Kysymyspalsta

◼ Ketkä voivat esittää rukouksia seurakunnan kokouksissa?

Seurakunnan yhteiset rukoukset ovat keskeinen osa palvontaamme. Toisten edustaminen Jehovan edessä on arvokas etu ja painava vastuu. Asian tärkeyden vuoksi vanhinten täytyy käyttää hyvää arvostelukykyä päättäessään, ketkä veljet ovat päteviä esittämään rukouksia kokouksissa. Kastettujen veljien, jotka edustavat seurakuntaa, tulee olla kypsiä kristittyjä palvelijoita, joita pidetään hyvinä esimerkkeinä ja joita kunnioitetaan seurakunnassa. Heidän kunnioittavista rukouksistaan tulisi ilmetä hyvä suhde Jehova Jumalaan. Vartiotornin 15.5.1986 kirjoituksessa ”Toisten edessä rukoileminen nöyrin sydämin” on tärkeitä periaatteita erityisesti niiden hyödyksi, jotka rukoilevat julkisesti seurakunnan puolesta.

Vanhimmat eivät pyytäisi rukouksen esittäjäksi veljeä, jonka käytöstä pidetään kyseenalaisena tai kevytmielisenä. Tehtävää ei annettaisi myöskään veljelle, jolla on taipumusta tyytymättömyyteen tai joka tapaa käyttää rukouksia henkilökohtaisten erimielisyyksien esittämiseen (1. Tim. 2:8). Vaikka joku teini-ikäinen veli olisi kastettu, vanhinten täytyy pohtia, onko hän hengellisesti riittävän kypsä rukoilemaan seurakunnan puolesta (Apt. 16:1, 2).

Mikäli kenttäpalveluskokouksessa ei joskus ole läsnä ketään pätevää veljeä, joka voisi edustaa ryhmää, jonkun kastetun sisaren on ehkä pidettävä rukous. Hänen tulisi käyttää sopivaa päänpeitettä. Jos näyttää siltä, että joihinkin kenttäpalveluskokouksiin ei ole tulossa yhtään pätevää veljeä, vanhinten tulee pyytää jotakuta pätevää sisarta ottamaan johto.

On ollut tapana, että yleisökokouksen puheenjohtaja esittää alkurukouksen. Kuitenkin muissa kokouksissa, jos käytettävissä on useita päteviä veljiä, alku- tai loppurukous voidaan antaa jonkun muun kuin kokouksen avaavan tai viimeisen puheen pitävän veljen tehtäväksi. Veljelle, jota pyydetään esittämään rukous kokouksessa, tulee ilmoittaa asiasta aina etukäteen, jotta hän voi miettiä, mitä sanoa. Silloin hän voi esittää sellaisen johdonmukaisen ja hartaan rukouksen, joka sopii tuohon nimenomaiseen kokoukseen.

Tällaisten rukousten ei tarvitse olla pitkiä. Lisäksi julkista rukousta pitävää veljeä on yleensä helpompi kuulla, kun hän puhuu seisaaltaan ja riittävän voimakkaasti ja selvästi. Näin kaikki läsnäolijat voivat kuulla rukouksen ja sanoa lopuksi sydämestään ”aamen!” (1. Aik. 16:36; 1. Kor. 14:16).