Voitko ojentaa auttavan kätesi?
1 Jehova etsii jatkuvasti tilaisuuksia ojentaa auttavan kätensä uskollisille palvelijoilleen (2. Aik. 16:9; Jes. 41:10, 13). Jesaja vertasi häntä huolehtivaan paimeneen, kun hän kirjoitti: ”Käsivarrellaan hän kerää karitsat, ja povellaan hän kantaa niitä. Imettäviä hän ohjaa varovasti.” (Jes. 40:11.) Tarkastellaanpa muutamia tapoja, joilla voimme jäljitellä Jehovan rakkaudellista huolenpitoa.
2 Auta uusia. Voimme ojentaa auttavan kätemme kutsumalla uusia nauttimaan kanssamme rakentavasta yhdessäolosta (Sananl. 13:20). Muuan veli muistelee, miten toiset tarjosivat hänelle apuaan, kun hän alkoi olla tekemisissä seurakunnan kanssa: ”Eräs perhe kutsui minut usein perhetutkisteluunsa. Kun edistyin, muuan nuori tienraivaajapariskunta pyysi minut säännöllisesti mukaansa sananpalvelukseen, ja teimme yhdessä pitkiä päiviä. Kävimme aina hienoja hengellisiä keskusteluja. Ennen kuin minusta tuli kristitty, minulla oli tapana käydä ulkona perjantai- ja lauantai-iltaisin. Veljien kanssa viettämäni aika täytti kuitenkin seuran tarpeeni.” Seurakunnan rakkaudellinen kiinnostus auttoi tätä veljeä juurtumaan lujasti totuuteen ja vakaantumaan uskossa, ja tätä nykyä hän on Betel-perheen jäsen. (Kol. 2:6, 7.)
3 Rakentakaa toisianne. Voimme havaita tilaisuuden ojentaa auttavan kätemme, kun veljemme kohtaavat haastavia tilanteita. Kenties voisit tarjoutua todistamaan puhelimitse jonkun heikkokuntoisen julistajan kanssa tai pyytää hänet mukaan raamatuntutkisteluun – ehkä voit jopa tuoda oppilaan hänen kotiinsa. Voisivatko pienten lasten vanhemmat arvostaa apua voidakseen osallistua sananpalvelukseen? Ottaisiko joku arka julistaja sinut mielellään tuekseen uusintakäyntityöhön tai johonkin muuhun palveluksen muotoon? Rakkaudellinen kiinnostus veljiämme kohtaan saa meidät etsimään keinoja rakentaa heitä (Room. 14:19).
4 Kun jäljittelemme hellää huolenpitoa, jota Jehova osoittaa palvelijoitaan kohtaan, vahvistamme toisiamme, autamme osaltamme seurakuntaa lujittumaan rakkaudessa ja kirkastamme taivaallista Isäämme (Ef. 4:16).