Kysymyspalsta

◼ Kun seurakuntaa pyydetään auttamaan hautajaisten järjestämisessä, saattaa herätä seuraavia kysymyksiä:

Kenen tulisi pitää hautajaispuhe? Perheenjäsenten tulisi päättää tämä. He voivat valita kenet tahansa hyvämaineisen kastetun veljen. Jos vanhimmistoa pyydetään järjestämään puhuja, se valitsee tavallisesti jonkun pätevän vanhimman pitämään Seuran jäsennykseen perustuvan puheen. Vaikkei vainajaa ylistetä, voi olla sopivaa kiinnittää huomio hänen osoittamiinsa esimerkillisiin ominaisuuksiin.

Saako valtakunnansalia käyttää? Salia saa käyttää, jos vanhimmisto on antanut siihen luvan eikä se häiritse säännöllisiä kokouksia. Sitä voidaan käyttää, jos vainajalla oli hyvä maine ja jos hän oli seurakunnan jäsen tai seurakunnan jäsenen alaikäinen lapsi. Jos hänet tunnettiin epäkristillisestä käytöksestään tai jos joidenkin muiden seikkojen vuoksi seurakunnalle saattaisi koitua häpeää, vanhimmat eivät ehkä anna lupaa valtakunnansalin käyttöön. (Ks. Järjestetyt suorittamaan palveluksemme s. 62, 63.)

Yleensä valtakunnansalissa ei pidetä ei-uskovien hautajaistilaisuuksia. Poikkeus saatettaisiin tehdä, jos elossa olevat perheenjäsenet ovat aktiivisia, kastettuja julistajia, jos useat seurakunnassa tiesivät vainajan suhtautuneen suopeasti totuuteen ja käyttäytyneen esimerkillisesti yhdyskunnassaan ja jos ohjelmaan ei kuulu maailmallisia tapoja.

Myöntäessään luvan käyttää valtakunnansalia vanhimmat harkitsevat, onko hautajaistilaisuuksissa yleensä tapana pitää arkku esillä. Jos näin on, he voivat antaa luvan tuoda se saliin.

Entä maailmallisten hautajaiset? Jos vainajalla oli yhdyskunnassa hyvä maine, joku veljistä voisi pitää lohduttavan raamatullisen puheen hautauskappelissa tai haudalla. Seurakunta ei järjestä hautajaisia, jos vainaja oli moraaliton ja rikkoi lakia tai jos hänen elämäntapansa oli jyrkästi ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa. Veli ei tietenkään puhuisi ekumeenisessa hautajaistilaisuudessa yhdessä papin kanssa eikä missään hautajaisissa, jotka järjestetään Suuren Babylonin kirkossa.

Entä jos vainaja oli erotettu? Silloin seurakunta ei yleensä osallistu järjestelyihin eikä valtakunnansalia käytetä. Jos vainaja oli osoittanut merkkejä katumuksesta ja halunnut palata seurakuntaan, jonkun veljen omatunto voisi sallia hänen pitää raamatullisen puheen hautauskappelissa tai haudalla, jotta ei-uskoville voitaisiin todistaa ja sukulaisia lohduttaa. Ennen päätöstään veljen olisi kuitenkin viisasta kysyä asiaa vanhimmistolta ja harkita sitä, mitä se ehkä suosittelee. Sellaisissa tapauksissa, joissa veljen ei ole viisasta osallistua järjestelyihin, sellaisen veljen, joka kuuluu vainajan perheeseen, voi olla sopivaa pitää puhe sukulaisten lohduttamiseksi.

Lisäohjeita on Vartiotorneissa 15.10.​1990 s. 30, 31; 15.11.​1981 s. 31; 15.6.​1980 s. 5–7; 1.9.​1978 s. 5–8; 1.1.​1978 s. 30, 31; 15.6.​1970 s. 287, 288; ja Herätkää!-lehdissä 8.9.​1990 s. 22, 23 ja 8.7.​1977 s. 17–20.