Miksi tarvitsemme seurakunnan kirjantutkistelua
1. Miten seurakunnan kirjantutkistelujärjestely sai alkunsa?
1 Vuonna 1895 raamatuntutkijoiden (kuten Jehovan todistajia tuolloin kutsuttiin) tutkisteluryhmät tunnettiin ”sarastuspiireinä”. Niissä tutkittiin ”Tuhatvuotissarastus”-kirjasarjan osia. Myöhemmin näitä kokouksia kutsuttiin Berea-raamatuntutkistelupiireiksi (Apt. 17:11). Usein suhteellisen pieni ryhmä kokoontui jonain sopivana iltana jossakin yksityiskodissa. Nämä kokoukset olivat seurakunnan kirjantutkistelun edeltäjiä.
2. Miten voimme myötävaikuttaa ”keskinäisen rohkaisun” saamiseen kirjantutkistelussa?
2 Rohkaisua ja apua. Kirjantutkisteluryhmät pidetään tarkoituksellisesti pieninä, joten läsnäolijoilla on enemmän tilaisuuksia uskonsa ilmaisemiseen. Sen ansiosta kukin saa ”keskinäistä rohkaisua toisen uskon välityksellä” (Room. 1:12).
3, 4. Miten kirjantutkistelujärjestely auttaa meitä sananpalveluksessa?
3 Kirjantutkisteluvalvojan opetustavan seuraaminen voi auttaa meitä ’käsittelemään totuuden sanaa oikein’ (2. Tim. 2:15). Pane merkille, miten hän tähdentää aineiston raamatullista pohjaa. Sen mukaan, mikä tutkittava julkaisu on, hän voi tähdentää pääkohtia loppukertauksessa käyttämällä ainoastaan Raamattua. Hänen hyvä esimerkkinsä voi auttaa meitä edistymään opettajina kristillisessä sananpalveluksessa (1. Kor. 11:1).
4 Paitsi että kirjantutkisteluvalvoja johtaa viikoittaisen tutkistelun, hän ottaa johdon evankelioimisessa. Hän tekee yhteistyössä palvelusvalvojan kanssa sopivat kenttäpalvelusjärjestelyt. Hän yrittää auttaa kaikkia ryhmään kuuluvia täyttämään kristillisen vastuunsa saarnata hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia (Matt. 28:19, 20; 1. Kor. 9:16).
5. Millaista henkilökohtaista apua on saatavissa kirjantutkistelun välityksellä?
5 Kirjantutkisteluvalvoja on kiinnostunut jokaisen ryhmän jäsenen hengellisestä hyvinvoinnista. Hän osoittaa kiinnostuksensa seurakunnan kokouksissa ja työskennellessään toisten kanssa kenttäpalveluksessa. Myös silloin kun hän vierailee veljien kodeissa, hän pyrkii antamaan jonkin hengellisen lahjan. Kaikkien pitäisi tuntea, että he voivat vapaasti lähestyä kirjantutkisteluvalvojaa ja pyytää häneltä hengellistä apua aina tarpeen tullen (Jes. 32:1, 2).
6. a) Miten veljemme ovat joissakin maissa saaneet vahvistusta kokoontumalla pienissä ryhmissä? b) Miten sinä olet hyötynyt kirjantutkistelusta?
6 Vahvistakaa toisianne. Maissa, joissa Jumalan kansan toiminta on rajoitusten alaista, veljet kokoontuvat usein pienissä ryhmissä. Muuan veli kertoo: ”Vaikka kristillinen toimintamme oli kiellettyä, pidimme aina tilaisuuden tullen viikoittaiset kokouksemme 10–15 hengen ryhmissä. Kokouksissa saimme hengellistä voimaa sekä Raamatun tutkimisesta että seurustelusta toistemme kanssa tutkistelun jälkeen. Vertailimme kokemuksiamme, mikä auttoi meitä näkemään, että jokaisella oli käynnissä sama kamppailu.” (1. Piet. 5:9.) Vahvistakaamme mekin toinen toistamme tukemalla täysin seurakunnan kirjantutkistelua (Ef. 4:16).