Johdanto Johanneksen evankeliumiin
Kirjoittaja: Johannes
Kirjoituspaikka: Efesos tai sen lähistö
Kirja valmistui: noin vuonna 98
Tapahtumien aika: alkusanojen jälkeen vuodet 29–33
Erityispiirteitä:
Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit olivat olleet käytössä yli 30 vuotta, kun Johannes kirjoitti kertomuksensa. Hänellä oli silti paljon uutta kerrottavaa Jeesuksen elämästä ja palveluksesta. Noin 90 prosenttia hänen evankeliumistaan on aineistoa, jota ei ole kolmessa muussa evankeliumissa.
Vain Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen olemassaolosta ennen ihmiseksi tuloa. Johannes aloittaa tästä tärkeästä tosiasiasta ja sisällyttää sitten kertomukseensa Johannes Kastajan ja Jeesuksen omat sanat, jotka vahvistavat sen. (Joh 1:1–3, 29, 30; 3:12, 13; 8:58.) Johanneksen evankeliumissa kerrotaan kuudesta ihmeestä, joita ei mainita missään muualla, mukaan luettuina Jeesuksen ensimmäinen ihme (veden muuttaminen viiniksi) ja viimeinen ihme (valtava kalansaalis) hänen ylösnousemuksensa jälkeen.
Johannes oli nähtävästi ensimmäisiä Johannes Kastajan opetuslapsia, jotka esiteltiin Jeesukselle, ja yksi neljästä ensimmäisestä opetuslapsesta, jotka Jeesus kutsui seuraajikseen (Mr 1:16–20; Joh 1:35–39). Johannes oli ehkä Jeesuksen serkku, ja heistä tuli niin hyvät ystävät, että hänet tunnettiin ”opetuslapsena, jota Jeesus rakasti” (Joh 13:23; 21:20, 24). Johannes oli paikalla, kun Jeesus teloitettiin, ja tuolla musertavalla hetkellä Jeesus pyysi Johannesta pitämään huolta hänen äidistään. Lisäksi Johannes oli se opetuslapsi, joka oli Pietaria nopeampi, kun he juoksivat haudalle ottamaan selvää, oliko Jeesus tosiaan noussut kuolleista. (Joh 19:26, 27; 20:2–4.)
Jeesuksen julkisten puheiden sijasta Johannes keskittyy lukuisiin keskusteluihin, joita Jeesus kävi opetuslastensa ja vastustajiensa kanssa. Johannes piirtää Jeesuksesta tarkan lähikuvan. Hänen evankeliumissaan on esimerkiksi Jeesuksen pisin muistiinmerkitty rukous Isälleen (Joh 17:1–26).
Johanneksen evankeliumi on kauneimmillaan kuvaillessaan Isän ja Pojan välistä syvää rakkautta sekä heidän ja heidän yhteydessään olevien ihmisten välistä suhdetta. Johannes käyttää sanoja ”rakkaus” ja ”rakastaa” vastaavia kreikan sanoja useammin kuin kolme muuta evankeliumin kirjoittajaa yhteensä.
Johanneksen evankeliumin pieni papyruskatkelma (sisältää joitain 18. luvun jakeita), Papyrus Rylands Greek 457, on monien tutkijoiden mielestä vanhin olemassa oleva Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kreikankielinen käsikirjoitus. Se löydettiin Egyptistä, ja sen ajatellaan olevan peräisin 100-luvun alkupuoliskolta. Se että Johanneksen evankeliumin jäljennös oli tuohon aikaan käytössä Egyptissä, on selvä todiste siitä, että evankeliumi kirjoitettiin ensimmäisellä vuosisadalla ja että Johannes kirjoitti sen itse.
Johannes kirjoitti evankeliuminsa, jotta sitä lukevat ”uskoisivat, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika”, ja ”saisivat elämän hänen nimensä välityksellä” (Joh 20:31).