JOHANNES
20. luvun tutkimisviitteet
Viikon ensimmäisenä päivänä: Ks. Mt 28:1, tutkimisviite.
haudalle: Tai ”muistohaudalle”. (Ks. sanasto.)
sen toisen opetuslapsen luo, johon Jeesus oli kiintynyt: Ts. sen, johon Jeesus oli erityisen kiintynyt. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä kolmas (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes. (Ks. Joh 13:23; 18:15; tutkimisviitteet.) Neljässä kohdassa on kreikan sana agapáō ’rakastaa’, mutta tässä jakeessa käytetään sen synonyymia filéō, joka on tässä käännöksessä käännetty usein vastineella ”olla kiintynyt” (Mt 10:37; Joh 11:3, alav., 36; 16:27; Joh 21:15–17; 1Ko 16:22; Tit 3:15; Il 3:19). (Ks. Joh 5:20; 16:27; 21:15; tutkimisviitteet.)
raamatunkohtaa: Viittaa luultavasti Ps 16:10:een tai Jes 53:10:een. Edes Jeesuksen opetuslapset eivät vielä ymmärtäneet joitain Messiasta koskevia ennustuksia, varsinkaan niitä, jotka liittyivät Messiaan hylkäämiseen, kärsimyksiin, kuolemaan ja ylösnousemukseen (Jes 53:3, 5, 12; Mt 16:21–23; 17:22, 23; Lu 24:21; Joh 12:34).
hepreaksi: Ks. Joh 5:2, tutkimisviite.
Rabbuuni: Seemiläinen sana, jonka merkitys on ’opettajani’. Joidenkin mielestä ”rabbuuni” saattoi alun perin olla kunnioittavampi tai lämpimämpi puhuttelusana kuin ”rabbi”. Tässä ja Joh 1:38:ssa Johannes kääntää kuitenkin molemmat sanat vastineella opettaja. Kun Johannes kirjoitti evankeliuminsa, rabbuuni-sanan lopussa oleva ensimmäisen persoonan omistusliite (i-kirjain) oli ehkä menettänyt erikoismerkityksensä.
Lakkaa pitämästä minusta kiinni: Kreikan verbi háptomai voi merkitä joko ’koskea’ tai ’pitää kiinni’, ’tarrautua’. Joissain käännöksissä Jeesuksen sanat kuuluvat: ”Älä koske minuun.” Jeesus ei kuitenkaan kieltänyt Maria Magdaleenaa koskemasta häneen, sillä hän ei ollut estänyt toisiakaan naisia ”tarttumasta hänen jalkoihinsa”, kun he näkivät hänet hänen ylösnousemuksensa jälkeen (Mt 28:9). Maria Magdaleena ilmeisesti pelkäsi, että Jeesus aikoi nousta taivaaseen. Hän halusi kovasti olla Herransa kanssa eikä siksi tahtonut päästää hänestä irti. Osoittaakseen, ettei ollut vielä lähdössä, Jeesus käski Marian irrottaa otteensa ja mennä opetuslasten luo kertomaan uutisen hänen ylösnousemuksestaan.
minun Jumalani ja teidän Jumalanne: Jeesuksen ja Maria Magdaleenan välinen keskustelu 16. nisankuuta 33 osoittaa, että kuolleista herätetyn Jeesuksen mukaan Isä oli hänen Jumalansa aivan niin kuin Isä oli Maria Magdaleenan Jumala. Kaksi päivää aiemmin Jeesus oli Ps 22:1:n ennustuksen täyttymykseksi huutanut kidutuspaalussa: ”Jumalani, Jumalani”, ja tunnustanut näin, että Isä oli hänen Jumalansa (Mt 27:46; Mr 15:34; Lu 23:46). Myös Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo Isäänsä ”Jumalakseen” (Il 3:2, 12). Nämä raamatunkohdat vahvistavat, että ylösnoussut, korotetun aseman saanut Jeesus Kristus palvoo taivaallista Isäänsä Jumalanaan niin kuin Jeesuksen opetuslapsetkin.
juutalaisia: Viittaa ilmeisesti juutalaisiin viranomaisiin tai uskonnollisiin johtajiin. (Ks. Joh 7:1, tutkimisviite.)
Kaksoseksi: Ks. Joh 11:16, tutkimisviite.
Herrani ja Jumalani: Joidenkin tutkijoiden mukaan nämä sanat olivat hämmästystä ilmaiseva huudahdus ja ne sanottiin Jeesukselle mutta kohdistettiin todellisuudessa Jumalalle, hänen Isälleen. Toiset väittävät, että kreikkalaisen alkutekstin perusteella nämä sanat kohdistettiin Jeesukselle. Siinäkin tapauksessa ilmauksen ”Herrani ja Jumalani” merkitystä täytyy pohtia muun Raamatun valossa. Jeesus oli aiemmin lähettänyt opetuslapsilleen viestin: ”Minä nousen minun Isäni ja teidän Isänne luo, minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo”, joten ei ole mitään syytä uskoa, että Tuomas piti Jeesusta kaikkivaltiaana Jumalana (ks. Joh 20:17, tutkimisviite). Tuomas oli kuullut, miten Jeesus oli rukoillut ”Isää” ja kutsunut häntä ”ainoaksi tosi Jumalaksi” (Joh 17:1–3). Tuomas saattoi siis sanoa Jeesusta ”Jumalakseen” seuraavista syistä: Ensinnäkin hän piti Jeesusta ”jumalana” mutta ei kaikkivaltiaana Jumalana (ks. Joh 1:1, tutkimisviite). Toiseksi hän saattoi puhutella Jeesusta samaan tapaan kuin Jehovan palvelijat Raamatun heprealaisten kirjoitusten mukaan puhuttelivat Jehovan lähettämiä enkeleitä. Tuomas tunsi varmasti Raamatun kertomuksia, joissa joku keskusteli Jehovan lähettämän enkelin kanssa ikään kuin enkeli olisi ollut Jehova Jumala tai joissa kertomuksen kirjoittaja itse sanoi enkeliä Jehovaksi. (Vrt. 1Mo 16:7–11, 13; 18:1–5, 22–33; 32:24–30; Tu 6:11–15; 13:20–22.) Tuomas saattoi siis sanoa Jeesusta ”Jumalakseen” tässä merkityksessä ja tunnustaa näin, että Jeesus oli tosi Jumalan edustaja.
Joidenkin mielestä kreikan määräisen artikkelin käyttö ”herraa” ja ”jumalaa” vastaavien sanojen edessä osoittaa, että ne tarkoittavat kaikkivaltiasta Jumalaa. Tässä tekstiyhteydessä määräinen artikkeli voi kuitenkin yksinkertaisesti kuulua kreikan kieliopin mukaiseen puhuttelurakenteeseen, jossa määräinen artikkeli edeltää nominatiivimuotoista substantiivia. Muita esimerkkejä tällaisesta määräisen artikkelin käytöstä on Lu 12:32:ssa (”pieni lauma”), Kol 3:18–4:1:ssä (”vaimot”, ”miehet”, ”lapset”, ”isät”, ”orjat”, ”isännät”) ja 1Pi 3:7:ssä (”aviomiehet”). Määräisellä artikkelilla ei siis välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä, kun yritetään ymmärtää, mitä Tuomaalla oli tässä tilanteessa mielessään.
hänen nimensä välityksellä: Ts. uskomalla hänen nimeensä.