Kysymyspalsta

◼ Mitä tulisi pitää mielessä luettaessa kappaleita kokouksissa?

Suuri osa Vartiotornin tutkisteluun ja seurakunnan kirjantutkisteluun varatusta ajasta kuluu kappaleiden lukemiseen. Sen vuoksi lukijaksi määrätty veli kantaa raskaan vastuun opettajana. Hänen täytyy lukea tavalla, joka ’antaa merkitystä’ aineistolle, jotta kuulijat paitsi ymmärtävät sen myös saavat intoa ryhtyä toimintaan (Neh. 8:​8). Siksi lukijan tulee valmistautua hyvin tehtäväänsä (1. Tim. 4:​13; ks. Teokraattisen palveluskoulun ohjekirjan 6. tutkielmaa). Seuraavaksi luetellaan joitakin sisällökkään julkisen lukemisen keskeisiä piirteitä.

Käytä sopivaa ajatuspainotusta: Mieti etukäteen, mitä sanoja ja sanaryhmiä tulee painottaa, jotta ajatus välittyisi oikein.

Lausu sanat oikein: On välttämätöntä lausua sanat oikein ja ääntää ne selvästi, jotta kuulijat tajuaisivat luettavan tekstin. Selvitä vierasperäisten sanojen lausumistapa, jos se suinkin on mahdollista.

Käytä riittävää äänenvoimakkuutta ja ole innostunut: Innostunut lukeminen herättää kiinnostusta, vaikuttaa tunteisiin ja kannustaa kuulijaa toimintaan.

Lue lämpimästi ja keskustelumaisesti: Luonnollisuus tulee sujuvuuden mukana. Kun lukija valmistautuu ja harjoittelee, hän voi olla rentoutunut ja lukeminen kuulostaa miellyttävältä eikä monotoniselta ja ikävältä. (Hab. 2:​2.)

Lue kaikki, mitä on painettu: Alaviitteet samoin kuin sulkeissa tai hakasulkeissa oleva aineisto luetaan yleensä ääneen, jos se selventää painettua tekstiä. Ainoita poikkeuksia ovat viittaukset, joissa mainitaan vain lähdeaineisto. Alaviite tulee lukea siinä kohdassa, jossa siihen viitataan kappaleessa, ja sen aluksi todetaan: ”Alaviitteessä sanotaan . . .” Kun se on luettu, siirrytään suoraan jatkamaan kappaleen lukemista.

Hyvä julkinen lukeminen on yksi erittäin tärkeä tapa ’opettaa toisia noudattamaan kaikkea’, mitä Suuri Opettaja käski noudattaa (Matt. 28:​20).