Tarjoudu alttiisti kaikkiin hyviin töihin

¹ Eräässä maailmallisessa julkaisussa mainittiin Jehovan todistajista seuraavasti: ”Olisi vaikea löytää minkään muun ryhmän jäseniä, jotka työskentelevät yhtä ahkerasti uskonnossaan kuin Jehovan todistajat.” Miksi Jehovan todistajat työskentelevät niin ahkerasti ja osoittavat niin altista henkeä?

² Yksi syy on se, että he ovat täynnä kiireyden tunnetta. Jeesus ymmärsi, että hänellä oli rajallinen aika suorittaa loppuun palveluksensa maan päällä (Joh. 9:4). Koska kirkastettu Jumalan Poika ”käy alistamaan vihollistensa keskellä” nykyään, Jehovan kansa ymmärtää, että aika heidän työnsä tekemiseen on rajallinen. Siksi he tarjoutuvat jatkuvasti alttiisti pyhään palvelukseen. (Ps. 110:1–3, UM.) Koska elonkorjuuseen tarvitaan yhä enemmän työntekijöitä, he eivät voi vähentää ponnistelujaan (Matt. 9:37, 38). Sen vuoksi he pyrkivät jäljittelemään Jeesusta, joka jätti täydellisen esimerkin alttiudesta ja ahkeruudesta työssään (Joh. 5:17).

³ Toinen syy siihen, että he työskentelevät kokosieluisesti niin kuin Jehovalle, on heidän maailmanlaajuinen järjestönsä, joka eroaa kaikista muista ryhmistä. Maailman uskonnollisille järjestöille on tyypillistä se, että ne vaativat kannattajiltaan vain minimimäärän aikaa ja voimia. Se mitä he uskovat, vaikuttaa tuskin lainkaan heidän päivittäiseen elämäänsä, kanssakäymiseensä toisten kanssa tai tavoitteisiinsa. Koska heiltä puuttuu tosi uskosta kumpuava vaikutin, he ovat vaatineet paimeniaan ’puhumaan heille mieluisia’ ja vakuuttamaan heille, että heidän nimelliset ponnistelunsa riittävät (Jes. 30:10). Heidän pappinsa ovat heidän mielikseen ’kutkuttaneet heidän korviaan’ ja kehittäneet siten välinpitämätöntä, hengellisesti laiskaa henkeä (2. Tim. 4:3).

⁴ Millaisen vastakohdan Jehovan kansa muodostaakaan! Jokaiseen palvontamme piirteeseen liittyy ponnistelua, vaivannäköä ja työtä. Kaikessa mitä päivittäin teemme, me toimimme uskomme mukaan. Vaikka totuus tuo meille paljon iloa, sen vaatimusten mukaan elämiseen liittyy ”suuria ponnistuksia” (vrt. 1. Tessalonikalaisille 2:2). Pelkästään jokapäiväisistä velvollisuuksista huolehtiminen riittää pitämään useimmat ihmiset kiireisinä. Me emme kuitenkaan anna näiden asioiden estää meitä panemasta Valtakunnan etuja ensi sijalle (Matt. 6:33).

⁵ Saamamme tehtävät Jehovan palveluksessa ovat niin hyödyllisiä ja kiireellisiä, että ne saavat meidät ’ostamaan’ aikaa muista toimista ja käyttämään sen hyödyllisemmin hengellisiin asioihin (Ef. 5:16). Tieto siitä, että jumalinen antaumuksemme ja altis henkemme miellyttävät Jehovaa, kannustaa meitä eniten jatkamaan ahkerointiamme. Koska saamme runsaita siunauksia jo nyt ja meillä on toivo tulevasta elämästä, päätöksemme on edelleen ’työskennellä kovasti ja ponnistella’ Valtakunnan etujen hyväksi (1. Tim. 4:10).

⁶ Antaumus ja uhrautuva henki: Useimmat ihmiset asettavat nykyään aineelliset tarpeet ja edut kaiken muun edelle. Heillä on mielestään täysi oikeus keskittyä siihen, mitä syödä, juoda tai pukea päälle (Matt. 6:31). He eivät tyydy elämän välttämättömyyksiin, vaan heidän tavoitteenaan on nauttia hyvästä elämästä täysin määrin nyt sekä kerätä ’talteen paljon hyvää moniksi vuosiksi, niin että he voivat rentoutua, syödä, juoda ja pitää hauskaa’ (Luuk. 12:19). Tyypillisen kirkossakävijän mielestä mikä tahansa henkilökohtainen ponnistelu, mitä hänen uskontonsa häneltä vaatii, loukkaa hänen oikeuksiaan. Hän suhtautuu vastahakoisesti ajatukseen hylätä jotkin materialistiset pyrkimykset tai edes tinkiä niistä tai luopua jostakin nautintoa tuovasta harrastuksesta. Koska hänen ajattelunsa keskittyy häneen itseensä, hän pitää uhrautuvan hengen kehittämistä epätodellisena ja epäkäytännöllisenä.

⁷ Me näemme asian eri tavoin. Jumalan sana on kohottanut ajatteluamme siten, että ajattelemme Jumalan ajatuksia emmekä ihmisten (Jes. 55:8, 9). Elämässämme on tavoitteita, jotka ylittävät lihalliset pyrkimykset. Jehovan suvereeniuden kunniaan saattaminen ja hänen nimensä pyhittäminen ovat koko maailmankaikkeuden tärkeimpiä kysymyksiä. Niiden suuruuden rinnalla kaikki kansat ”ovat niinkuin ei mitään hänen edessään” (Jes. 40:17). Kaikkia yrityksiä elää elämäänsä Jumalan tahdosta välittämättä täytyy pitää tyhmyytenä (1. Kor. 3:19).

⁸ Vaikka siis jotkin tavarat ovat välttämättömiä ja toiset hyödyllisiä Valtakunnan työssä, ymmärrämme, etteivät ne ole ”tärkeimpiä asioita” (Fil. 1:10). Ensimmäisen Timoteuksen kirjeen 6:8:n hengen mukaisesti me rajoitamme aineellisten etujen tavoitteluamme ja ponnistelemme viisaasti keskittääksemme sydämemme ’näkymättömiin asioihin, jotka ovat ikuisia’ (2. Kor. 4:18).

⁹ Mitä enemmän ajattelemme Jumalan ajatuksia, sitä vähemmän tunnemme huolta aineellisesta. Kun mietimme, mitä Jehova on jo tehnyt hyväksemme ja miten ihmeellisiä siunauksia hän on luvannut antaa tulevaisuudessa, olemme halukkaita uhraamaan mitä tahansa, mitä hän meiltä pyytää (Mark. 10:29, 30). Olemme hänelle velkaa koko elämämme. Ilman hänen armoaan ja rakkauttaan emme nauttisi elämästä nyt eikä meillä olisi minkäänlaista tulevaisuutta. Meillä on velvollisuus uhrata voimiamme, sillä kaikki, mitä teemme hänen palveluksessaan, ’meidän pitäisikin tehdä’ (Luuk. 17:10). Me luovumme iloiten kaikesta, mitä meitä pyydetään antamaan takaisin Jehovalle, koska tiedämme, että tulemme ’niittämään runsaasti’ (2. Kor. 9:6, 7).

¹⁰ Halukkaita työntekijöitä tarvitaan nyt: Heti alusta saakka kristillinen seurakunta alkoi toimia intensiivisesti. Oli annettava perusteellinen todistus ennen kuin Jerusalem tuhoutuisi vuonna 70. Tuona aikana Jeesuksen opetuslapset ’ahersivat sanan parissa’ (Apt. 18:5). Nopean kasvun vuoksi täytyi valmentaa avuksi lisää evankelistoja ja taitavia paimenia. Tarvittiin miehiä, joilla oli kokemusta viranomaisten kanssa toimimisesta, sekä miehiä, jotka kykenivät valvomaan erilaisten tarvikkeiden keräämistä ja jakamista. (Apt. 6:1–6; Ef. 4:11.) Vaikka jotkut toimivat näkyvällä paikalla, useimmat pysyttelivät taustalla. Mutta he kaikki ’ponnistelivat tarmokkaasti’ työskennellen yhdessä kokosydämisesti, jotta he saisivat työn tehdyksi (Luuk. 13:24).

¹¹ Vaikka tämän jälkeen kului useita vuosisatoja niin, ettei maailmanlaajuisessa mitassa tarvittu kovin voimakasta toimintaa, Valtakunnan työ virkosi uuteen kukoistukseen Jeesuksen saatua kuninkaanvallan vuonna 1914. Aluksi vain harvat ymmärsivät, että tarve Valtakunnan etujen puolesta työskentelevistä tulisi muodostumaan hyvin suureksi ja että tarvittaisiin miljoonia halukkaita maapallon kaikissa kolkissa sijaitsevista maista.

¹² Nykyään järjestö on tiiviisti mukana mitä moninaisimmissa hankkeissa, jotka ovat venyttäneet resurssimme äärimmilleen. Valtakunnan työ etenee valtavassa mitassa. Aikamme kiireellisyys saa meidät ponnistelemaan ja käyttämään kaikki mahdollisuutemme, jotta voisimme suorittaa käsillä olevan työn. Koska koko tämän jumalattoman asiainjärjestelmän loppu on hyvin lähellä, odotamme toiminnan lähiaikoina kiihtyvän entisestään. Jokaista vihkiytynyttä Jehovan palvelijaa pyydetään tarjoutumaan alttiisti tähän kiireiseen kokoamistyöhön.

¹³ Mitä täytyy tehdä? Voimme totuudenmukaisesti sanoa, että meillä on ”runsaasti tehtävää Herran työssä” (1. Kor. 15:58). Monilla alueilla sato on kypsä mutta työntekijöitä vähän. Meitä pyydetään tekemään osamme: todistamaan entistä perusteellisemmin omalla alueellamme ja myös ottamaan vastaan haaste palvella alueella, missä on suurempi tarve.

¹⁴ Kaikkialla maailmassa todistajat tarjoutuvat halukkaasti muihinkin palveluksen muotoihin, mistä he ansaitsevat kiitoksen. Niihin saattaa sisältyä se, että he ilmoittautuvat rakentamaan palvontapaikkoja, palvelevat konventeissa, ovat mukana avustustoiminnassa onnettomuuksien jälkeen tai osallistuvat säännöllisesti oman valtakunnansalinsa siivoamiseen. Viimeksi mainittuun toimintaan liittyy siitä huolehtiminen, että valtakunnansali jää jokaisen kokouksen jälkeen siistiksi ja hyvään järjestykseen. Kun huolehdimme tunnollisesti tehtävistä, joita saatetaan pitää halpa-arvoisina, osoitamme ymmärtävämme oikein Jeesuksen sanat, jotka ovat Luukkaan 16:10:ssä: ”Vähimmässä uskollinen on paljossakin uskollinen, ja vähimmässä epävanhurskas on paljossakin epävanhurskas.”

■ Seurakunnan toimintojen tukeminen: Vaikka kaikki seurakunnat ovat osa koko järjestöä ja ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” ohjaa niitä, ne muodostuvat yksittäisistä Valtakunnan julistajista (Matt. 24:45). Se mitä seurakunta saa aikaan, riippuu suuresti siitä, mitä jokainen todistaja haluaa ja voi tehdä. Seurakunta keskittyy hyvän uutisen saarnaamiseen alueellaan sekä uusien opetuslasten tekemiseen ja heidän vahvistamiseensa hengellisesti. Jokainen meistä voi tehdä osansa tässä työssä. Voimme myös asettaa itsellemme tavoitteita, kun on kyse henkilökohtaisesta tutkimisesta, osallistumisesta antoisalla tavalla kokouksiin ja niiden seurakuntaan kuuluvien auttamisesta, jotka tarvitsevat apua. Tällä tavalla meille tarjoutuu monia erinomaisia tilaisuuksia osoittaa alttiutemme.

■ Johdon ottaminen valvonta-asemassa: Jehova on uskonut jokaisen seurakunnan valvonnan sen nimitetyille vanhimmille (Apt. 20:28). He ovat miehiä, jotka ovat pyrkineet tulemaan päteviksi tähän tehtävään (1. Tim. 3:1). Käytännössä jokaisella veljellä seurakunnassa on jonkin verran mahdollisuuksia pätevöityä vastuullisempiin tehtäviin. Monet veljet kasvavat hengellisesti, ja heidän tulee jatkaa edistymistään seurakunnan vanhinten ohjauksessa ja näiden rakkaudellisella avulla. Heidän tulee tutkia ahkerasti Raamattua ja julkaisujamme. He voivat osoittaa alttiutensa olemalla alamaisia hengen nimittämille vanhimmille, jäljittelemällä näiden uskoa ja kehittämällä ominaisuuksia, joita valvojilta odotetaan (Hepr. 13:7, 17).

■ Kokoaikaisen palveluksen aloittaminen: Seurakunnan päätehtävä on saarnata hyvää uutista (Matt. 24:14). On valtava siunaus, kun innokkaat julistajat lisäävät ponnistelujaan ilmoittautumalla tienraivaajiksi. Tavallisesti he joutuvat tekemään muutoksia elämässään. Ja jotta he voisivat jatkaa tässä erityisessä palvelustehtävässä, heidän täytyy ehkä tehdä lisää muutoksia. Mutta ne, jotka eivät luovu tästä edusta joidenkin väliaikaisten vaikeuksien vuoksi ensimmäisen vuoden mentyä tai pian sen jälkeen, voivat olla varmoja siitä, että Jehova siunaa heitä runsaasti. Rakkaudelliset vanhimmat ja muut kypsät julistajat voivat auttaa tienraivaajia menestymään rohkaisemalla heitä sanoin ja teoin. Nuoret, jotka ryhtyvät tienraivaajiksi heti koulun jälkeen, osoittavat erinomaista henkeä! Sama pätee niihin aikuisiin, jotka ryhtyvät vakituisiksi tienraivaajiksi heti kun heidän muut velvollisuutensa ovat vähentyneet. Vihkiytynyt kristitty tuntee suurta tyytyväisyyttä, kun hän pysyy tällä tavoin mukana Jehovan nopeutuvan kokoamistyön vauhdissa (Jes. 60:22).

■ Osallistuminen kokouspaikkojen rakentamiseen ja kunnossapitoon: Viime aikoina on rakennettu kirjaimellisesti satoja nykyaikaisia valtakunnansaleja ja useita konventtisaleja. Hämmästyttävää kyllä lähes kaiken työn ovat suorittaneet veljemme ja sisaremme, jotka ovat antaneet alttiisti aikaansa ja voimiaan (1. Aik. 28:21). Tuhannet vapaaehtoiset pitävät nämä tilat hyvässä kunnossa tekemällä mitä tahansa tarvittavia töitä (2. Aik. 34:8). Koska tämä työ on osa pyhää palvelusta, siihen osallistuvat tarjoutuvat työhön alttiisti eivätkä pyydä palveluksistaan korvausta sen enempää kuin he pyytäisivät maksua saarnaamisesta talosta taloon, esitelmien pitämisestä seurakunnassa tai osallistumisesta konventtitöihin. Nämä vapaaehtoiset työntekijät tarjoavat auliisti palveluksiaan, kun suunnitellaan ja rakennetaan palvontapaikkoja Jehovan ylistykseksi. He auttavat mielellään esimerkiksi virallisten paperien täyttämisessä, kulujen kirjaamisessa, kauppayhteyksien solmimisessa ja sen arvioimisessa, paljonko tavaraa tarvitaan. Nämä uskolliset Jehovan palvelijat eivät vaadi lisäkorvausta omista kuluistaan tai tavoittele suorittamillaan palveluksilla minkäänlaista aineellista voittoa suoraan tai epäsuorasti, koska kaikki heidän kykynsä ja varansa ovat Jehovalle vihittyjä. Tähän toimintaan tarvitaan innokkaita työntekijöitä, jotka suorittavat palvelustaan ”kokosieluisesti niin kuin Jehovalle” (Kol. 3:23).

¹⁵ Mikä sitten tekee Jehovan kansan alttiudesta hyvin ainutlaatuisen? Antamisen henki. Heidän anteliaisuuteensa sisältyy enemmän kuin vain rahan tai tavaroiden antaminen – he tarjoutuvat itse alttiisti työhön (Ps. 110:3). Se on Jehovalle vihkiytymisemme ydin. Ja meidät palkitaan aivan erityisellä tavalla. Olemme onnellisempia ja ’niitämme runsaasti’, koska toiset arvostavat sitä, mitä teemme, ja antavat puolestaan meille takaisin (Apt. 20:35; 2. Kor. 9:6; Luuk. 6:38). Suurin Hyväntekijämme on taivaallinen Isämme, joka ”rakastaa iloista antajaa” (2. Kor. 9:7). Hän maksaa kaiken takaisin satakertaisesti suoden ikuisia siunauksia (Mal. 3:10; Room. 6:23). Kun siis eteesi avautuu etuja Jehovan palveluksessa, tarjoudutko alttiisti käytettäväksi ja vastaatko Jesajan tavoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut”? (Jes. 6:8.)