MATTEUS
22. luvun tutkimisviitteet
vertauksin: Ks. Mt 13:3, tutkimisviite.
häävaatetta: Häät olivat kuninkaalliset, joten niitä isännöivä kuningas saattoi antaa vierailleen erityisen juhlavaatteen. Siinä tapauksessa olisi ollut erittäin epäkunnioittavaa olla käyttämättä sitä.
kiristelee hampaitaan: Ks. Mt 8:12, tutkimisviite.
saadakseen hänet – – ansaan: Ts. pyydystääkseen hänet niin kuin linnun verkkoon. (Vrt. Sr 9:12, jossa Septuaginta käyttää samaa kreikan metsästystermiä vastineena heprean ilmaukselle, joka merkitsee ’pyydystää ansalla’.) Fariseukset imartelivat ja esittivät juonikkaita kysymyksiä (Mt 22:16, 17) ainoana tarkoituksenaan saada Jeesus antamaan sellainen vastaus, jota he voisivat käyttää häntä vastaan.
Herodeksen puoluelaisten: Ks. sanasto.
henkilöveroa: Vuotuinen vero oli luultavasti yksi denaari, joka oli yhden päivän palkka. Roomalaiset perivät sen kaikilta niiltä, jotka olivat veroluetteloissa. (Lu 2:1–3.)
keisarille: Tai ”caesarille”. Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana Rooman keisarina oli Tiberius. Sanalla ”keisari” ei kuitenkaan tarkoitettu pelkästään hallitsevaa keisaria vaan myös Rooman valtiovaltaa ja sen virallisesti nimitettyjä edustajia. Paavali sanoo näitä hallintoviranomaisia ”esivallaksi” ja Pietari ”kuninkaaksi” ja ”käskynhaltijoiksi”. (Ro 13:1–7; Tit 3:1; 1Pi 2:13–17; ks. sanasto.)
tekopyhät: Ks. Mt 6:2, tutkimisviite.
denaarin: Tässä roomalaisessa hopeakolikossa oli keisarin nimi, ja juutalaiset maksoivat sillä Rooman vaatiman ”henkilöveron” (Mt 22:17). Jeesuksen aikana maataloustyöntekijä sai tavallisesti denaarin 12 tunnin työpäivästä. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa rahasummat ilmoitettiin usein denaareina. (Mt 20:2; Mr 6:37; 14:5; Il 6:6.) Israelissa oli käytössä useita erilaisia kupari- ja hopeakolikoita, muun muassa Tyroksessa lyötyjä hopeakolikoita, joilla maksettiin temppelivero. Verot Roomalle maksettiin kuitenkin ilmeisesti hopeadenaareilla, joissa oli keisarin kuva. (Ks. sanasto ja liite B14.)
kuva ja nimi: Silloisen denaarin toisella puolella oli kuva laakerein seppelöidystä Tiberiuksesta, joka hallitsi Rooman keisarina vuosina 14–37 jaa., ja latinankielinen teksti ”Tiberius Caesar Augustus, jumalallisen Augustuksen poika”. (Ks. myös liite B14.)
Antakaa siis takaisin: Keisari lyötti kolikot, joten hänellä oli oikeus pyytää niitä takaisin. Hänellä ei kuitenkaan ollut oikeutta pyytää ihmistä vihkimään tai omistamaan elämäänsä hänelle. Jumala on antanut ihmisille ”elämän, hengityksen ja kaiken” (Ap 17:25). Ihminen voi siis ”antaa takaisin” elämänsä vain Jumalalle vihkiytymällä hänelle. Ainoastaan Jumalalla on oikeus vaatia, että hänelle omistaudutaan kokonaan.
keisarille, mikä kuuluu keisarille: Jeesuksen kerrotaan viitanneen Rooman keisariin vain tässä jakeessa ja rinnakkaiskertomuksissa Mr 12:17:ssä ja Lu 20:25:ssä. Siihen, ”mikä kuuluu keisarille”, sisältyvät maksut julkisista palveluista sekä viranomaisille osoitettava kunnioitus ja suhteellinen alamaisuus (Ro 13:1–7).
Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle: Tähän sisältyy se, että palvoo ja rakastaa Jumalaa koko sydämestään ja sielustaan ja että on hänelle täysin tottelevainen ja uskollinen (Mt 4:10; 22:37, 38; Ap 5:29; Ro 14:8).
ylösnousemukseen: Kreikan sanan anástasis kirjaimellinen merkitys on ’ylös nostaminen’, ’ylös nouseminen’. Sitä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa noin 40 kertaa kuolleiden ylösnousemuksesta. (Mt 22:31; Ap 4:2, alav.; 24:15; 1Ko 15:12, 13.) Septuagintassa käytetään sanan anástasis kanssa samaan sanueeseen kuuluvaa verbiä Jes 26:19:ssä, jossa se on heprean elää-verbin vastineena lauseessa ”kuolleesi tulevat elämään”. (Ks. sanasto.)
hän jätti vaimonsa veljelleen: Ks. Mr 12:21, tutkimisviite.
Raamatun kirjoituksia: Tarkoittaa usein Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuja Raamatun heprealaisia kirjoituksia kokonaisuudessaan.
ylösnousemusta: Ks. Mt 22:23, tutkimisviite.
Jumala on sanonut: Jeesus viittaa Mooseksen ja Jehovan väliseen keskusteluun, joka käytiin noin vuonna 1514 eaa. (2Mo 3:2, 6). Tuolloin Abraham oli ollut kuolleena 329 vuotta, Iisak 224 vuotta ja Jaakob 197 vuotta. Jehova ei kuitenkaan sanonut, että hän oli heidän Jumalansa vaan että hän on heidän Jumalansa. (Mt 22:32.)
Ei hän ole kuolleiden – – Jumala: Varhaisimmat ja luotettavimmat käsikirjoitukset tukevat tätä lukutapaa, mutta jotkin käsikirjoitukset toistavat sanan ”Jumala”, jolloin teksti voitaisiin kääntää: ”Ei Jumala ole kuolleiden – – Jumala.” Jotkin raamatunkäännökset perustuvatkin tähän lukutapaan. Yksi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielinen käännös (ks. liite C4, viite J18) käyttää tässä Tetragrammia, jolloin teksti voitaisiin kääntää: ”Ei Jehova ole kuolleiden – – Jumala.” (Vrt. 2Mo 3:6, 15.)
vaan elävien: Ks. Mr 12:27, tutkimisviite.
vaientanut: Kreikan verbi voidaan kääntää myös ”tehdä sanattomaksi” (kirjaim. ’sitoa suu’, ’laittaa kuonokoppa’). Tämä ilmaus sopii hyvin tähän tilanteeseen, koska saddukeusten kysymys oli tekopyhä. Jeesuksen vastaus oli niin naseva, etteivät he osanneet sanoa siihen mitään. (1Pi 2:15.)
Rakasta: Tässä käytetty kreikan verbi agapáō ja samaan sanueeseen kuuluva substantiivi agápē (’rakkaus’) esiintyvät Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yli 250 kertaa. Substantiivia agápē käytetään 1Jo 4:8:ssa lauseessa ”Jumala on rakkaus”. Raamatun mukaan Jumala onkin kaikkein paras esimerkki periaatteen ohjaamasta epäitsekkäästä rakkaudesta. Hän ilmaisee rakkautta huomaavaisesti ja aktiivisesti. Siihen liittyy sitoutumista ja toimintaa, ei vain tunteita. Kun ihmiset ilmaisevat tällaista rakkautta, he ovat tehneet tietoisen valinnan ja päättäneet jäljitellä Jumalaa (Ef 5:1). Siksi heitä voidaan käskeä rakastamaan, kuten tässä tekstiyhteydessä mainitut kaksi suurinta käskyä osoittavat. Jeesus lainaa tässä 5Mo 6:5:tä. Kun Heprealaisissa kirjoituksissa puhutaan rakkaudesta, käytetään useimmiten verbiä ʼahév tai ʼaháv (’rakastaa’) ja substantiivia ʼahaváh (’rakkaus’). Niihin sisältyy samanlaisia merkitysvivahteita kuin edellä mainittuihin kreikan sanoihin. Kun puhutaan Jehovan rakastamisesta, nämä sanat ilmaisevat, että ihminen haluaa omistautua kokonaan hänelle ja palvella vain häntä. Jeesus ilmaisi tällaista rakkautta täydellisesti. Hän osoitti, että Jehovan rakastaminen merkitsee enemmän kuin kiintymystä häntä kohtaan. Tuo rakkaus hallitsee ihmisen koko elämää, kaikkea, mitä hän ajattelee, sanoo ja tekee. (Ks. Joh 3:16, tutkimisviite.)
Jehovaa: Tässä 5Mo 6:5:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)
sydämestäsi: Kuvaannollisessa käytössä sana ”sydän” tarkoittaa yleensä koko sisäistä ihmistä. Kun sitä käytetään sanojen ”sielu” ja ”mieli” kanssa, sillä on kuitenkin ilmeisesti kapeampi merkitys ja se tarkoittaa lähinnä ihmisen tunteita ja haluja. Tässä sydän, sielu ja mieli eivät tarkoita kolmea täysin eri asiaa, vaan niiden merkitykset menevät osittain päällekkäin. Tämä korostaa mahdollisimman voimakkaasti sitä, että Jumalaa täytyy rakastaa täydesti.
sielustasi: Tai ”koko olemuksellasi”. (Ks. sanasto.)
mielelläsi: Ts. älyllisillä kyvyillä. Ihmisen täytyy käyttää henkisiä kykyjään, jotta hän voisi oppia tuntemaan Jumalan ja syventää rakkauttaan häneen (Joh 17:3, tutkimisviite; Ro 12:1). Tässä 5Mo 6:5:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä kolme sanaa ”sydän”, ”sielu” ja ”voima”. Kreikankielisessä Matteuksen kertomuksessa sanan ”voima” tilalla on kuitenkin ”mieli”. Tähän saattaa olla useita syitä. Ensinnäkin vaikka muinaishepreassa ei ole erikseen ”mieltä” vastaavaa sanaa, ”mielen” käsite sisältyy usein sanaan ”sydän”. Hepreassa ”sydän” tarkoittaa kuvaannollisesti koko sisäistä ihmistä, mukaan lukien ajatukset, tunteet, asenteet ja vaikuttimet. (5Mo 29:4; Ps 26:2; 64:6; ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa sydämestäsi.) Sellaisissa kohdissa, joissa heprealaisessa tekstissä on ”sydän”, kreikkalainen Septuaginta käyttääkin usein sanaa ”mieli” (1Mo 8:21; Job 1:5; San 2:10; Jes 14:13). Toinen syy siihen, että Matteus käytti ”voiman” tilalla ”mieltä” lainatessaan 5Mo 6:5:tä, saattaa olla se, että hepreassa ”voima [tai ”elinvoima”, alav.]” voi tarkoittaa henkisiä ja älyllisiä kykyjä, ei pelkästään fyysistä voimaa. Olipa syy mikä tahansa, heprean ja kreikan sanojen päällekkäiset merkitykset voivat selittää sen, miksi evankeliumien kirjoittajat eivät käytä täsmälleen samoja sanoja lainatessaan 5. Mooseksen kirjaa. (Ks. Mr 12:30; Lu 10:27; tutkimisviitteet.)
Toinen: Mt 22:37:ssä on Jeesuksen suora vastaus fariseuksen kysymykseen, mutta nyt Jeesus laajentaa vastaustaan ja lainaa toista käskyä (3Mo 19:18). Näin hän opettaa, että nämä ”kaksi käskyä” liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja että koko Laki ja Profeetat kiteytyvät niihin (Mt 22:40).
lähimmäistäsi: Kirjaim. ”läheistäsi”. ”Lähimmäistä” vastaava kreikan sana voi tarkoittaa lähellä asuvan lisäksi ketä tahansa, jonka kanssa ihminen on tekemisissä (Lu 10:29–37; Ro 13:8–10; ks. Mt 5:43, tutkimisviite).
perustuvat: Kreikan verbiä ”riippua” käytetään tässä kuvaannollisessa merkityksessä ’olla riippuvainen’, ’perustua’. Näin Jeesus osoitti, että kaikki Raamatun heprealaiset kirjoitukset – ei vain Laki, johon kymmenen käskyä sisältyvät – perustuvat rakkauteen (Ro 13:9).
koko Laki ja Profeetat: Ks. Mt 5:17, tutkimisviite.
Kristuksesta: Tai ”Messiaasta”. (Ks. Mt 1:1; 2:4; tutkimisviitteet.)
hengen vaikutuksesta: Kirjaim. ”hengessä”. Ts. Jumalan hengen vaikutuksesta tai sen ohjauksessa. (Ks. sanasto, ”Henki”.)
Jehova: Tässä Ps 110:1:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)
jalkojesi alle: Ts. hänen alaisuuteensa.