Osa 5: Miten johtaa edistyviä raamatuntutkisteluja
Mikä on sopiva määrä aineistoa?
1 Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan, hän otti huomioon heidän rajoituksensa ja puhui heille ”sen mukaan kuin he kykenivät kuuntelemaan” (Mark. 4:33; Joh. 16:12). Nykyisten Jumalan sanan opettajien tulee samoin ratkaista, miten paljon aineistoa he käsittelevät kunkin raamatuntutkistelun aikana. Aineiston määrään vaikuttavat sekä opettajan että oppilaan kyvyt ja olosuhteet.
2 Rakenna luja usko. Yksi oppilas voi tajuta jonkin asian heti, kun taas toisen kanssa asiaa on käsiteltävä ehkä pariin kolmeenkin otteeseen. Se että oppilas ymmärtää asian kunnolla, painaa vaa’assa enemmän kuin nopeus. Jokaisen on saatava luja perustus vasta löytämälleen uskolle Jumalan sanaan. (Sananl. 4:7; Room. 12:2.)
3 Tutkisteluoppilasta tulee aina auttaa ymmärtämään ja omaksumaan se, mitä hän oppii Jumalan sanasta – riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa se vaatii. Ei tule pitää yllä sellaista vauhtia, ettei oppilas saa täyttä hyötyä arvokkaista totuuksista. Käyttäkää riittävästi aikaa pääkohtien käsittelyyn samoin kuin avainraamatunkohtien tarkasteluun, sillä ne ovat opetusten perusta. (2. Tim. 3:16, 17.)
4 Pysykää aiheessa. Vaikka emme tutkistelua pitäessämme hätiköi, emme liioin halua ajautua sivuraiteille. Jos oppilas on taipuvainen puhumaan paljon omista asioistaan, meidän on ehkä sovittava, että keskustelemme niistä tutkistelun jälkeen (Saarn. 3:1).
5 Toisaalta oma intomme totuuden puolesta voi tehdä haasteelliseksi olla puhumatta liikaa tutkistelun kuluessa (Ps. 145:6, 7). Jokin pieni lisäajatus tai kokemus silloin tällöin voi rikastuttaa tutkistelua, mutta emme halua, että niitä on niin paljon tai että ne vievät niin runsaasti aikaa, että oppilas ei saa täsmällistä tietoa Raamatun perusopetuksista.
6 Kun kullakin tutkistelukerralla käsitellään sopiva määrä aineistoa, autamme raamatuntutkisteluoppilasta ’vaeltamaan Jehovan valossa’ (Jes. 2:5).