JOHANNES
19. luvun tutkimisviitteet
ruoskia Jeesuksen: Tuomittu yleensä ruoskittiin ennen kuin hänet teloitettiin paalussa. Juutalaiset vaativat Jeesuksen teloitusta ja Barabbaan vapautusta niin itsepintaisesti, että Pilatus antoi periksi ja käski ”ruoskia Jeesuksen” (Mt 20:19; 27:26). Hirvittävin ruoskimisväline oli nimeltään flagellum. Sen kahvaan oli kiinnitetty useita naruja tai nahkahihnoja. Näihin siimoihin oli laitettu painoiksi teräviä luunpaloja tai metallikappaleita, jotta iskut olisivat mahdollisimman tuskallisia.
kruunun: Ks. Mr 15:17, tutkimisviite.
pukivat hänet purppuranpunaiseen vaatteeseen: Ks. Mr 15:17, tutkimisviite.
Terve: Ks. Mt 27:29, tutkimisviite.
Katsokaa! Ihminen: Jeesuksesta huokui sisäistä tyyneyttä ja arvokkuutta, vaikka hänet oli piesty ja pahoinpidelty. Se teki vaikutuksen jopa Pilatukseen, jonka sanoista heijastui säälinsekainen kunnioitus. Ecce homo, kuten Pilatuksen sanat kuuluvat Vulgatan mukaan, on ollut monien taideteosten aiheena. Pilatuksen sanat saattoivat tuoda Raamatun heprealaisia kirjoituksia tuntevien ihmisten mieleen Sak 6:12:n profeetallisen kuvauksen Messiaasta: ”Tässä on [tai ”Katso”] mies, jonka nimi on Verso.”
Meillä on laki: Kun juutalaiset näkivät, etteivät heidän poliittiset syytöksensä johtaneet toivottuun tulokseen, he paljastivat todelliset vaikuttimensa syyttämällä Jeesusta jumalanpilkasta. Tämä sama uskonnollinen syyte oli esitetty häntä vastaan sanhedrinissa vain muutamaa tuntia aiemmin, mutta Pilatus ei ollut vielä kuullut sitä.
ylhäältä: Tai ”taivaasta”. Kreikan sana ánōthen on käännetty vastineella ”ylhäältä” tässä ja Ja 1:17; 3:15, 17:ssä. Samaa sanaa käytetään Joh 3:3, 7:ssä, jossa se voidaan kääntää joko ”uudelleen” tai ”ylhäältä”. (Ks. Joh 3:3, tutkimisviite.)
sen synti: Todennäköisesti Jeesus ei tarkoittanut ketään tiettyä ihmistä, kuten Juudas Iskariotia, vaan kaikkia, jotka olivat osallisia hänen tappamiseensa. Heitä olivat Juudaksen lisäksi ”ylipapit ja koko sanhedrin” sekä ”ihmisjoukot”, jotka taivutettiin pyytämään Barabbaan vapauttamista. (Mt 26:59–65; 27:1, 2, 20–22; Joh 18:30, 35.)
keisarin: Ks. Mt 22:17, tutkimisviite.
keisarin ystävä: Rooman provinssien käskynhaltijoille myönnettiin usein arvonimi ”keisarin ystävä”. Tässä tekstiyhteydessä juutalaiset johtajat käyttivät tätä ilmausta ilmeisesti yleismerkityksessä ja vihjasivat näin, että Pilatusta voitaisiin syyttää maanpetoksen suvaitsemisesta. Keisarina oli tuolloin Tiberius, ja hänet tunnettiin siitä, että hän teloitti kaikki, joita hän piti epäluotettavina, olivatpa he kuinka korkeassa asemassa tahansa. Esimerkiksi Lucius Aelius Sejanus, pretoriaanikaartin komentaja, oli saanut arvonimen ”keisarin ystävä”, ja hänen voitiin sanoa olevan toiseksi korkein Tiberiuksen jälkeen. Pilatus oli vaikutusvaltaisen Sejanuksen suosiossa ja sai häneltä tukea ja suojelua. Vuonna 31 Tiberius kääntyi kuitenkin Sejanusta vastaan, syytti häntä kapinoinnista ja teloitutti hänet ja monet hänen tukijansa. Tämä tapaus oli vielä tuoreena mielessä, kun Jeesus tuotiin Pilatuksen eteen. Siksi Pilatuksen henki olisi voinut olla vaarassa, jos saddukeukset olisivat tehneet hänestä valituksen keisarille, varsinkin jos häntä olisi syytetty siitä, ettei hän ollut ”keisarin ystävä”. Pilatuksen ja juutalaisten välit olivat jo valmiiksi kireät, joten hän ei halunnut, että tilanne kärjistyisi entisestään, saati että häntä syytettäisiin petturuudesta. Hän pelkäsi epäluuloista keisaria, ja ilmeisesti se sai hänet langettamaan kuolemantuomion Jeesukselle, vaikka hän tiesi, että tämä oli syytön.
tuomarinistuimelle: Ks. Mt 27:19, tutkimisviite.
Kiveys: Paikan heprealainen nimi oli Gabbata. Heprean sanan alkuperää ei tiedetä, mutta se tarkoittaa mahdollisesti ’kukkulaa’ tai ’aukiota’. Paikan kreikkalainen nimi Lithóstrōton (Kiveys) voi viitata yksinkertaiseen tai koristeelliseen kiveykseen, joidenkin tutkijoiden mielestä mosaiikkikiveykseen. Paikka on saattanut olla aukio Herodes Suuren palatsin edustalla, jotkut tutkijat taas ovat ehdottaneet muita sijainteja. Asiasta ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta.
heprealainen: Ks. Joh 5:2, tutkimisviite.
valmistuspäivä: Viikkosapattia edeltävä päivä, jolloin juutalaiset valmistautuivat sapattiin. (Ks. Mr 15:42, tutkimisviite.) Johanneksen evankeliumissa puhutaan pesahin valmistuspäivästä. Tässä tekstiyhteydessä eletään nisankuun 14. päivän aamua, sen päivän aamua, jolloin Jeesus tuomittiin ja teloitettiin. Pesah-päivä oli alkanut edellisenä iltana, jolloin Jeesus ja apostolit olivat syöneet pesah-aterian, kuten muut evankeliumit osoittavat (Mt 26:18–20; Mr 14:14–17; Lu 22:15). Kristus noudatti tarkasti Mooseksen lakia, mukaan lukien käskyä viettää pesahia 14. nisankuuta (2Mo 12:6; 3Mo 23:5). Tätä päivää voitiin vuonna 33 sanoa ”pesahin valmistuspäiväksi”, koska silloin valmistauduttiin seuraavana päivänä alkavaan happamattoman leivän juhlaan, joka kesti seitsemän päivää. Nämä juhlat olivat peräkkäin, ja siksi koko juhla-aikaa sanottiin joskus ”pesahiksi” (Lu 22:1). Nisankuun 14. päivän jälkeinen päivä oli aina sapatti, olipa se mikä viikonpäivä tahansa (3Mo 23:5–7). 15. nisankuuta osui vuonna 33 tavalliseksi sapatiksi, jolloin se oli ”suuri” eli kaksinkertainen sapatti. (Ks. Joh 19:31, tutkimisviite.)
noin kuudes tunti: Ts. noin klo 12. (Ks. Mr 15:25, tutkimisviite. Siinä selitetään näennäistä ristiriitaa tämän kertomuksen ja Markuksen kertomuksen välillä, jonka mukaan Jeesus naulittiin paaluun ”kolmannella tunnilla”.)
Kantaen itse kidutuspaaluaan: Johanneksen kertomuksen mukaan Jeesus kantoi itse kidutuspaaluaan. Toisissa evankeliumeissa (Mt 27:32; Mr 15:21; Lu 23:26) sanotaan, että kyreneläinen Simon pakotettiin kantamaan kidutuspaalua teloituspaikalle. Johannes esittää jotkin asiat tiivistetysti eikä useinkaan toista sitä, mitä muissa evankeliumeissa on jo kerrottu. Hän siis jättää mainitsematta sen yksityiskohdan, että Simon pakotettiin tähän palvelukseen.
kidutuspaaluaan: Ks. Mt 27:32, tutkimisviite.
Pääkallonpaikaksi: Kreikan ilmaus Kraníū Tópon on käännös heprealaisesta nimestä Golgata. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa Golgata, ja Joh 5:2, tutkimisviite, jossa selitetään, mitä sana heprealainen tarkoittaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa.)
Golgata: Nimi tulee ’pääkalloa’ merkitsevästä heprealaisesta sanasta gulgólet (vrt. Tu 9:53; 2Ku 9:35; 1Ai 10:10, joissa gulgólet on käännetty ”kalloksi” tai ”pääkalloksi”). Jeesuksen aikana tämä paikka sijaitsi Jerusalemin muurien ulkopuolella. Sen tarkkaa sijaintia ei tiedetä, mutta joidenkin mielestä se on hyvinkin voinut olla lähellä nykyistä Pyhän haudan kirkkoa, jonka paikalla Golgata perimätiedon mukaan sijaitsi. (Ks. liite B12.) Raamatussa ei sanota, että Golgata olisi ollut mäen päällä, mutta siinä kyllä mainitaan, että jotkut seurasivat teloitusta jonkin matkan päästä (Mr 15:40; Lu 23:49).
kidutuspaaluun: Tai ”teloituspaaluun”. (Ks. sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.)
hepreaksi: Ks. Joh 5:2, tutkimisviite.
latinaksi: Latinan kieli mainitaan Raamatussa vain tässä kohdassa. Jeesuksen aikana se oli Rooman viranomaisten kieli, ja sitä käytettiin virallisissa teksteissä, vaikkei se ollut tavallisen kansan kieli. Yhteiskunnan monikielisyys nähtävästi selittää, miksi syytekilpi, jonka Pilatus Joh 19:19:n mukaan kiinnitti paaluun Jeesuksen Kristuksen pään yläpuolelle, oli kirjoitettu virallisella latinan kielellä sekä hepreaksi ja kreikaksi (koineeksi). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa on useita sanoja ja ilmauksia, jotka juontuvat latinasta. (Ks. sanasto ja ”Johdanto Markuksen evankeliumiin”.)
ottivat hänen päällimmäiset vaatteensa ja jakoivat ne: Ks. Mt 27:35, tutkimisviite.
tämän sisar: Ks. Mr 15:40, tutkimisviite.
Klopaksen: Nimi esiintyy Raamatussa vain tässä kohdassa. Monien tutkijoiden mielestä Klopas oli sama kuin Alfeus, josta puhutaan Mt 10:3; Mr 3:18; Lu 6:15; Ap 1:13:ssa. Raamatussa mainitaan muitakin ihmisiä, joista käytettiin kahta eri nimeä, joten siinä ei ollut mitään poikkeuksellista (vrt. Mt 9:9; 10:2, 3; Mr 2:14).
opetuslapsen, jota hän rakasti: Ts. sen, joka oli Jeesukselle erityisen rakas. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä toinen (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes. (Ks. Joh 13:23, tutkimisviite.)
hän sanoi opetuslapselle: ”Katso! Äitisi”: Jeesus rakasti äitiään Mariaa ja halusi pitää hänestä huolta, ja siksi hän antoi rakkaalle apostoli Johannekselle vastuun huolehtia hänen äidistään (joka oli ilmeisesti tässä vaiheessa leski). (Ks. Joh 13:23, tutkimisviite.) Jeesuksella oli mielessään ennen kaikkea Marian hengellinen hyvinvointi, ei pelkästään fyysiset tai aineelliset tarpeet. Apostoli Johannes uskoi Jeesukseen, mutta ei ole selvää, miten Jeesuksen velipuolet suhtautuivat häneen tässä vaiheessa (Mt 12:46–50; Joh 7:5).
hapanviiniä: Ks. Mt 27:48, tutkimisviite.
iisopinvarren: Kreikan sana hýssōpos, joka on perinteisesti käännetty vastineella ”iisoppi”, esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä ja Hpr 9:19:ssä. Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä kasvia Joh 19:29:ssä tarkoitetaan. Joidenkin mukaan se on sama kuin Heprealaisissa kirjoituksissa mainittu kasvi, jota sanotaan tavallisesti ”iisopiksi” ja jota monet pitävät meiramina (Origanum maru eli Origanum syriacum) (3Mo 14:2–7; 4Mo 19:6, 18; Ps 51:7). Egyptissä israelilaiset pirskottivat iisopilla pesah-uhrin verta talojensa kumpaankin ovenpieleen ja ovenpäälliseen (2Mo 12:21, 22). Koska tätä kasvia käytettiin pesahin vieton yhteydessä, jotkut arvelevat, että sitä oli saatavilla Jeesuksen teloituksen aikaan. Toiset ajattelevat, ettei meiramin varsi ollut tarpeeksi vahva kannatellakseen hapanviiniin kastettua sientä eikä tarpeeksi pitkä ylettyäkseen Jeesuksen suuhun asti. Vielä joidenkin mielestä tässä mainittu iisoppi oli ruokokepin päähän kiinnitetty meiramikimppu, joka nostettiin Jeesuksen suulle. Tämä sopisi rinnakkaiskertomuksiin Mt 27:48:aan ja Mr 15:36:een, joiden mukaan hapanviiniin kastettu sieni pantiin ”ruokokepin” päähän.
antoi henkensä: Tai ”kuoli”, ”lakkasi hengittämästä”. ”Henki” (kreik. pneúma) voi tässä tarkoittaa hengitystä tai elämänvoimaa. Tätä päätelmää tukee se, että kreikan verbiä ekpnéō (kirjaim. ’hengittää ulos’) käytetään rinnakkaiskertomuksissa Mr 15:37:ssä ja Lu 23:46:ssa (joissa se on käännetty ilmauksella ”kuoli” tai tutkimisviitteiden vaihtoehtoisen käännöksen mukaan ”veti viimeisen henkäyksensä”). Joidenkin mielestä vastineella ”antoi” käännetty kreikan sana tarkoittaa sitä, että Jeesus lakkasi omasta tahdostaan taistelemasta pysyäkseen elossa, sillä kaikki oli jo saatu päätökseen. Hän halusi ”vuodattaa elämänsä aina kuolemaan asti” (Jes 53:12; Joh 10:11).
valmistuspäivä: Viikkosapattia edeltävä päivä, jolloin juutalaiset valmistautuivat sapattiin laittamalla tavallista enemmän ruokaa ja tekemällä valmiiksi työt, jotka eivät voineet odottaa sapatin yli. Tässä tapauksessa valmistuspäivä oli 14. nisankuuta. (Mr 15:42; ks. sanasto.) Mooseksen lain mukaan ruumiit eivät saaneet ”jäädä paaluun koko yöksi” vaan ne piti haudata ”samana päivänä” (5Mo 21:22, 23; vrt. Jos 8:29; 10:26, 27).
se oli näet suuri sapattipäivä: 15. nisankuuta, pesahin jälkeinen päivä, oli aina sapatti, olipa se mikä viikonpäivä tahansa (3Mo 23:5–7). Kun tämä erikoissapatti osui tavalliseksi sapatiksi (juutalaisen viikon seitsemänneksi päiväksi, joka kesti perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun), se oli ”suuri” sapatti. Jeesuksen kuolinpäivän jälkeinen päivä oli suuri sapatti, joten hän kuoli perjantaina. Vuosina 31–33 nisankuun 14. päivä oli perjantai vain vuonna 33. Tästä voidaan päätellä, että Jeesus kuoli 14. nisankuuta 33.
sääret murrettaisiin: Säärien murtaminen (lat. crurifragium) oli julma rangaistus. Tässä tapauksessa tarkoituksena oli todennäköisesti nopeuttaa tuomittujen kuolemaa. Paalussa riippuvan oli vaikea hengittää. Kun hänen säärensä murrettiin, hän ei pystynyt kannattelemaan ruumiinsa painoa vähentääkseen keuhkoihin kohdistuvaa painetta, joten hän tukehtui.
Luutakaan häneltä ei murreta: Lainaus on otettu Ps 34:20:stä. Kun pesahia alettiin viettää ja Jehova käski teurastaa tuon päivän iltana lampaan (tai vuohen), hän kielsi ”murtamasta siitä yhtään luuta” (2Mo 12:46; 4Mo 9:12). Tämän mallin ja Ps 34:20:n ennustuksen mukaisesti Jeesukselta, jota Paavali sanoi ”meidän pesah-lampaaksemme”, ei murrettu yhtään luuta (1Ko 5:7). (Ks. Joh 1:29, tutkimisviite.) Ennustus toteutui, vaikka roomalaisilla sotilailla näyttää olleen tapana murtaa paalussa teloitettavien sääret, todennäköisesti nopeuttaakseen heidän kuolemaansa (ks. Joh 19:31, tutkimisviite). He mursivatkin Jeesuksen vieressä olleiden rikollisten sääret mutta eivät Jeesuksen, koska hän oli jo kuollut. Yksi sotilaista kuitenkin ”puhkaisi hänen kylkensä keihäällä”. (Joh 19:33, 34.)
Arimatiasta: Ks. Mt 27:57, tutkimisviite.
Joosef: Ks. Mr 15:43, tutkimisviite.
juutalaisten: Viittaa ilmeisesti juutalaisiin viranomaisiin tai uskonnollisiin johtajiin. (Ks. Joh 7:1, tutkimisviite.)
Nikodemos: Vain Johannes kertoo, että Nikodemos auttoi Arimatiasta olevaa Joosefia valmistamaan Jeesuksen ruumiin hautaamista varten. (Ks. Joh 3:1, tutkimisviite.)
mirhan: Ks. sanasto.
mirhan ja aaloen sekoitusta: Joissain käsikirjoituksissa lukee ”käärön mirhaa ja aaloeta”, mutta useat varhaiset arvovaltaiset käsikirjoitukset tukevat päätekstin lukutapaa.
aaloen: Tämä nimi viittaa puuhun, jonka sisältämää tuoksuvaa, aromaattista ainetta käytettiin raamatullisina aikoina hajusteena (Ps 45:8; San 7:17; Lal 4:14). Nikodemoksen tuoma aaloe oli todennäköisesti samaa ainetta kuin Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittu aaloe. Kun kuollut ruumis käsiteltiin hautaamista varten, aaloeta käytettiin jauheena yhdessä mirhan kanssa, ja tarkoituksena oli mahdollisesti peittää mätänemisen haju. Useimpien kommentaattorien mielestä Raamatussa mainittu aaloe viittaa agarapuuhun (Aquilaria agallocha), jota nykyään tavataan lähinnä Intiassa ja sen lähiseuduilla. Se voi kasvaa 30 m korkeaksi. Rungon ja oksien sisusosa on täynnä pihkaa ja tuoksuvaa öljyä, joista saadaan hyvin arvostettua hajustetta. Puuaineen tuoksu on ilmeisesti parhaimmillaan sen lahotessa, ja siksi puu haudataan joskus maahan lahoamisen jouduttamiseksi. Sitten se jauhetaan hienoksi ja myydään. Joidenkin tutkijoiden mielestä ”aaloe” viittaa tässä tekstiyhteydessä lääkealoeen (Aloe vera), jota käytetään hajusteen sijasta lääkeaineena.
yli 30 kiloa: Kirjaim. ”noin 100 naulaa”, ts. roomalaista naulaa. Kreikan sana lítra yhdistetään tavallisesti roomalaiseen naulaan (lat. libra), joka oli 327 g. Tässä mainittu sekoitus painoi siis noin 33 kg. (Ks. liite B14.)
hauta: Tai ”muistohauta”. (Ks. Mt 27:60, tutkimisviite.)