Lähdeaineistoa Kristityn elämä ja palvelus – Työkirjaan

3.–9. SYYSKUUTA

JUMALAN SANAN AARTEITA | JOHANNES 1–2

Hengellisten helmien etsintää

nwtsty: Joh 1:1, taustatietoa

Sana: Tai ”Logos”. Kreikaksi ho lógos. Käytetään tässä arvonimenä samoin kuin Joh 1:14:ssä ja Il 19:13:ssa. Johannes osoitti, että tämä arvonimi kuuluu Jeesukselle. Sitä käytettiin Jeesuksesta, kun hän eli henkiolentona taivaassa ennen ihmiseksi tuloaan, kun hän palveli maan päällä täydellisenä ihmisenä ja kun hänet oli korotettu taivaalliseen asemaan. Jeesus oli Jumalan viestintäkanava eli edustaja, joka välitti tietoa ja ohjeita Luojan muille henkipojille sekä ihmisille. On siksi järkevää päätellä, että ennen Jeesuksen maan päälle tuloa Jehova kommunikoi ihmisten kanssa tämän Sanan, enkeliedustajansa, välityksellä (1Mo 16:7–11; 22:11; 31:11; 2Mo 3:2–5; Tu 2:1–4; 6:11, 12; 13:3).

luona: Kirjaimellisesti ”kohti”. Kreikan prepositio pros ilmaisee tässä tekstiyhteydessä läheisyyttä ja toveruutta. Se myös osoittaa, että kyse on kahdesta eri persoonasta, tässä tapauksessa Sanasta ja ainoasta tosi Jumalasta.

Sana oli jumala: Tai ”Sana oli jumalallinen [eli ”Jumalan kaltainen”]”. Tämä Johanneksen käyttämä ilmaus kuvailee ”Sanan” (kreikaksi ho lógos; ks. taustatietoa tämän jakeen ilmauksesta Sana) eli Jeesuksen Kristuksen erästä ominaisuutta. Sanalla on huomattava asema Jumalan esikoispoikana, jonka välityksellä Jumala loi kaiken muun, ja siksi häntä voidaan perustellusti kuvailla ”jumalaksi”, ”Jumalan kaltaiseksi”, ”jumalalliseksi” tai ”jumalolennoksi”. Monet kääntäjät suosivat käännöstapaa ”Sana oli Jumala” ja samaistavat hänet näin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. On kuitenkin hyvät perusteet sanoa, ettei Johannes tarkoittanut, että ”Sana” oli sama kuin Kaikkivaltias Jumala. Ensinnäkin edellisessä ja seuraavassa lauseessa sanotaan selvästi, että ”Sana” oli ”Jumalan luona”. Lisäksi kreikkalaisessa tekstissä jakeissa 1 ja 2 esiintyy kolme kertaa sana theós. Ensimmäisessä ja kolmannessa kohdassa, joissa sana theós esiintyy, sitä edeltää kreikan määräinen artikkeli, kun taas toisessa kohdassa ei ole artikkelia. Monet oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että määräisen artikkelin puuttuminen toisen theós-sanan edeltä on merkittävää. Kun tässä tekstiyhteydessä käytetään määräistä artikkelia, sanalla theós tarkoitetaan Kaikkivaltiasta Jumalaa. Toisaalta kun tässä kieliopillisessa rakenteessa ei käytetä artikkelia, theós on merkitykseltään laadullinen ja kuvailee sitä, millainen ”Sana” on. Siksi tämä kohta käännetään joissakin englannin-, ranskan- ja saksankielisissä raamatunkäännöksissä samaan tapaan kuin Uuden maailman käännöksessä, ja ne välittävät ajatuksen siitä, että ”Sana” oli ”jumala”, ”jumalallinen”, ”jumalolento” tai ”Jumalan kaltainen”. Tätä näkemystä tukee se, että koptin kielen murteille sahidiksi ja bohairiksi tehdyissä Johanneksen evankeliumin käännöksissä, jotka ovat luultavasti peräisin 200- ja 300-luvuilta, sana theós käännetään Joh 1:1:n ensimmäisessä esiintymiskohdassa eri tavalla kuin toisessa kohdassa. Nämä käännöstavat korostavat ”Sanan” erästä ominaisuutta – hänen jumalallista luontoaan – mutta eivät samaista häntä hänen Isäänsä, kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Sopusoinnussa tämän jakeen kanssa Kol 2:9:ssä sanotaan, että Kristuksessa ”asuu jumalallisen ominaisuuden koko täyteys”. Ja 2Pi 1:4:n mukaan myös Kristuksen perijätoverit tulisivat ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta”. Lisäksi Septuaginta-käännöksessä käytetään yleensä kreikan sanaa theós vastineena heprealaisille sanoille ʼel ja ʼelohím, jotka käännetään sanalla ”Jumala”. Niiden perusmerkityksen ajatellaan olevan ’mahtava, väkevä, voimakas’. Näitä heprean sanoja käytetään kaikkivaltiaasta Jumalasta, muista jumalista sekä ihmisistä. Se että Sanaa kutsutaan ”jumalaksi” tai ”mahtavaksi”, sopii hyvin yhteen Jes 9:6:n kanssa, jossa ennustetaan, että Messiasta sanottaisiin ”Väkeväksi Jumalaksi” (ei ”Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi”) ja että hän olisi ”Iankaikkinen Isä” kaikille niille, jotka saavat elää hänen alamaisinaan. Tämän saisi aikaan hänen oman Isänsä, ”armeijoiden Jehovan”, palava into (Jes 9:7).

nwtsty: Joh 1:29, taustatietoa

Jumalan Karitsa: Sen jälkeen kun Jeesus oli kastettu ja hän oli torjunut Saatanan aiheuttamat kiusaukset, Johannes Kastaja sanoi häntä ”Jumalan Karitsaksi”. Ilmaus esiintyy vain tässä jakeessa ja Joh 1:36:ssa. (Ks. sgd osio 4.) Se että Jeesusta verrataan karitsaan, on johdonmukaista. Läpi Raamatun kerrotaan siitä, että lampaita uhraamalla tunnustettiin syntejä ja pyrittiin saamaan takaisin hyvä suhde Jumalaan. Tämä oli esikuva uhrista, jonka Jeesus antaisi, kun hän luovuttaisi täydellisen ihmiselämänsä ihmiskunnan puolesta. Ilmauksen ”Jumalan Karitsa” taustalla saattoi olla monia raamatunkohtia. Koska Johannes Kastaja tunsi hyvin Raamatun heprealaiset kirjoitukset, hänellä saattoi olla mielessään yksi tai useampia seuraavista lampaista: pässi, jonka Abraham uhrasi oman poikansa Iisakin sijasta (1Mo 22:13), pesah-karitsa, joka teurastettiin Egyptissä merkiksi siitä, että orjuudessa olevat israelilaiset vapautettaisiin (2Mo 12:1–13), tai uroskaritsa, joka uhrattiin Jumalan alttarilla Jerusalemissa joka aamu ja ilta (2Mo 29:38–42). Johannes saattoi ajatella myös Jesajan profetiaa, jossa sanotaan, että hänet, jota Jehova sanoo ”minun palvelijakseni”, vietäisiin ”kuin lammas teurastettavaksi” (Jes 52:13; 53:5, 7, 11). Kun apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä korinttilaisille, hän sanoi Jeesusta ”meidän pesah-uhriksemme” (1Ko 5:7). Apostoli Pietari sanoi, että Kristuksen ”kallisarvoinen veri” on ”niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” verta (1Pi 1:19). Lisäksi kirkastetusta Jeesuksesta puhutaan Ilmestyskirjassa yli 25 kertaa kuvaannollisesti ”Karitsana”. (Esimerkkejä: Il 5:8; 6:1; 7:9; 12:11; 13:8; 14:1; 15:3; 17:14; 19:7; 21:9; 22:1.)

10.–16. SYYSKUUTA

JUMALAN SANAN AARTEITA | JOHANNES 3–4

”Jeesus todistaa samarialaiselle naiselle”

nwtsty: Joh 4:6, taustatietoa

väsyneenä – – sellaisena kuin oli: Tämä on Raamatun ainoa kohta, jossa Jeesuksen sanotaan olleen väsynyt. Kello oli noin 12, ja tuona aamupäivänä Jeesus oli todennäköisesti kulkenut Jordaninlaaksosta Juudeasta Sykarin kaupunkiin Samariaan. Nousua kertyi tällä matkalla 900 metriä tai vielä enemmän. (Joh 4:3–5; ks. sgd osio 4.)

Hengellisten helmien etsintää

nwtsty: Joh 3:29, taustatietoa

sulhasen ystävä: Raamatun aikoina yksi sulhasen läheisistä tuttavista toimi hänen laillisena edustajaan ja kantoi päävastuun avioliittojärjestelyistä. Hänen katsottiin saattavan morsiamen ja sulhasen yhteen. Hääpäivänä hääkulkue saapui joko sulhasen tai sulhasen isän kotiin, missä häät vietettiin. Kun sulhasen ystävä kuuli sulhasen äänen juhlassa tämän puhuessa morsiamelle, hän oli iloinen, koska hänestä tuntui, että hän oli saanut tehtävänsä menestyksellisesti päätökseen. Johannes Kastaja vertasi itseään ”sulhasen ystävään”. Tässä tapauksessa Jeesus oli sulhanen ja opetuslapset luokkana muodostivat hänen kuvaannollisen morsiamensa. Johannes Kastaja, joka valmisti tien Messiaalle, esitteli ”morsiamen” ensimmäiset jäsenet Jeesukselle Kristukselle. (Joh. 1:29, 35; 2. Kor. 11:2; Ef. 5:22–27; Ilm. 21:2, 9.) ”Sulhasen ystävä” oli täyttänyt osansa, kun hän oli esitellyt hääparin toisilleen, eikä hän sen jälkeen ollut erityisen merkittävä henkilö tilaisuudessa. Johanneskin sanoi itsestään suhteessa Jeesukseen: ”Hänen täytyy edelleen kasvaa, mutta minun edelleen vähetä.” (Joh 3:30.)

nwtsty: Joh 4:10, taustatietoa

elävää vettä: Vastaavaa kreikkalaista ilmausta käytetään kirjaimellisessa merkityksessä puhuttaessa virtaavasta vedestä, lähdevedestä tai makeasta kaivovedestä, joka on peräisin lähteistä. Se on vesisäiliössä olevan seisovan veden vastakohta. 3Mo 14:5:ssä ”raikkaaksi vedeksi” käännetyn hepreankielisen ilmauksen kirjaimellinen käännös on ”elävä vesi”. Jer 2:13:ssa ja 17:13:ssa Jehova sanoo itseään ”elävän veden” eli elämää antavan kuvaannollisen veden ”lähteeksi”. Kun Jeesus puhui samarialaiselle naiselle, hän käytti ilmausta ”elävä vesi” kuvaannollisessa merkityksessä, mutta ilmeisesti nainen ymmärsi aluksi hänen sanansa kirjaimellisesti (Joh 4:11).

17.–23. SYYSKUUTA

JUMALAN SANAN AARTEITA | JOHANNES 5–6

”Seuraa Jeesusta oikeista vaikuttimista”

nwtsty: Joh 6:10, taustatietoa

miehet, noin viisituhatta luvultaan, asettuivat pitkälleen: Vain Matteuksen kertomuksessa tästä ihmeestä on sanat ”naisten ja pienten lasten lisäksi” (Mt 14:21). On mahdollista, että tässä tilanteessa ruokittiin reilusti yli 15 000 henkeä.

nwtsty: Joh 6:14, taustatietoa

se profeetta: Monet ensimmäisen vuosisadan juutalaiset uskoivat, että Mooseksen kaltainen profeetta, josta puhutaan 5Mo 18:15, 18:ssa, olisi Messias. Tässä tekstiyhteydessä ilmaus tulla maailmaan näyttää tarkoittavan Messiaan odotettua ilmaantumista. Vain Johannes merkitsi muistiin tässä jakeessa mainitut tapahtumat.

nwtsty: Joh 6:27, 54, taustatietoa

ruokaa – – joka katoaa, – – ruokaa – – joka pysyy ikuiseen elämään: Jeesus ymmärsi, että jotkut olivat hänen ja hänen opetuslastensa seurassa vain saadakseen aineellista hyötyä. Aineellinen ruoka pitää ihmisiä elossa päivästä päivään, mutta Jumalan sanasta saatava ”ruoka” antaa mahdollisuuden pysyä elossa ikuisesti. Jeesus kehottaa ihmisiä työskentelemään ”sitä ruokaa varten, joka pysyy ikuiseen elämään”, toisin sanoen näkemään vaivaa sen hyväksi, että he tyydyttäisivät hengelliset tarpeensa ja osoittaisivat uskoa siihen, mitä he oppivat (Mt 4:4; 5:3; Joh 6:28–39).

syö minun lihaani ja juo minun vertani: Tekstiyhteys osoittaa, että ne, jotka syövät ja juovat, tekevät niin kuvaannollisessa merkityksessä uskomalla Jeesukseen Kristukseen (Joh 6:35, 40). Koska Jeesus sanoi nämä sanat vuonna 32, hän ei voinut puhua Herran illallisesta, jonka hän asettaisi vuotta myöhemmin. Hän esitti tämän ajatuksen juuri ennen ”pesahia, juutalaisten juhlaa” (Joh 6:4), joten hänen kuulijoidensa mieleen tuli todennäköisesti tuo lähestyvä juhla ja se, että karitsan verellä oli elämää pelastava vaikutus sinä yönä, jona israelilaiset lähtivät Egyptistä (2Mo 12:24–27). Jeesus painotti sitä, että vastaavasti hänen verensä ansiosta hänen opetuslastensa oli mahdollista saada ikuinen elämä.

Hengellisten helmien etsintää

nwtsty: Joh 6:44, taustatietoa

vedä häntä: Sanalla ”vetää” käännettyä kreikan verbiä käytetään puhuttaessa kalaverkon vetämisestä (Joh 21:6, 11), mutta tämä ei merkitse sitä, että Jumala vetäisi ihmisiä vasten heidän tahtoaan. Tämä verbi voi tarkoittaa myös ’vetää puoleensa, houkutella’, ja Jeesuksella saattoi olla mielessään Jer 31:3, jossa Jehova sanoi muinaiselle kansalleen: ”Olen vetänyt sinua puoleeni rakkaudellisella huomaavaisuudella.” (Septuagintassa käytetään tässä kohdassa samaa kreikan verbiä.) Joh 12:32 osoittaa, että myös Jeesus vetää samalla tavalla kaikenlaisia ihmisiä luokseen. Raamatussa kerrotaan, että Jehova on antanut ihmisille tahdonvapauden. Jokainen saa itse ratkaista, palveleeko hän Jehovaa. (5Mo 30:19, 20.) Jumala vetää hellävaraisesti luokseen niitä, joilla on oikeanlainen sydämen asenne (Ps 11:5; San 21:2; Ap 13:48). Hän tekee sen Raamatun sanoman ja pyhän henkensä välityksellä. Niihin, joita Isä vetää, soveltuu Jes 54:13:n profetia, jota lainataan Joh 6:45:ssä (vrt. Joh 6:65).

nwtsty: Joh 6:64, taustatietoa

Jeesus tiesi – – kuka oli se, joka kavaltaisi hänet: Jeesuksella oli mielessään Juudas Iskariot. Ennen kuin Jeesus valitsi 12 apostolia, hän vietti koko yön rukoillen Isäänsä (Lu 6:12–16). Aluksi Juudas oli siis uskollinen Jumalalle. Jeesus kuitenkin tiesi Raamatun heprealaisten kirjoitusten profetioista, että hänet kavaltaisi joku läheinen toveri (Ps 41:9; 109:8; Joh 13:18, 19). Jeesus pystyi näkemään ihmisen sydämeen ja mieleen, joten kun Juudas alkoi muuttua pahaksi, Jeesus huomasi tämän muutoksen (Mt 9:4). Jumala tiesi edeltätietämyksensä perusteella, että joku luotettu toveri pettäisi Jeesuksen. Kun otetaan huomioon Jumalan ominaisuudet ja hänen toimintatapansa, ei kuitenkaan olisi johdonmukaista ajatella, että hän olisi ennalta määrännyt nimenomaan Juudaksen tulemaan petturiksi.

alusta asti: Tällä ei tarkoiteta Juudaksen syntymää eikä sitä hetkeä, jolloin Jeesus valitsi Juudaksen apostoliksi, mikä tapahtui hänen rukoiltuaan koko yön (Lu 6:12–16). Sen sijaan se merkitsee Juudaksen petollisen toiminnan alkua, jonka Jeesus pani heti merkille (Joh. 6:70; 13:11; vrt. Joh 2:24, 25; Il 1:1; 2:23). Tämä osoittaa myös, että Juudaksen toiminta oli harkittua ja suunnitelmallista eikä tapahtunut hetken mielijohteesta. Sanan ”alku” (kreikaksi arkhḗ) merkitys on Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa suhteellinen ja riippuu tekstiyhteydestä. Esimerkiksi 2Pi 3:4:ssä ”alku” tarkoittaa luomakunnan alkua. Mutta useimmiten tätä sanaa käytetään rajallisemmassa merkityksessä. Pietari sanoi, että pyhä henki laskeutui ei-juutalaisten päälle ”niin kuin alussa meidänkin päällemme” (Ap 11:15). Pietari ei puhunut syntymänsä ajasta eikä siitä ajasta, jolloin hänet nimitettiin apostoliksi. Sen sijaan hän tarkoitti vuoden 33 helluntaita, joka oli ”alku” siinä mielessä, että silloin pyhää henkeä alettiin vuodattaa tiettyä tarkoitusta varten (Ap 2:1–4). Esimerkkejä siitä, miten tekstiyhteys vaikuttaa sanan ”alku” merkitykseen, ovat myös Lu 1:2, Joh 15:27 ja 1Jo 2:7.

24.–30. SYYSKUUTA

JUMALAN SANAN AARTEITA | JOHANNES 7–8

Hengellisten helmien etsintää

nwtsty: Joh 8:58, taustatietoa

olen minä ollut: Vihamieliset juutalaiset halusivat kivittää Jeesuksen, koska hän oli sanonut, että hän oli ”nähnyt Abrahamin”, vaikka Jeesus ei heidän sanojensa mukaan ollut ”vielä viisikymmenvuotias” (Joh 8:57). Vastauksellaan Jeesus halusi kertoa heille, että ennen ihmiseksi tuloaan hän oli ollut olemassa mahtavana henkiolentona taivaassa ennen kuin Abraham syntyi. Jotkut väittävät tämän jakeen osoittavan, että Jeesus ja Jumala ovat sama persoona. He sanovat, että tässä käytetty kreikan ilmaus egṓ eimí (joissakin Raamatuissa käännetty ilmauksella ”olen minä” tai ”minä olen”) on viittaus Septuagintan käännökseen 2Mo 3:14:stä ja että molemmat jakeet pitäisi kääntää samalla tavalla. Tässä tekstiyhteydessä toiminta, jota kreikan verbi eimí ilmaisee, oli kuitenkin alkanut ”ennen kuin Abraham syntyi” ja jatkui edelleen. Siksi ilmaus on loogista kääntää ”olen minä ollut” eikä ”olen minä” tai ”minä olen”, ja monissa vanhoissa ja nykyaikaisissa käännöksissä onkin päädytty samankaltaiseen sanamuotoon. Samaa kreikan verbin eimí muotoa käytetään Joh 14:9:ssä, jossa Jeesus sanoo: ”Niin kauan aikaa olen ollut teidän kanssanne, ja etkö ole kuitenkaan tullut tuntemaan minua, Filippus?” Useimmissa käännöksissä käytetään samankaltaista sanamuotoa, mikä osoittaa, ettei ole pätevää kieliopillista syytä, joka estäisi kääntämästä verbiä eimí tekstiyhteyden perusteella perfektimuotoisella verbillä. (Seuraavissa kohdissa on lisää esimerkkejä siitä, että preesensissä olevalla kreikan verbillä ilmaistaan toimintaa, joka on alkanut aiemmin mutta jatkuu edelleen: Lu 2:48; 13:7; 15:29; Joh 15:27; Ap 15:21; 2Ko 12:19; 1Jo 3:8.) Lisäksi Joh 8:54, 55:ssä olevista Jeesuksen sanoista käy ilmi, ettei hän yrittänyt antaa sellaista kuvaa, että hän olisi sama persoona kuin Isänsä.