4D ”Tartaros”

2Pi 2:4: ”heittämällä heidät tartarokseen”

Kreik. tar·ta·rōʹsas; lat. detractos in tartarum;

syyr. ʽa·gen ʼe·nun betaḥ·ta·ja·ta’

Sanaa ”tartaros” käytetään vain 2Pi 2:4:ssä. Se sisältyy kreikan kielen verbiin tar·ta·roʹō, ja siksi tätä verbiä käännettäessä on käytetty ilmausta ”heittämällä heidät tartarokseen”.

Muinaisen runoilijan Homeroksen teoksessa Ilias sana tarʹta·ros tarkoittaa maanalaista vankilaa, joka on saman verran Haadesta alempana kuin maa on alempana taivasta. Siellä vankeina olevat eivät olleet ihmissieluja, vaan alempia jumalia, henkiolentoja, nimittäin Kronos ja muut titaanit, jotka olivat taistelleet Zeusta (Juppiteria) vastaan. Se oli vankila, jonka mytologian jumalat perustivat niille hengille, jotka ne olivat ajaneet pois taivaan alueelta, ja se oli alempana kuin Haades, jossa ihmissielujen ajateltiin olevan kuoleman vankeina. Mytologiassa tarʹta·ros oli alimmista alueista alimmaisin ja pimeyden paikka. Se käsitti koko maanalaisen maailman samoin kuin taivaat käsittivät kaiken maan yläpuolella olevan. Kreikkalaisten pakanallisessa mytologiassa tarʹta·ros oli siksi paikka, johon ei vangittu ihmissieluja vaan titaanijumalia, pimeyden ja alennustilan paikka.

Job 40:20:ssä (LXX) sanotaan Behemotista: ”Ja kun se on noussut jyrkälle vuorelle, se ilahduttaa syvyydessä [ἐν τῷ ταρτάρῳ ’tartaroksessa’] olevat nelijalkaiset.” Job 41:31, 32:ssa (41:23, 24, LXX) sanotaan Leviatanista: ”Se panee syvyyden kiehumaan kuin pronssipadan; ja se pitää merta voideruukkuna ja syvyyden alinta osaa [τὸν δὲ τάρταρον τῆς ἀβύσσου ’syvyyden tartarosta’] vankina; se pitää syvyyttä alueenaan (kävelypaikkana).” Se, että LXX käyttää näissä jakeissa sanaa tarʹta·ros, osoittaa selvästi, että tuota sanaa käytettiin tarkoittamaan alhaista paikkaa, tosiaankin syvyyden ”alinta osaa”.

Henkeytetyssä Raamatussa tartarokseen ei toimiteta ihmissieluja vaan ainoastaan henkiolentoja, nimittäin ”enkeleitä, jotka tekivät syntiä”. Tartarokseen heittäminen merkitsee heille syvintä mahdollista alennustilaa heidän vielä eläessään. Se on heidän rangaistuksensa siitä, että he tekivät syntiä kapinoimalla Korkeinta Jumalaa vastaan. Apostoli Pietari yhdistää heidän alhaiseen tilaansa pimeyden sanoessaan, että Jumala ”luovutti heidät sakean pimeyden kuiluihin tuomiota varten säilytettäviksi” (2Pi 2:4).

Pakanat esittivät Kronosta ja kapinallisia titaanijumalia koskevissa, perimätietona kulkeneissa jumalaistarustoissaan vääristellyn näkemyksen kapinallisten henkien alentamisesta. Pietarin käyttämä verbi tar·ta·roʹō ’heittää tartarokseen’ sitä vastoin ei tarkoita, että ”enkelit, jotka tekivät syntiä” heitettiin pakanamytologian Tartarokseen, vaan että Kaikkivaltias Jumala alensi heidät heidän taivaallisesta paikastaan ja eduistaan ja että heidät luovutettiin Jumalan kirkkaisiin tarkoituksiin nähden erittäin syvän henkisen pimeyden tilaan. Heidän oman loppunsa näkymät olivat myös pelkästään synkät, sillä Raamattu osoittaa tuon lopun olevan ikuinen tuho heidän hallitsijansa, Saatana Panettelijan, mukana. Näin ollen tartaros tarkoittaa noiden kapinallisten enkelien syvintä mahdollista alennustilaa.

Tartaroksella ei ole Raamatussa mitään yhteyttä Haadekseen, joka on kuolleiden ihmisten yhteinen hauta. Raamatun tarʹta·ros ei ole tietoisten luomusten ikuisen kidutuksen paikka, jossa syntiä tehneet enkelit ja kuolleet ihmissielut olisivat yhdessä. Tartaros häviää, kun Korkein Tuomari tuhoaa ne kapinalliset enkelit, jotka nyt ovat tuossa alennustilassa.