LUUKAS
3. luvun tutkimisviitteet
Tiberiuksen 15. hallitusvuotena: Keisari Augustus kuoli 17. elokuuta vuonna 14 (gregoriaanisen kalenterin mukaan). 15. syyskuuta Tiberius antoi Rooman senaatin julistaa hänet keisariksi. Jos hallitusvuodet laskettiin Augustuksen kuolemasta, Tiberiuksen 15. vuosi kesti vuoden 28 elokuusta vuoden 29 elokuuhun. Jos ne laskettiin hänen keisariksi julistamisestaan, 15. vuosi kesti vuoden 28 syyskuusta vuoden 29 syyskuuhun. Johannes aloitti palveluksensa ilmeisesti keväällä 29, ts. Tiberiuksen 15. hallitusvuoden aikana. Johannes oli tuolloin noin 30-vuotias, minkä ikäisinä leeviläispapit aloittivat temppelipalveluksensa (4Mo 4:2, 3). Samoin Lu 3:21–23:n mukaan Jeesus ”oli noin 30-vuotias”, kun Johannes kastoi hänet ja hän ”aloitti työnsä”. Jeesus kuoli keväällä nisankuussa, joten hänen kolme ja puoli vuotta kestänyt palveluksensa alkoi selvästikin syksyllä etanimkuun (syys-lokakuun) tienoilla. Johannes oli todennäköisesti kuusi kuukautta Jeesusta vanhempi, ja hän aloitti palveluksensa ilmeisesti puoli vuotta ennen häntä (Lu, 1. luku). Tästä voidaan päätellä, että Johannes aloitti palveluksensa vuoden 29 keväällä. (Ks. Lu 3:23; Joh 2:13; tutkimisviitteet.)
Herodes: Ts. Herodes Antipas, Herodes Suuren poika. (Ks. sanasto.)
paikallishallitsijana: Kirjaim. ”tetrarkkina”, ts. pienehkön alueen hallitsijana tai paikallisruhtinaana, joka tarvitsi Rooman hyväksynnän saadakseen hallita. (Ks. Mt 14:1; Mr 6:14; tutkimisviitteet.)
hänen veljensä Filippos: Ts. Herodes Antipaan velipuoli. Filippos oli Herodes Suuren ja hänen puolisonsa jerusalemilaisen Kleopatran poika. Häntä sanotaan joskus tetrarkki Filippokseksi erotukseksi samannimisestä velipuolestaan, josta käytetään toisinaan myös nimeä Herodes Filippos ja joka mainitaan Mt 14:3:ssa ja Mr 6:17:ssä. (Ks. Mt 16:13, tutkimisviite.)
Iturean: Pieni alue, jolla ei ollut tarkkoja rajoja ja joka sijaitsi Galileanjärven koillispuolella, ilmeisesti Libanonvuorten ja Anti-Libanonin vuorten lähistöllä. (Ks. liite B10.)
Trakonitiksen: Nimi tulee kreikkalaisesta kantasanasta, joka merkitsee ’kivikkoista’, ’louhikkoista’, ja se viittaa luultavasti alueen epätasaiseen maastoon. Trakonitis sijaitsi Iturean itäpuolella ja sisältyi alueeseen, joka tunnettiin aiemmin Basanina (5Mo 3:3–14). Se oli pinta-alaltaan vain noin 900 km2. Alueen pohjoisraja oli noin 40 km Damaskoksesta kaakkoon.
Lysanias: Luukkaan kertomuksen mukaan Lysanias oli Roomaan kuuluvan Abilenen hallintoalueen ”paikallishallitsija [kirjaim. ”tetrarkki”]” siihen aikaan kun Johannes Kastaja aloitti palveluksensa. Abilenen pääkaupungista Abilasta Syyrian Damaskoksen läheltä (ks. liite B10) löydetty piirtokirjoitus vahvistaa, että Lysanias-niminen tetrarkki hallitsi yhtaikaa Rooman keisarin Tiberiuksen kanssa. Tämä löytö kumosi joidenkin kriitikoiden väitteen, jonka mukaan Luukas sekoitti paikallishallitsija Lysaniaan samannimiseen kuninkaaseen. Kuningas Lysanias oli hallinnut läheistä Khalkista, mutta hänet oli surmattu noin vuonna 34 eaa., kymmeniä vuosia ennen Luukkaan mainitsemaa ajankohtaa.
Abilenen: Rooman tetrarkia eli hallintoalue, joka oli nimetty pääkaupunkinsa Abilan mukaan ja joka sijaitsi Anti-Libanonin vuoristoseudulla Hermoninvuoren pohjoispuolella (ks. sanasto, ”Libanonvuoret”).
ylipappi Hannaan ja Kaifaan: Määrittäessään Johannes Kastajan palveluksen tarkan alkamisajan Luukas viittaa päiviin, jolloin kaksi vaikutusvaltaista miestä oli keskeisessä asemassa juutalaisen papiston keskuudessa. Rooman Syyrian-provinssin käskynhaltija Quirinius oli nimittänyt Hannaan ylimmäiseksi papiksi noin vuonna 6 tai 7, ja hän toimi tuossa tehtävässä noin vuoteen 15 saakka, jolloin roomalaiset panivat hänet viralta. Sen jälkeen Hannaalla ei enää ollut virallisesti ylimmäisen papin arvonimeä, mutta hänellä oli ilmeisesti edelleen paljon valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia ylimmäinen pappi emerituksena ja juutalaisen hierarkian johtohahmona. Viisi hänen poikaansa toimi ylimmäisenä pappina, ja hänen vävynsä Kaifas palveli tuossa tehtävässä noin vuosina 18–36. Vaikka Kaifas olikin ylimmäisenä pappina vuonna 29, Hannasta voitiin sanoa ”ylipapiksi” hänen huomattavan asemansa vuoksi. (Joh 18:13, 24; Ap 4:6.)
Johannekselle: Vain Luukas mainitsee, että Johannes oli Sakarjan poika (ks. Lu 1:5, tutkimisviite). Luukas on myös ainoa, joka kertoo, että Johannekselle tuli Jumalan julistus. Septuagintassa käytetään samanlaista sanamuotoa profeetta Elian yhteydessä (1Ku 17:2; 21:28 [20:28, LXX]), joka kuvasi Johannesta (Mt 11:14; 17:10–13). Kaikki kolme synoptista evankeliumia (Matteus, Markus ja Luukas) sanovat, että Johannes oli erämaassa, mutta Matteus täsmentää hänen olleen ”Juudean erämaassa”, ts. Juudean vuoriston karuilla, pääosin asumattomilla itärinteillä. Ne laskeutuivat Jordanin ja Kuolleenmeren länsirannalle, niin että korkeuseroa tuli noin 1 200 m. (Ks. Mt 3:1, tutkimisviite.)
kastaa merkiksi katumuksesta: Ks. Mr 1:4, tutkimisviite.
Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.) Luukas yhdistää tämän ennustuksen Johannes Kastajaan. Johannes valmistaisi tien Jehovalle siinä mielessä, että hän kulkisi Jeesuksen edellä, joka edustaisi Isäänsä ja tulisi Isänsä nimessä (Joh 5:43; 8:29). Apostoli Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja yhdistää tämän ennustuksen itseensä (Joh 1:23).
Tehkää tiet hänelle suoriksi: Ks. Mt 3:3, tutkimisviite.
kastettavakseen: Tai ”kastettavakseen upottamalla”. (Ks. Mt 3:11, tutkimisviite.)
Te kyykäärmeiden jälkeläiset: Ks. Mt 3:7, tutkimisviite.
hedelmiä, jotka osoittavat, että olette katuneet: ”Hedelmää” vastaava kreikan sana (karpós) on monikossa, ja sillä tarkoitetaan tässä kuvaannollisesti tekoja ja muita todisteita, jotka osoittaisivat, että Johannesta kuuntelevien ihmisten mieli tai asenne olisi muuttunut. (Mt 3:8; Ap 26:20; ks. Mt 3:2, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)
Veronkantajiakin: Ks. Mt 5:46, tutkimisviite.
sotilaat: Nämä sotilaat olivat ilmeisesti syntyperäisiä juutalaisia, jotka toimivat eräänlaisina poliiseina perittäessä tullimaksuja ja veroja. Juutalaiset sotilaat olivat liittosuhteessa Jehova Jumalan kanssa. Jos he halusivat mennä kasteelle sen merkiksi, että he olivat katuneet syntejään, heidän piti muuttaa käyttäytymistään eivätkä he saaneet enää syyllistyä kiristykseen tai muihin rikoksiin, joista sotilaat olivat surullisenkuuluisia (Mt 3:8).
syyttäkö ketään väärin: Ilmausta ”syyttää väärin” vastaava kreikan sana (sykofantéō) on Lu 19:8:ssa käännetty sanoilla ”kiristää” tai ”kiristää väärällä syytöksellä” (ks. Lu 19:8, tutkimisviite). Tämän verbin on sanottu merkitsevän kirjaimellisesti ’ottaa osoittamalla viikunoita’. Sanan alkuperää on selitetty eri tavoin. Viikunoiden vienti antiikin Ateenan alueelta oli kielletty, ja siksi erään näkemyksen mukaan sitä, joka ilmiantoi toisia syyttämällä heitä viikunoiden vientiyrityksestä, kutsuttiin ”viikunoiden osoittajaksi”. Nimitys alkoi tarkoittaa sellaista, joka syytti toisia väärin perustein hyötyäkseen taloudellisesti tai syyllistyi kiristykseen.
ylläpitoonne: Tai ”palkkaanne”, ”palkkioonne”. Sanaa käytetään tässä sotilasterminä, ja sillä tarkoitetaan sotilaan palkkaa, ruokarahaa tai määrärahaa. Alun perin ruoka ja muut välttämättömyydet saattoivat sisältyä sotilaan määrärahaan. Johanneksen luo tulleet juutalaiset sotilaat toimivat ehkä eräänlaisina poliiseina, erityisesti perittäessä tullimaksuja ja veroja. Johannes saattoi antaa tämän neuvon siksi, että useimpien sotilaiden palkka oli pieni ja he ilmeisesti käyttivät valtaansa usein väärin saadakseen lisätuloja. Sama kreikan sana on käännetty ilmauksella ”omalla kustannuksellaan” 1Ko 9:7:ssä, jossa Paavali puhuu kristitylle ”sotilaalle” kuuluvasta palkkiosta.
oli nyt odotuksen vallassa: Kansa oli innostuneen odotuksen vallassa ehkä siksi, että enkelit olivat ilmoittaneet Jeesuksen syntymästä ja sen jälkeen paimenet olivat kertoneet siitä muille (Lu 2:8–11, 17, 18). Sitten naisprofeetta Anna oli temppelissä puhunut lapsesta kaikille (Lu 2:36–38). Lisäksi astrologit olivat sanoneet, että he olivat tulleet osoittamaan kunnioitusta ”sille juutalaisten kuninkaalle, joka on syntynyt”, ja se oli herättänyt voimakkaan reaktion Herodeksessa, ylipapeissa, kirjanoppineissa ja kaikissa Jerusalemin asukkaissa (Mt 2:1–4).
kastan teidät: Ks. Mt 3:11, tutkimisviite.
sandaaliensa: Ks. Mt 3:11, tutkimisviite.
viskuulapionsa: Ks. Mt 3:12, tutkimisviite.
puimatantereensa: Ks. sanasto, ”Puiminen, puimatanner”.
akanat: Ks. Mt 3:12, tutkimisviite.
tulella, jota ei voi sammuttaa: Ks. Mt 3:12, tutkimisviite.
paikallishallitsija: Ks. Mt 14:1, tutkimisviite.
Hänen rukoillessaan: Luukas kiinnittää evankeliumissaan erityishuomiota rukoilemiseen. Vain hän mainitsee useita tilanteita, joissa Jeesus rukoili. Esimerkiksi tässä Luukas kertoo, että Jeesus rukoili kasteensa aikana. Myöhemmin Paavali kirjoitti muistiin osan niistä tärkeistä sanoista, jotka Jeesus esitti ilmeisesti tuossa rukouksessa (Hpr 10:5–9). Muita esimerkkejä tilanteista, joissa vain Luukas kertoo Jeesuksen rukoilleen, ovat Lu 5:16; 6:12; 9:18, 28; 11:1; 23:46.
taivas: Ks. Mt 3:16, tutkimisviite.
taivas aukeni: Jumala sai ilmeisesti aikaan sen, että taivaalliset asiat avautuivat Jeesukselle. Tähän saattoi hyvinkin sisältyä se, että hän muisti elämänsä ennen ihmiseksi tuloaan. Se mitä Jeesus puhui kasteensa jälkeen, varsinkin hänen lämmin, yksityiskohtainen rukouksensa pesah-iltana vuonna 33, osoittaa, että hän tiesi eläneensä ennen ihmiseksi tuloaan ja muisti Isänsä sanat ja teot sekä sen kunniakkaan aseman, joka hänellä itsellään oli ollut taivaassa (Joh 6:46; 7:28, 29; 8:26, 28, 38; 14:2; 17:5). Nämä muistot palautettiin Jeesuksen mieleen ehkä silloin kun hänet kastettiin ja voideltiin.
kyyhkysen kaltaisessa: Kyyhkysillä oli pyhä käyttötarkoitus ja lisäksi symbolinen merkitys. Niitä uhrattiin uhreina (Mr 11:15; Joh 2:14–16). Ne symboloivat viattomuutta ja puhtautta (Mt 10:16). Kun Nooa päästi arkista vapaaksi kyyhkysen, se toi palatessaan oliivipuun lehden, mikä osoitti, että tulvavedet olivat väistymässä (1Mo 8:11) ja että levon ja rauhan aika oli alkamassa (1Mo 5:29). Jeesuksen kasteen yhteydessä Jehova saattoi siis kohdistaa kyyhkysen avulla huomion Jeesuksen rooliin Messiaana. Puhtaana ja synnittömänä Jumalan Poikana hän uhraisi elämänsä ihmiskunnan puolesta ja loisi näin perustan levon ja rauhan aikakaudelle, joka koittaisi, kun hän hallitsisi kuninkaana. Kasteen yhteydessä Jeesuksen päälle laskeutuva Jumalan pyhä henki eli aktiivinen voima saattoi näyttää samalta kuin kyyhkynen, kun se lähestyy pesäänsä siipiään räpyttäen.
taivaasta kuului ääni: Ensimmäinen evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen niin että ihmiset kuulivat sen. (Ks. Lu 9:35; Joh 12:28; tutkimisviitteet.)
Sinä olet minun – – Poikani: Ks. Mr 1:11, tutkimisviite.
Olen hyväksynyt sinut: Ks. Mr 1:11, tutkimisviite.
aloitti työnsä: Tai ”aloitti palveluksensa”, ”alkoi opettaa”. Kirjaim. ”aloitti”, ”alkoi”. Luukas käyttää samaa kreikan sanaa Ap 1:21, 22; 10:37, 38:ssa viitatessaan Jeesuksen maanpäällisen palveluksen alkuun. Palveluksensa aikana Jeesus saarnasi, opetti ja teki opetuslapsia.
oli – niin kuin ihmiset ajattelivat – Joosefin poika: Joosef oli todellisuudessa Jeesuksen kasvatusisä, sillä Jeesus oli siinnyt pyhästä hengestä. Nasaretilaiset kuitenkin näkivät, että hän kasvoi Joosefin ja Marian perheessä, joten he pitivät häntä ilman muuta Joosefin poikana. Tämä käy ilmi muista raamatunkohdista, kuten Mt 13:55:stä ja Lu 4:22:sta, joissa nasaretilaiset sanoivat Jeesusta ”puusepän pojaksi” ja ”Joosefin pojaksi”. Eräässä tilanteessa Jeesukseen loukkaantuneet ihmiset sanoivat: ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme?” (Joh 6:42.) Lisäksi Filippus sanoi Natanaelille: ”Olemme löytäneet – – Jeesuksen, Joosefin pojan.” (Joh 1:45.) Luukkaan kertomus vahvistaa, että Jeesusta sanottiin yleisesti ”Joosefin pojaksi”.
niin kuin ihmiset ajattelivat: Tai mahd. ”niin kuin oli lailla vahvistettu”. Muutamat tutkijat ovat ehdottaneet tätä vaihtoehtoista käännöstä, koska kreikan ilmaus on mahdollista ymmärtää tällä tavalla. Tässä tekstiyhteydessä tuo käännös välittäisi sellaisen ajatuksen, että asia oli laillisesti vahvistettu siihen aikaan käytettävissä olleiden sukuluetteloiden perusteella. Useimmat tutkijat kannattavat kuitenkin Uuden maailman käännöksen päätekstin käännösvastinetta.
Joosefin – –, joka oli Heelin poika: Mt 1:16:n mukaan ”Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies”. Luukkaan kertomuksessa Joosefia sanotaan ”Heelin pojaksi”, millä tarkoitetaan ilmeisesti Heelin vävyä (ks. Lu 3:27, tutkimisviite, jossa mainitaan samanlainen tapaus). Kun juutalaisten sukuluetteloihin merkittiin polveutuminen isoisästä tyttärenpoikaan, niissä oli tapana mainita vain miesten nimet. Tämä voi selittää, miksi Luukas jättää tyttären (Marian) nimen pois ja sanoo sen sijaan hänen aviomiestään (Joosefia) pojaksi. Luukas ilmeisesti seuraa Jeesuksen polveutumista Marian kautta, joten Heeli oli nähtävästi Marian isä ja Jeesuksen äidinpuoleinen isoisä. (Ks. Mt 1:1, 16, tutkimisviitteet.)
Serubbabelin, joka Sealtielin: Serubbabelia sanotaan usein ”Sealtielin pojaksi” (Esr 3:2, 8; 5:2; Ne 12:1; Hag 1:1, 12, 14; 2:2, 23; Mt 1:12), mutta yhden kerran hänen sanotaan olleen Sealtielin veljen ”Pedajan poikia” (1Ai 3:17–19). Serubbabel oli todennäköisesti Pedajan biologinen poika, mutta oikeudellisesti häntä ilmeisesti pidettiin Sealtielin poikana. Jos Pedaja kuoli poikansa Serubbabelin ollessa lapsi, Pedajan vanhin veli Sealtiel saattoi kasvattaa Serubbabelin omana poikanaan. Jos taas Sealtiel kuoli lapsettomana ja Pedaja solmi leviraattiavioliiton hänen leskensä kanssa, heidän poikaansa olisi pidetty Sealtielin laillisena perillisenä.
Sealtielin, joka Nerin: 1Ai 3:17:n ja Mt 1:12:n mukaan Sealtiel ei ollut Nerin vaan Jekonjan poika. Sealtiel meni ehkä naimisiin Nerin tyttären kanssa, jolloin hänestä tuli Nerin vävy ja häntä voitiin sanoa Nerin pojaksi. Ei ollut poikkeuksellista, että heprealaisissa sukuluetteloissa vävyä sanottiin pojaksi. Ilmeisesti samaan tapaan Luukas sanoi Joosefia Marian isän ”Heelin pojaksi”. (Ks. Lu 3:23, tutkimisviite.)
Jeesuksen: Tai ”Joosuan”, ”Jesuan”. Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa lukee tässä ”Josen” tai ”Joseksen”. (Ks. Mt 1:21, tutkimisviite.)
Natanin: Daavidin ja Batseban poika, josta Maria polveutui (2Sa 5:13, 14; 1Ai 3:5). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Natan mainitaan vain tässä kohdassa. Jeesuksen sukuluettelo sisältää Luukkaan evankeliumissa eri nimiä kuin Matteuksen evankeliumissa. Lähes kaikki erot selittyvät kuitenkin sillä, että Luukas seuraa Jeesuksen polveutumista Daavidin pojan Natanin kautta, Matteus puolestaan Daavidin toisen pojan Salomon kautta (Mt 1:6, 7). Luukas seuraa ilmeisesti Marian sukua ja osoittaa Jeesuksen biologisen polveutumisen Daavidista. Matteus taas osoittaa Jeesuksen laillisen oikeuden Daavidin valtaistuimeen seuraamalla sukuluetteloa Salomosta Joosefiin, joka oli oikeudellisesti Jeesuksen isä. Sekä Matteus että Luukas osoittavat, että Joosef oli Jeesuksen kasvatusisä. (Ks. Mt 1:1, 16; Lu 3:23; tutkimisviitteet.)
Salman: Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa nimen kreikkalainen kirjoitusasu on ”Sala”, toisissa ”Salma”. Salma meni naimisiin jerikolaisen Rahabin kanssa, ja heille syntyi Boas (Ru 4:20–22; Mt 1:4, 5).
Arnin: Arni on muunnos Mt 1:3, 4:ssä olevasta nimestä Ram (kreik. Arám). 1Ai 2:9:ssä Ramin sanotaan olleen ”Hesronin poikia”, ja samoin Ru 4:19:ssä kerrotaan, että ”Hesronin poika oli Ram”. Joissain käsikirjoituksissa lukee ”Ram” tässä Luukkaan kertomuksessakin, mutta useat arvovaltaiset käsikirjoitukset tukevat muunnoksen ”Arni” käyttöä.
joka Kainanin: Nimi Kainan puuttuu muutamasta vanhasta käsikirjoituksesta. Se puuttuu myös 1Mo 10:24; 11:12, 13:n ja 1Ai 1:18:n masoreettisesta tekstistä, jonka mukaan Arpaksadin poika oli Selah. Nimi Kainan esiintyy kuitenkin näissä sukuluetteloissa jäljellä olevissa kreikkalaisen Septuagintan jäljennöksissä, kuten 400-luvulta peräisin olevassa Codex Alexandrinuksessa. Monet Luukkaan evankeliumin käsikirjoitukset tukevat nimen Kainan sisällyttämistä tekstiin, joten se on säilytetty useimmissa raamatunkäännöksissä.
joka Aadamin: Luukas ulottaa Jeesuksen sukuluettelon koko ihmiskunnan esi-isään Aadamiin asti. Tämä sopii hyvin siihen, että Luukas tarkoitti evankeliuminsa kaikille ihmisille, sekä juutalaisille että ei-juutalaisille. Matteus taas näyttää kirjoittaneen evankeliuminsa erityisesti juutalaisille ja aloittaa Jeesuksen sukuluettelon siksi Abrahamista. Luukkaan tarkoitus vedota laajaan lukijakuntaan näkyy myös siitä, että hän korosti Kristuksen sanoman ja tekojen hyödyttävän kaikenlaisia ihmisiä – niin samarialaista spitaalista kuin rikasta veronkantajaakin ja jopa varkaudesta tuomittua miestä, joka oli kuolemaisillaan paalussa (Lu 17:11–19; 19:2–10; 23:39–43).
Aadamin, joka Jumalan poika: Sanat viittaavat ihmiskunnan alkuperään, ja ne sopivat yhteen 1. Mooseksen kirjan kertomuksen kanssa, jonka mukaan Jumala loi ensimmäisen ihmisen ja teki hänet omaksi kuvakseen (1Mo 1:26, 27; 2:7). Nämä sanat auttavat myös ymmärtämään toisia Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuja sanoja, esimerkiksi Ro 5:12; 8:20, 21:tä ja 1Ko 15:22, 45:tä.