2. Kor. 4:1, 7.)